Näytetään tekstit, joissa on tunniste materiaalit ja tarvikkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste materiaalit ja tarvikkeet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesänikkarointia

Ta-daa! Eteläseinustalle lämmin kasvihuone tomaateille ja basilikoille. Hinta 0 euroa!

Pitkän, lumisen talven aikana ehdimme suunnitella tämän projektin hyvin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkaansa! Koko tomaattikaappi nikkaroitiin kasaan muutamassa tunnissa. Pallopylly (4 kk) parkkeerattiin sitterissään terassin varjoiseen nurkkaan ja isompi lapsi viihdytti itseään sisällä.



Kaapin nurkkapuut ovat 2*2 tuuman "rimaa", jota löytyi juoksumetreittäin varaston kattopalkkien päältä. Päättelimme, että ne ovat olleet siellä tämän rivarin valmistumisesta asti eli liki 30 vuotta. Lainasimme vähän.

Takaseinä ja sivupuut ovat puretusta keittiön pöydästä, joka ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Pöydän jalat päätyivät jo viime vuonna istutuslaatikoiden nurkiksi. Muovit taas ovat pleksiä, jolla joku edellinen asukas oli suojannut kämpän sisäovia, ilmeisesti koirien raapimisen vuoksi. Pleksin sai helpohkosti halkaistua viiltämällä siihen puukolla uran ja taittamalla sitä pitkin.

Ruuvejakin löytyi kotoa. Keräämme aina kaikki ruuvit ym. hyödynnettävät osat talteen ennen kuin heitämme mitään roskiin. Usein käy niin ettei roskiin päädykään lopulta mitään :)

Ensin siis takaseinän levyt ruuvattiin kiinni pystypalkkeihin. Sitten niihin kiinnitettiin sivupuut, ja niihin taas etureunan pystypalkit. Sitten pleksimuovit ohuilla lankanauloilla naulaten. Kantena on pöydän kolmas levypala. Kannen kahvakin syntyi projektin jämistä, samoin sisällä oleva basilikahylly.

Nyt on kasviksilla lämmin paikka jossa kasvaa. Satoa odotellessa. Pankaa merkille myös luonnonlannoite eli nurmisilppu tomaattien juurella. Kävin sitä varten oikein asiakseni ajamassa taloyhtiön nurmikon :D




lauantai 11. joulukuuta 2010

Karnaluks uudemman kerran

Käväisimme Pallopään sekä mummon ja vaarin kanssa päiväseltään Tallinnassa. Karnaluksista mukaan tarttui ainakin nämä:

- Schachenmayr Nomotta Ego tweed 6 kerää (näistä pitäisi tuleman villatakki itselleni, vaikka sisältääkin akryyliä! iiks!)
- Austermann Step 3 kerää
- Novita 7 veljestä Linnut 2 kerää
- jotain hämmentävää pinkkiä pörrölankaa 1 kerä, barbin puuhkaksi
- pyöröpuikot 4 mm ja 6 mm bambu
- isoja hakaneuloja
- 1 metallihakanen barbin viittaan
- kiljoona kangasmerkkiä housunpaikoiksi (Pallis sai itse valita)

Niin joo ja eilen kävin Jyväskylässä, Titityyn puodissa, ostamassa ihanaista Punta Yarns Merisockia toisen lilan vyyhdin.

Kerttuselle
toin Tallinnasta tilauksen mukaan (tai ainakin tein parhaani) myös pienen setin:
- pitsiAddit 3 mm 100 cm
- ruusupuiset sukkapuikot 3,25 mm
- solki huivin paikoillaan pitämiseksi
- Vyyhti Vironvillaa (oranssi-ruskea)

Kuvia ei nyt näillä paukuilla enää jaksa laittaa. Jyväskylän-reissua varten piti herätä kuudelta ja Tallinnaankin lähdettiin jo seitsemältä, ennen aamiaista. Ugh. Silti mainittakoon että Karnaluks teki suuren vaikutuksen retkikuntaamme! Isänikin kiinnostui kyselemään raidoittuvista langoista, valitsi itselleen Step-kerän ja julisti eri värisistä keristä neulotut mallitilkut "nerokkaaksi ideaksi".

Ai niin, ja laivalla lasten leikkinurkkauksessa kävin mukavan keskustelun toisen neuleharrastajan kanssa. Mummo aloitti asianmukaisesti kehumalla lankaani (Fortissima Socka mit bambou) kauniiksi ja pian juttelimmekin jo kasvivärjäyksestä. Kahvilassakin näkyi himoneulojakaksikko, mutta heidän seuraansa en uskaltanut tuppautua.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Jämäprojektia ja kivoja asioita

Pallopää kertoi unisukkien olevan (taas!) rikki. Vetkutin asiaa kaksi päivää, ja kun ehdin niihin tarttua, oli tilanne jo karannut kaiken korjaamisen ulottumattomiin. FUBAR. Siispä uusia puikoille, ja melko pikaisesti. Ihan koko sukkia ei sentään tarvinnut neuloa pyjamapukuisen henkilön vahtiessa vieressä ("Mutta minä tarvitsen ne nyt!").

Jämäpussista löytyi kolmeakin yhtä ohutta, kutittamatonta lankaa. Aloin neuloa kaksinkertaisena jotta valmista tulisi nopeammin. Kirjavuuden aavistin jo etukäteen, mutta ei näistä nyt ihan vuosikymmenen rumasukkia tullutkaan vaikka niin alunperin pelkäsin. Oikeastaan ne ovat aika kivat ja poikamaiset. Eikö?


Lanka: Fortissima Socka mit bambou, Novita TicoTico, Punta Yarns Merisock
Puikot: 3 mm
Koko: 30
Menekki: 54 g

Puikot olivat tuplalankaprojektiin vähän turhan ohuet, neuloinhan aiemmin Fortissimaakin jo 2,75 mm puikoilla. Tico tico meni viimeiseen metriin, joten jatkoin vielä ruskealla merinolla. Pallis tykkää.

Tänään oli raskas kotimatka bussilla. Kerttunen toimitti minulle töihin kuivattuja nokkosia ja ison värjäyskattilan, kahvihuoneesta lainasin ulos viritettävän sähkölevyn, kävin ruokakaupassa ja lopulta hain postista paketin! Villapallolta!



Kauniin metsänvihreää Pirkka-lankaa, kuivattuja hedelmiä ja hauska kortti. Tuhannet kiitokset! Suunnittelin jo mitä langasta tekisin, ehkä lapaset isälle? Blogilandiaverkostoni rakentuu pikkuhiljaa. Toivottavasti voin joskus ilahduttaa jotakuta samalla tavalla. Ja nyt koko viikonloppu värjäysliemineen ja käsityökerhoineen on vielä edessä! (Arvatkaa opinko juuri tekemään linkkejä? )

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Hän on saapunut

Olemme saaneet uuden perheenjäsenen:


Tutustumme pikkuhiljaa. Sen tiedän, että hän on todennäköisesti käsin tehty, ja ollut käytössä omalla mummollani. Kuvassa näkyvä pellavatappura on minun ja serkkuni viimeisimmästä kehruukokeilusta n. 20 vuotta sitten.

Yksi puola puuttuu pyörästä ja tappuraa pitelevistä piikeistä kaksi on poikki. Vaihtorullia tms. osia ei ole. Pesun tarpeessakin hän on.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Hikipaja

Mitä saadaan, kun otetaan kuusi naista, neljä ompelukonetta, satavuotias puutalo maalla ja viikonloppu aikaa?


Ainakin paljon nukenvaatteita ja kasseja, korjausompeluja, koruja, neuleita ja kesämekkoja. Helteiden edelleen jatkuessa pääsimme kokemaan omakohtaisesti, millaista saattaa olla trendivaatteita valmistavan hikipajan 12-tuntinen työpäivä. Tosin, Kiinassa tuskin tarjoillaan lounaalla viilennettyä valkoviiniä... Viikonlopun aikana ehdimme myös uida, grillata, parantaa maailmaa, maistella aitoa shamppanjaa, pelata biljardia ja pyörittää hulavannetta (miksi se oli lapsena niin paljon helpompaa??).

Aikaansaannoksia esittelen myöhemmin. Hikipajassa virisi myös keskustelu siitä, mikä olisi hyvä kanava myydä tätä ylituotantoa. Naisten Joulumessujen myyntipaikka on aivan liian kallis, ja kesätoreille olisi jo kiire. Ehkä kypsyttelemme ideaa, ja kasvatamme varastoja, ensi kesään asti.

Ennen kotiinlähtöä emännän mummi sponsoroi meille jätesäkillisen (!) käsityötarviketta:



Näettehän tekin tuossa valtavan kasan sukkalankaa, ison nipun pyöröpuikkoja, ja parsintasienen? Poimin itselleni heti yhden puikon jota tarvitsen arpajaispalkinnoksi lupaamani baskerin toteuttamiseen. Ja sen sienen, tietysti.

Kiitos teille naiset. Maailma on taas vähän aikaa parempi paikka.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Terveisiä Billnäsistä

Kävin perjantaina Billnäsin ruukilla kädentaitomessuilla. Meinasi käydä ns. vanhanaikaisesti, mutta lopulta pidättäydyin kolmessa merinosukkalankavyyhdissä. Niitä kun sai kolme kahden hinnalla, ja vielä söpön pienen raitavyyhdin (10 g) kaupan päälle! Hipelöin kyllä myös käsin kehrättyjä villoja, Haapsalu Shawl-kirjaa, virolaisia huivilankoja jne. mutta pysyin lujana.

Tämä merinosukkalanka, Punta Yarns Merisock (95% merino, 5% polyamidi) on Uruguaysta. Mitkä hehkuvat semi-solid värit! Sorruin ruskeaan, merensiniseen ja syvään violettiin. Ensimmäisenä puikoille pääsi, suorastaan vaati, ruskea.


Mallin nimi on Spring Cable Socks. Puikot 2,5 mm, pitkästä aikaa metalliset. Lanka on valmiina neuleena hiukan kovemman tuntuinen kuin vyyhdillä. Ehkä olisi sittenkin pitänyt käyttää 2,75 mm puikkoja? Loin 64 silmukkaa, eli sama 16/puikko kuin aina tämän paksuisilla langoilla.

Ja ei, en ole näin nopea neuloja. Vasta ensimmäinen sukka on valmis.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Matkoja ja lahjoja

Työtuttava väittelee tänään sotatieteiden tohtoriksi. Onnea! En tietenkään jättänyt käyttämättä tilaisuutta neuloa jotain. Maanantaina kipinkapin Prismaan lankaostoksille ja torstai-iltana päättelin nämä. Luulen, että metsästystä, kalastusta ja muuta eräilyä harrastavalla upseerilla saattaa olla käyttöä näille.


Bonuspisteitä sille, joka tunnistaa sukkien sotilasarvon ja aselajin :D Raidoitus meni ensin väärin ja näytti kapteenin hihamerkiltä (tieto lisää tuskaa), joten leikkasin (!) toisen sukan varren poikki, poimin silmukat ja neuloin ylöspäin uudestaan raitaosan. Lankana 7 veljestä, puikot 3,5 mm. Ranskalainen kantapää ja lapaskavennus varpaissa. Koko "mies" eli n. 42-44. Lahja kokonaisuudessaan näyttää tältä:



Eilen oli työpaikan kesäretki/virkistysmatka/tiimihengen kohotusreissu Tallinnaan. Sain seuraa matkalleni Karnaluks-lankatukkuun! Siellä vierähti varmaan puolitoista tuntia. Olin mielestäni varsin kohtuullinen, en käyttänyt edes kaikkia käteisvarojani.


Lähinnä sukkalankaa. Vaaleanpunainen pötkö on Rowan Summer Tweed, 70% silkkiä, 30% puuvillaa. Sytopipoksi piristämään potilasta, jonka hoidot pitkittyvät hieman sitkeästi vaivaavien tulehdusten takia. Ostin myös kaikkea pikkutarviketta: välikoon sukkapuikot (2,75 mm), ompelulankaa, ihquja hakasia villatakkiin tms., neppareita ja paikkoja Pallopään housuihin. Tämä setti maksoi kokonaisuudessaan 841 kroonia eli laskujeni mukaan n. 56 euroa. Kuittia en saanut enkä muista kaikkia hintoja, mutta sukkalangat taisivat olla 6-7 euroa/100g ja huopuva, Puron kaltainen villalanka hitusen alle 2 euroa/50 g.

Kotimatkalla ennen laivaan juoksemista vielä vähän huivilankaa Sadamarketista. Hinnat 120 ja 133 kroonia.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Beige on uusi musta (sis. tilitystä)

Olen ommellut jotain beigeä. Tämä on erittäin poikkeuksellista koska en usko kaapistani löytyvän yhtään beigeä vaatekappaletta.


Olipa kerran tuliais-t-paita, joka oli oikein paksua, laadukasta puuvillatrikoota. Siinä oli hieno lohikäärmepainatus. Sitä käytettiin niin ahkeraan, että kaulus kului aivan reikäiseksi, mutta koska paita oli muuten edelleen hyvässä kunnossa, ei pihi Tundra heittänyt sitä pois, vaan askarteli siitä pienemmän t-paidan.

Kaava on SK kesänumerosta 6-7/2005. Lehden ompeluohje oli huono, tajusin vasta kootessani että ompelin palaset yhteen aivan väärässä järjestyksessä. Lisäksi huomasin leikanneeni ensin hihakappaleet väärin. Tarkoituksena oli hyödyntää hihojen valmiit tasosaumurilla tehdyt kanttaukset, kuten helmassakin, mutta järki ei riittänyt hihanpalasten oikein asettelemiseen. Onneksi oli sen verran ylimääräistä että sain leikattua uudet hihat. Seuraavaksi tajusin että alkuperäisestä lohikäärmepainatuksesta jäi etukappaleeseen näkyviin vähäsen. Prkl. Kokeilin kaula-aukkoon ensi kertaa joustovinonauhaa, ja se vaikuttikin oikein kätevältä. Olisi vain pitänyt tajuta venyttää sitä enemmän ommellessa.

Kaiken tämän jälkeen on ihme, että paita tuli koskaan valmiiksi, mutta niin kävi, ja pallopää tykästyi siihen (välikoko 104 ja 116 cm kaavoista). Lupasin painaa siihen uuden, valkoisen lohikäärmeen jotta tekstinjämät peittyvät. Ja kuvassa paita on napattu pyykkinarulta ja on osittain märkä, läikikäs ulkonäkö johtuu siitä.


Vinonauhaa kangaskaupasta hakiessani etsiskelin myös kankaita trikoiseen kesämekkoon, samanlaiseen kuin viime kesäinen, ja löysin kaksikin kivaa. Toisesta teen mekon äidille. Leikkasin jo molempien osat (ompelemiseen tarvitsen saumuria jonka saan käyttööni ensi viikolla) ja jämäpaloista näytti riittävän vielä helletoppeihin.

Tämäkin kaava on Käsityölehdestä, Nuoren Suunnittelijan tekosia 6-7/2006. Tuolloin lehdellä oli ärsyttävä tapa kaavoittaa nuorten suunnittelijoiden vaatteet cm-koossa, joten tämä on kokoa 176 cm. Ja niinhän siinä kävi, että se on tällaiselle, hmh, uhkealle naiselle todella tiukka. Ehkä äiti huolii tämänkin? Kangas on Nanson kivaa kesätrikoota. Oman paitani teen samalla kaavalla mutta reilummilla saumavaroilla, ja pidennän helmaakin jonkin verran. Kaava itse on tosi helppo ja kivan mallinen, levenee sopivasti lantiolle. Tein koko topin kaavojen jäljentämisestä lähtien alle kahdessa tunnissa.

Tänään kuulin myös ilokseni, että olen ehkä saamassa käsiini palan oranssia collegekangasta! Olen etsinyt oransseja housuja, tai kangasta niihin, koko talven, koska Pallis on kovasti sellaisia toivonut. Nyt pääsen vihdoin ompelemaan niitä!

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Katkolla

Pääsiäisen käsityövillityksessä sain ranteisiini ilmeisesti lievähkön jännetupentulehduksen. Päätetyö pahentaa sitä, mutta töitä on ihmisen tehtävä. Varsinkin nyt, sairaslomalle ei ole aikaa jättäytyä tässä vaiheessa. Siispä tein raskaan päätöksen lopettaa käsitöiden tekemisen hetkeksi. Ja on muuten vaikeaa! Telkkarin töllöttäminenkin kädet sylissä on hankalaa, olen tottunut neulomaan samalla koko ajan jotain. Kirjastoon pitäisi kai mennä että voisi edes sivistää itseään klassikoilla.

Ja niille, joiden mielestä mitään tekemättömyys on elämän suola: kokeilkaapa opiskella tutkinto valmiiksi ja hoitaa pientä vauvaa kotona sekä myöhemmin yhdistää yhdistys- ja taloyhtiötoiminta, äitiys ja tutkijan työ. Vapaa-aikaa, siis sellaista, jota ei edes semi-hyödylliseen haluaisi käyttää, ei kertakaikkiaan jää, ja ennen pitkää sitä tottuu puuhaamaan koko ajan jotakin. Käsityöt ovat minulle rentoutumiskeino, luovuuden vapauttamista, uuden luomisen iloa. Aikaansaamista. Siis vastakohta väitöskirjan tekemiselle.

Itseäni lohduttaakseni ostin eilen työmatkalla Tampereen Taito Shopista vyyhdin Vuorelman Veto-lankaa. Kovin pehmoista sukkalangaksi! Vahvuus on sama kuin Nallessa, josta tulee varmaan raitoja Veto-sukkiin. Sitten joskus.

Tämä työpaketti, jonka parissa nyt puurran, kestää muutaman viikon. Toivon ranneoireiden paranevan siihen mennessä. Tai sitten ehdin vihdoin sitä sairaslomaa pitämään, ja neulomaan menetetynkin ajan edestä! Eiku...

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Tää on nyt sit vissiin numero 7


Tähdellinen-pipo Tiiq:n blogista. Luonnovalkoinen Novita Luxus Cotton, puikot 3,5 mm. Puikoista johtuen tuli hiukan isompi kuin ohjeessa vaikka jätin viimeiset lisäykset tekemättä. Loppuun tein pari cm joustinneuletta että pipo pysyisi päässä.

Pipomanian keskellä alkoi kovasti sukattamaan. Siksi sorruin ostamaan Nordiasta ensimmäisen Taikapalloni (Schoppel-Wolle Zauberball). Se odottaa tuolla vielä sitä täydellistä ohjetta (joka muuten saattaa olla sekin Tiiq:n käsialaa, Kiertoradalla on ihana!). Välipalaksi nautin Pallopään uudet unisukat jämäkerästä 100% merinoa.

torstai 17. joulukuuta 2009

Voi äiti!

Äiti kävi Tallinnassa. Vinkkasin että saapi tuoda tuliaisia.


Hahtuvaa.


Sateenkaarenkirjavaa ohutta sukkalankaa kaksi kerää.


Marjapuuronpunaista huivilankaa.


Vaaleampi marjapuuro ja jokseenkin persikkainen vaaleanpunainen, hiukan paksumpaa kuin edellinen.

Kaikki ovat 100% villaa. Osalle tiedän jo käyttötarkoituksenkin :)

Sitten hieman avautumista. Otetaanpa esimerkiksi sukkalankani, sen paksuus on yksiselitteisesti:
100g / 350 m
7/2
fingering
4 ply
14 wpi

Tai ehkä minä olen vain vähän yksinkertainen, kun en aina muista noita ulkoa enkä osaa sormituntumalta sanoa onko lanka "fingering" vai "light fingering" vai peräti "lace". Tämäkin vitsaus on tarttunut Ravelrysta, ennen riitti kun tiesin minkäkokoisilla puikoilla lankaa on ajateltu neulottavan (tieto, joka yllämainitusta esimerkkilangasta puuttuu). Insinöörin näkökulmasta vain ensiksimainittu tapa on yksiselitteinen: mitä enemmän metrejä sadassa grammassa, sitä ohuempi lanka. Se on myös kohtuullisen helppo kalkuloida, vaikka vyyhti olisikin epämääräisen kokoinen. Virolaiset vyyhdit tuppaavat olemaan uniikkeja, ja briteillä taas on omat unssinsa, paunansa, jaardinsa ja laardinsa.

Tieto lisää tuskaa.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Joulusukat

Oikealla näkyvän napin tarjoaman informaation mukaisesti ajattelin tehdä joulusukat. Lanka on konepestävää (Nallea, tarkemmin) ja värikin kivan jouluinen. Palmikkokuvio ei taas erotu kuvassa mutta löysin sen ravelrysta, nimikkeellä Viking Socks. Jaksoin tosin seurata kaaviota n. kolme riviä, sitten aloin tehdä silmämääräisesti. Hauskaa.


Mutta en mä nyt sit tiedä kuitenkaan. Onko nuo liian lyhytvartiset? Joustaako palmikko niin että sukka on mukava? Tekisi mieli ostaa jotain unelmanpehmeää merinoa sairaalasukiksi, mutta onko se sitten enää konepestävää? Ja jos teen niin, mihin mä nämä punaiset sitten työnnän? Itselleni ne ovat pikkuisen pienet, luulisin että n. kokoa 38.

Viikonloppuna haksahdin kahteen vyyhtiin Jitterbugia, eli juurikin sitä pehmoista merinoa. Toista ajattelin huiviksi vaihdossa saamani sinisävyisen pariksi, mutta se onkin hiukan paksumpaa. Toisen taas näin sieluni silmin 93-vuotiaan Pappani jaloissa sukkina, mutta sitten päästään taas siihen konepesuongelmaan. Ehkä vaan teen ne ja jätän muiden huoleksi sukkien huoltamisen ja pesemisen?

Neulekorissa odottelee myös monta kerää Puroa, kun vihdoin keksin mitä siitä tekisin. (Neulekorista tuli mieleen, että käsityötarvikkeet ovat kuin itsestään maastouttaneet itsensä niin ettei niiden todellista määrää huomaa. Huovutusjutut asuvat rahin sisällä, puolivalmiit leikkiruuat majailevat pianon päällä ja koruhelmet keittiössä. Neulekorin paikka on itsestäänselvästi sohvan vieressä ja ompelutarvikkeet asuvat makkarissa, silloin kun niitä ei akuutisti tarvita. Silloin ne ovat levällään juuri tasan siinä missä niitä tarvitaan. Meillä on liian pieni asunto.)

(Toinen sivuhuomautus: tekstissä vilahtelevat vanhukset ovat todellisia henkilöitä. Vaikka täytän itse ihan just 30, minulla on ollut ilo saada pitää kaikki isovanhempani elossa tähän asti. Pitkäikäistä sukua molemmin puolin!)

perjantai 25. syyskuuta 2009

Yhyy

Ei raportoitavaa. Neulerintamalla olen vain harjoitellut palmikoita isoa paitaprojektia varten. Alkamassa on siis Durrow Hei, osaan tehdä linkin!

Niin, ja postista kolahti vyyhti unelmanpehmeää merinoa meren sävyissä, nyt pohdin kuumeisesti mitä siitä tekisin. Kaulaliinana se ainakin olisi pehmeä, mutta kirjava lanka vaatii yksinkertaisen mallineuleen, ja jännittää riittääkö 4 unssia (n. 112 g) siihen.

Aikani kuluksi lisäsin tuohon oikeaan reunaan napin, joka viestittää minun osallistuvan joulusukka-kampanjaan. Ainakin nyt valmistuvat punaiset palmikkosukat päässevät Kuopioon.

Ompelusaralla on tapahtunut; Unicef-nuket ovat ihan just kohtakohta valmiina. Kuvaan ja bloggaan heidät sitten kaikki kerralla. Tiistaina tytöt lähtevät jo maailmalle!

Hauskimmaksi ja haastavimmaksi on osoittautunut kasvojen maalaus, aivan kuten arvelinkin. Välineinä on ollut musta ohut kangastussi, hyytelömäiset kangasvärit (sininen, punainen, keltainen ja valkoinen) ja ohuenohut sivellin. Ilman kasvoja nukke on todella hengetön ja persoonaton, vasta silmien ja suun maalaaminen herättää heidät henkiin. Ilmeet ja fiilis tulevat vähän arvalla, kun vapaalla kädellä piirtää eikä jälkeä voi kumittaa.

Tyhmintä on tähän mennessä ollut hiusten ompelu, joka on todella aikaa vievää ja raskasta nykertämistä. Selkäkin siinä kipeytyy, eikä kotikutoisista materiaaleista kovin kummoisia hiuksia saa aikaan. Melko monella onkin jokin päähine.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Tilinpäätöstä

Usein tulee selattua omaa blogia eestaas (en tiedä tekevätkö muut niin mutta minä ainakin teen!) ja katseltua tyytymättömänä: "Aina vaan nää samat sukat ja rumat shortsit täällä, tuntuu etten saa mitään uutta aikaiseksi." Samalla ihastelee sen seitsemää muuta käsityöblogia: "Miten tuokin ehtii, ja toikin on osannut tehdä noin hienoja, ja kaikilla on kauheesti kaikkee muttei minulla mitään."

Olen viime aikoina tajunnut, että tässä piilee optinen harha. Jos seuraan enemmän tai vähemmän aktiivisesti viittä tai kymmentä blogia, tulee alitajuisesti tunne että pitäisi tuottaa enemmän (ja kauniimpia) kuin nuo kymmenen muuta bloggaajaa yhteensä. Eihän siinä ole mitään järkeä!

Blogini täyttää kohta vuoden. Itse itseäni kannustaen totean nyt että olen vuoden aikana tuottanut laskujeni mukaan:

- 13 synttäri- ja joululahjaa
- kädentaidonnäytteitä yhteensä 27 ihmiselle, itseni poislukien
- 28 neuletta (yhteensä n. 3400 g lankaa)
- 24 vaatetta
- 23 lelua
- 12 kassia ja pussukkaa
- 56 blogitekstiä

Joitain suoritteita on myös jäänyt bloggaamatta, ihan silkan unohtamisen, väsymyksen tai tyytymättömyyden takia. Eikä tämä vuosi ole vielä ohi! Kunhan tuo kameran akku nyt vaan taas latautuisi...

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Sukka sukkanen

Pallopää nukkuu sitkeästi villasukat jalassa vaikka on jo kesä. Kutaisin bambu-villasta (Novita luxus Cloud) vähän kevyemmät kesäsukat. Bambulanka, bambupuikot :)


Mutta katsokaa miten nopeasti tuo lanka nyppyyntyy! Kuvaushetkellä sukat on olleet yökäytössä neljä (4) yötä. Hmph. Cloud on kuitenkin pehmeää ja ihanaa ja sitä saa joka paikasta, mm. työmatkan varrelta. Onneksi investoin keväällä nypynpoistajaan:
Kymmenen euron vehje on maksanut itsensä takaisin jo moneen kertaan, taloudessa kun asuu villapaitojen suurkuluttaja. Patterit kestävät hyvin ja tätä voi lainata kavereillekin. Sitäpaitsi, voiko söpömpää ja sympaattisempaa teknistä vimpainta olla olemassakaan? Kiitos äiti vinkistä!

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Kangastuholaiset IV

Lisää pussukoita Tildan henkeen, vaikken ole koskaan yhtään ohjetta nähnytkään. Kivahan se on söpöstellä, kun ei vaan tarvitse itse niitä katsella valmiina ;) Näillekin on hyvä koti jo katsottu.





Jälkimmäisen otin vetoketjunompeluharjoituksena. Vakosametti on hiukan joustavaa, vuorikangas taas ei. Tämä asetti omat haasteensa. Lopulta olen lopputulokseen kuitenkin melko tyytyväinen. Vuori tuota pikkuruutua taas, ruskeassa pussukassa vuori on ruskeaa pellavaa.

Sitten huonot uutiset: lähdin Eurokankaaseen ostamaan vetoketjuja pussukoita varten. Vakaana aikomuksena (noh, ainakin melkein) oli olla kurkistamatta palalaareihin lainkaan... Lopputuloksen voinette arvata. Materiaalit eivät pääse loppumaan kesken, siitä pitävät huolen muovikassillinen silkkiä, intianpuuvillaa, organzaa, nappeja, vuorikankaita...

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Lahjontaa

Pallopään tarhan kevätjuhlapäivänä minulle kirkastui ajatus: eikös niille tädeille ole tapana viedä jotain lahjuksia??? Mutta ei hätää! Käsin tehtyä saippuaa, sopivan pieni ja harmiton luksuslahja kelle tahansa, oli runsaasti varastossa. Samanlaiset palaset hyvin kypsynyttä maito-hunaja-manteliöljysaippuaa löytyi kaikille tädeille. Vähän paketoin:


Isoisäni täyttää ensi viikolla kunnioitettavat 85 vuotta. Kun en parempaakaan lahjaa keksinyt, ajattelin että villasukkia tarvitsevat aina ja kaikki. Uusi Mokkasukka hyppäsi puikoille (2 mm) ja alkoi muotoutua yksinkertainen, mutta taidokas (hehe), miehekäs mutta kaunis sukka. Sukkaa esittelee tässä oma karvainen jalkani, joka on varmaan hiukan pienempi kuin vastaanottajan. Sukalta puuttuu vielä pari, mutta onhan tässä toista viikkoa aikaa. Ohuesta langasta huolimatta tämä sukka syntyi kolmessa päivässä.


Palmikot eivät erotu kunnolla kuvassa. Todellisuudessa ne näkyvät hyvin langan kirjavahkosta värjäyksestä huolimatta.

Mokkasukka on ihanaa. Pehmeää, kaunista, kestävää, tuoksuvaa, helppoa.
Muistio itselle: jos neuloo bussissa, altistuu mummojen, juoppojen ja muiden puheliaiden keskustelunavauksille.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Ostosreissu Hämeenlinnaan

Lähdimmä tyttöporukalla aurinkoisena lauantaina Hämeenlinnaan. Kohteena oli itseoikeutetusti Villa Mokka. Lisäksi pistäydyimme Wetterhoffilla ja ihan pikaisesti vain parissa askartelukaupassa. Tässä hiukan hankintoja:

Neljää väriä Mokka Sukkaa.


Mustaa pellava-puuvillaa kesätoppiin.


Wetterhoffin alekorista tunnistamatonta sukkalankaa (kuulemma 40 % tekokuitua, loput villaa) viisi kerää sekä pehmoista ohutta silkki-villaa kaksi vyyhteä.

Sitten ostin vielä vähän muovihelmiä erään huivin koristeeksi, ja kopioin Villa Mokan valtaisasta lehtipinosta pari kiinnostavaa ohjetta. Tämän jälkeen olikin aika suunnata syömään (jotenkin sopivasti reitille osui Ravintola Huviretki) ja kotiinpäin. Kerrottakoon vielä että kaikki viisi matkassa ollutta sortuivat ostamaan lankaa, useat jopa melko paljon. Pallopää kysyikin osuvasti aamulla lähtiessäni: "Miksi te ette ota yhtään poikaa mukaan?" Niin, miksiköhän ei?

Lisäys: laskimpa tuossa, että ostin tänään yli kilon lankaa. Kauhistuin, kunnes laskeskelin lisää ja huomasin tänä vuonna valmistuneen jo reilusti yli kilon edestä neuleita. Eli ehkä nuo on mahdollista joskus kuluttaa pois? Ennestään varastossa oli yhteensä vain pari kiloa, kaikki parittomat ja jämäkerät mukaan lukien. Ja kaikille isommille erille on käyttötarkoitus mietittynä valmiiksi.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Uusi lankatuttavuus

Anttilan hyllystä tarttui mukaan unelmanpehmeää Novita Cloudia: 65% villaa, 35% bambua. Kuva ei pysty kertomaan tuon pehmeyttä, lämpimyyttä ja hienostunutta kiiltoa. Ensi ajatus oli tietysti jokin vauvatarvike tästäkin, mutta ystävän vinkattua, että voisin välillä tehdä jotain itsellenikin, ymmärsin että tästä tulee The Ultimate Unisukat. Bambu on kosteutta kuljettavaa ja antibakteerista, kuten villakin. Mittasuhteet näyttävät tässä kuvassa hassuilta, mutta jalkaan tuo istuu kuin hansikas (tai oikeastaan sukka). Kuinkahan upeaa onkaan se toinen uutuus, Novita Wind, jossa on 20% silkkiä? o_O



Lisäksi tänään valmistui rantamekko kaamoksentorjuntamatkalleni. En saanut siitä vielä kunnon kuvaa, tässä esimakua kankaasta jonka äiti toi Afrikasta joku vuosi sitten:



Inventoin tänään myös kangaskassini ja -laatikkoni. Ei niitä kauheasti ole (vaikka roudasinkin eilen äidiltä kassillisen parempaan talteen) ja vain yksi sellainen, josta en yhtään tiedä mitä siitä tekisi.