Minulla on fani!!!

Sain Aurinkoisen Tunnustuksen Vupiilta. Kiitos! On oikeasti palkitsevaa tietää, että edes Joku Jossain lukee tätä blogia. Live-elämässä kommentteja tekeleisiini saan välillä kavereilta, mutta eivät he vaivaudu tänne asti kommentoimaan. Kommenttilaatikon perusteella näyttää siis siltä, että minulla on tasan yksi lukija, mutta en usko asian olevan sentään ihan niin.

En osaa nyt pistää tätä eteenpäin. Blogistanissa seikkaileminen on vaikeaa; blogeja on nykyään niin valtavasti, ja mieleisen löytää usein sattumalta, esim. jotain neuleohjetta hakemalla, tai sitten toisesta blogista linkkejä seuraamalla. Sattuman kauppaa yhtä kaikki. Blogiasiakas on myös vaativa: ei tarvita pitkääkään taukoa kun lukijat jo kaikkoavat. Eniten pidänkin tätä blogia itseäni varten. Kuten Ravelryssa, täälläkin voi kehuskella itseään ahkeruudesta, ja välillä myös tarkistaa miten jonkin jutun olikaan tehnyt. Minkä kokoiset puikot sopivat millekin langalle jne.

Ensi kerralla sitten ehkä taas valmistakin. Käsityöpäivä kokoontuu taas viikon kuluttua. Suunnittelemme myös tyttöjen käsityöaiheista mökkireissua kesälle!

Beige on uusi musta (sis. tilitystä)

Olen ommellut jotain beigeä. Tämä on erittäin poikkeuksellista koska en usko kaapistani löytyvän yhtään beigeä vaatekappaletta.


Olipa kerran tuliais-t-paita, joka oli oikein paksua, laadukasta puuvillatrikoota. Siinä oli hieno lohikäärmepainatus. Sitä käytettiin niin ahkeraan, että kaulus kului aivan reikäiseksi, mutta koska paita oli muuten edelleen hyvässä kunnossa, ei pihi Tundra heittänyt sitä pois, vaan askarteli siitä pienemmän t-paidan.

Kaava on SK kesänumerosta 6-7/2005. Lehden ompeluohje oli huono, tajusin vasta kootessani että ompelin palaset yhteen aivan väärässä järjestyksessä. Lisäksi huomasin leikanneeni ensin hihakappaleet väärin. Tarkoituksena oli hyödyntää hihojen valmiit tasosaumurilla tehdyt kanttaukset, kuten helmassakin, mutta järki ei riittänyt hihanpalasten oikein asettelemiseen. Onneksi oli sen verran ylimääräistä että sain leikattua uudet hihat. Seuraavaksi tajusin että alkuperäisestä lohikäärmepainatuksesta jäi etukappaleeseen näkyviin vähäsen. Prkl. Kokeilin kaula-aukkoon ensi kertaa joustovinonauhaa, ja se vaikuttikin oikein kätevältä. Olisi vain pitänyt tajuta venyttää sitä enemmän ommellessa.

Kaiken tämän jälkeen on ihme, että paita tuli koskaan valmiiksi, mutta niin kävi, ja pallopää tykästyi siihen (välikoko 104 ja 116 cm kaavoista). Lupasin painaa siihen uuden, valkoisen lohikäärmeen jotta tekstinjämät peittyvät. Ja kuvassa paita on napattu pyykkinarulta ja on osittain märkä, läikikäs ulkonäkö johtuu siitä.


Vinonauhaa kangaskaupasta hakiessani etsiskelin myös kankaita trikoiseen kesämekkoon, samanlaiseen kuin viime kesäinen, ja löysin kaksikin kivaa. Toisesta teen mekon äidille. Leikkasin jo molempien osat (ompelemiseen tarvitsen saumuria jonka saan käyttööni ensi viikolla) ja jämäpaloista näytti riittävän vielä helletoppeihin.

Tämäkin kaava on Käsityölehdestä, Nuoren Suunnittelijan tekosia 6-7/2006. Tuolloin lehdellä oli ärsyttävä tapa kaavoittaa nuorten suunnittelijoiden vaatteet cm-koossa, joten tämä on kokoa 176 cm. Ja niinhän siinä kävi, että se on tällaiselle, hmh, uhkealle naiselle todella tiukka. Ehkä äiti huolii tämänkin? Kangas on Nanson kivaa kesätrikoota. Oman paitani teen samalla kaavalla mutta reilummilla saumavaroilla, ja pidennän helmaakin jonkin verran. Kaava itse on tosi helppo ja kivan mallinen, levenee sopivasti lantiolle. Tein koko topin kaavojen jäljentämisestä lähtien alle kahdessa tunnissa.

Tänään kuulin myös ilokseni, että olen ehkä saamassa käsiini palan oranssia collegekangasta! Olen etsinyt oransseja housuja, tai kangasta niihin, koko talven, koska Pallis on kovasti sellaisia toivonut. Nyt pääsen vihdoin ompelemaan niitä!

Mari-mekkoja

Kävin taas kirppiksellä. Tällä kertaa suurin osa ajasta kului myyntipöydän toisella puolella, mutta ehdin vähän kiertelemäänkin. Yritin pysyä kohtuudessa, mutta pari pientä kangaspalaa tarttui mukaan, ja heti tänä iltana niitä piti päästä kokeilemaan. Mitäpä muutakaan minä osaisin niistä tehdä kuin nuken mekkoja.


Ainakin vasemmanpuoleinen kangas on Marimekon (Maija Isolan "Heinä"). Sinisestä en tiedä, mutta kovin marimekkohenkinen sekin on. Vuorikankaana toimivat vanhat tyynyliinat, mintunvihreä ja hennon vaaleansininen. Vain yläosa vuoritettu.

Kellotin näiden kanssa, että kahden mekon "sarjatyöhön" menee aikaa pari tuntia. Samalla tosin serveerasin Pallopäälle iltapalaa, pesin hampaat ja ohjeistin muutenkin monin tavoin. Takaosan tarrapalojen ompelemisessa (ja päättelyssä!) menee yllättävän kauan aikaa. Jos perustan isona mekkotehtaan, täytynee harkita muovineppareiden asentamista. Käsittääkseni ainakin monissa kestovaippakaupoissa on mahdollista lainata neppipressiä ja ostaa neppejä?

Keksin "hyvän" "syyn" ommella näitä nukenvaatteita. Kun kummi- ja serkkutytöt kasvavat nukkeiästä ohi, teen niitä varastoon. Jossain vaiheessa Pallopää menee kouluun (!!) ja voin sitten taikoa jemmastani käsitöitä vanhempainyhdistyksen myyjäisiin. Ei tartte vääntää niitä kuivakakkuja aamuyöstä :)

Manteleita ja portviiniä

Tämänkertainen matkasukkaprojekti pääsi vähän pidemmälle matkalle. Lennoilla Helsingistä Portoon ja takaisin tosin ehti valmistua vain ensimmäinen sukka. Parin se sai sitten kotona, matkamuistona tuotua portviiniä maistellen.


Mallin nimi on siis Manteli, ja se on uusimmassa Ulla-lehdessä. Langaksi valitsin tuliaisina saadun kotimaisen sukkalangan Sallan lampureilta. Vahvuutta ei langasta oltu ilmoitettu, mutta kokeilin 3 mm puikkoja ja ne olivatkin juuri sopivat. Vahvuus on siis Nalle-langan luokkaa. Varsista tein hiukan lyhyemmät kuin ohjeessa, ja lankaa jäikin vain pieni nöttönen. Lanka on ihanan juurevaa ja lampaan hajuista, mutta niitä roskia olisi voinut kehrätä hiukan vähemmän langan sekaan! Ja hajukin lähti huuhteluvedessä liottamisvaiheessa. Koko on omaan jalkaani aavistuksen lyhyt joten olisiko tämä nyt sitten 38? Lahjajemmaan.

Kesän äkkiä saavuttua (todella äkisti, Portugalissa oli n. +10 ja satoi vettä joka päivä!) alan himoita kesäneuleita. Todellinen tarve näyttää olevan ainakin kesäsukille. Sellaisille, jotka voi vetäistä jalkaan paksun hamppurasvakerroksen päälle saunan jälkeen. Onneksi työpaikan kesäretki suuntautuu Tallinnaan muutaman viikon päästä...

Saumurointia

Tajusin olleeni kestoilun edelläkävijä jo vuonna 1997. Vielä koti-kotona asuessani kyllästyin pumpulilappuroskaan ja ostin palan flanellia, leikkasin lapuiksi ja käytin niitä kasvovesilappuina iltapesulla. Äiti inhosi lappuviljelmääni mutta sieti sitä. Ne siis pestään muun pyykin seassa 60 asteessa ja otetaan käyttöön uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Nyt nuo 13 vuotta vanhat flanellilaput, koskaan huolittelemattomat, alkoivat tulla lopullisesti tiensä päähän. Määräkin oli matkan varrella huvennut lähes olemattomiin. Siispä uusi setti pesulappuja!


Kaksinkertaista flanellia ja saumuroitu yhteen. Koko on n. 8 cm halkaisijalta, sabluunana käytin teekuppia. Aikaa meni pari tuntia, ja saumurin lainaajalle syntyi samankokoinen setti. Nuo vaaleanpunaiset ovat yllättävän monikäyttöisiä, Pallopää julisti ne makkaraviipaleiksi ja ryösti pari leikkeihinsä :D

Tämä ei ole sytomyssy-postaus

Pipokiintiö alkaa olla täynnä. Sekä minulla että vastaanottajalla. Sukat sen sijaan eivät mene koskaan pois muodista!


"Verso" löytyi Ullasta. Vielä kun käteeni tarttui Tampereelta Vuorelman Veto-lankaa, joka on ohjeessa ehdotettu lanka, oli pakko päästä kokeilemaan.

Puikot 2,5 mm ovat aika pienet tälle langalle. Harkitsin isompiin vaihtamista mutta en sitten jaksanut purkaa. Pelkäsin 100 g vyyhdin loppumista kesken ja tein melko lyhyet varret, ohjeessa kun mainittiin langan menekiksi 110 g. Lopputuloksena on lyhytvartiset sukat ja 20 g jämäkerä :E Onneksi langan vahvuus on täsmälleen sama kuin Nalle-langalla.

Muistio itselle: symmetriset, ei-identtiset ohjeet ovat hankalia vasenkätiselle. Meillä on kaikilla oma tyylimme. Joku neuloo oikeinpäin, monet peilikuvana (eli silmukat siirtyvät oikealta puikolta vasemmalle). Kaavioitakin voi lukea vasemmalta oikealle (kun kerta neulekin etenee niin) tai "oikeinpäin". Palmikonkierrot täytyy ajatella uudestaan jos haluaa niiden näyttävän samalta kuin mallikuvassa. Tässä ohjeessa kompastuskiveksi tulivat varvaskavennukset. Tajusin vasta erehdyksen kautta, että jos seuraan kaaviota, mutta neulon vasemmalta oikealle, täytyy epäsymmetristen kavennusten mennä toisinpäin kuin ohjeessa kirjoitetut. Pysyikö kukaan kärryillä?

No, mutta tulivatpa valmiiksi. Menevät varmaankin joululahjajemmaan. Mummi tykkää sinisestä ja ilahtui kovasti edellisistä saamistaan sukista (Bridget Jones-sukat helmmikuulta).

Kesähattu

Virallisesti syto nro 12, toiselta nimeltään kesälomahattu.


SK viime vuoden kesänumeron Marikki-lierihttu. Matkustin varta vasten Itäkeskukseen asti ostamaan ohjeessa käskettyä lankaakin (eli Allhemp6). Puikot pienemmät kuin ohjeessa eli 3,5 mm. Yhtään isommat ei olisi saaneet enää olla. Nyt hattu on melko löysä ja syvä, mutta ihan pidettävä vielä.

Huomatkaa erityisesti hieno kukka! Minä virkkasin sen ihan itse! Lankana tunnistamaton jämälanka (keltainen) joka on muistini mukaan ostettu K-market Kuukkelista jouluna 1997. Oranssi ja punainen on 7 veljestä raitalankaa. Koukku 3 mm, ohje Seijasiskon neuleblogista. Ohje oli hyvä ja sain kuin sainkin tehtyä kukan. Mutta kyllä se taas sormissa tuntuukin.

Ja kyllä, kuvat olisivat kivempia jos hattu olisi jonkun päässä ja kuva otettu vaikka ulkona auringonpaisteessa. Mutta kun on laiska, ja niin dorkan näköinenkin ettei ainakaan omassa päässä kehtaa kuvata...