Kesänikkarointia

Ta-daa! Eteläseinustalle lämmin kasvihuone tomaateille ja basilikoille. Hinta 0 euroa!

Pitkän, lumisen talven aikana ehdimme suunnitella tämän projektin hyvin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkaansa! Koko tomaattikaappi nikkaroitiin kasaan muutamassa tunnissa. Pallopylly (4 kk) parkkeerattiin sitterissään terassin varjoiseen nurkkaan ja isompi lapsi viihdytti itseään sisällä.



Kaapin nurkkapuut ovat 2*2 tuuman "rimaa", jota löytyi juoksumetreittäin varaston kattopalkkien päältä. Päättelimme, että ne ovat olleet siellä tämän rivarin valmistumisesta asti eli liki 30 vuotta. Lainasimme vähän.

Takaseinä ja sivupuut ovat puretusta keittiön pöydästä, joka ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Pöydän jalat päätyivät jo viime vuonna istutuslaatikoiden nurkiksi. Muovit taas ovat pleksiä, jolla joku edellinen asukas oli suojannut kämpän sisäovia, ilmeisesti koirien raapimisen vuoksi. Pleksin sai helpohkosti halkaistua viiltämällä siihen puukolla uran ja taittamalla sitä pitkin.

Ruuvejakin löytyi kotoa. Keräämme aina kaikki ruuvit ym. hyödynnettävät osat talteen ennen kuin heitämme mitään roskiin. Usein käy niin ettei roskiin päädykään lopulta mitään :)

Ensin siis takaseinän levyt ruuvattiin kiinni pystypalkkeihin. Sitten niihin kiinnitettiin sivupuut, ja niihin taas etureunan pystypalkit. Sitten pleksimuovit ohuilla lankanauloilla naulaten. Kantena on pöydän kolmas levypala. Kannen kahvakin syntyi projektin jämistä, samoin sisällä oleva basilikahylly.

Nyt on kasviksilla lämmin paikka jossa kasvaa. Satoa odotellessa. Pankaa merkille myös luonnonlannoite eli nurmisilppu tomaattien juurella. Kävin sitä varten oikein asiakseni ajamassa taloyhtiön nurmikon :D

Kesäloma

Viiden viikon kesälomani alkaa vedellä viimeisiään. Käsityörintamalla on ollut melko hiljaista, mutta ei sentään täysin kuollutta. Olen mm. aloittanut joululahjojen tekemisen! Pari valmistakin on tullut loman aikana.


Verhoilin mökille muuttaneen sohvan. Alkuperäinen tyynykangas oli vihreä. Ompelin pesunkestävästä tikkikankaasta istuinosan ja selkänojan päälle "sukat" jotka ovat toisesta päästä umpinaiset ja toinen pää suljetaan leveällä tarranauhalla. Sohvatyynyt ompelin myös. Käsinojalla näkyy äidille joululahjaksi neulomani Revontuli, sillä näyttää olevan käyttöä :)


Malli: Lace socks for ladies ilman joustinneuletta takana
Lanka: Novita Nalle
Langan menekki: 80 g
Puikot: 3 mm
Koko: 40-41

Perinteiset pitsisukat taas. Väri vetää tässä salamalla otetussa kuvassa vähän violetiksi, oikeasti väri on kaunis harmahtava savunsininen.

Mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito...

... ja se onkin näinä päivinä tärkeämpää kuin mikään muu. Minusta tuli tänä keväänä kaupungin vuokraviljelypalstan haltija, ja olemme viettäneet jo pari hikistä päivää tiluksillamme istuttaen ja maata muokaten. Oma pihakin vaatii oman aikansa, eivätkä tomaatit ole silti vieläkään ruukuissaan. Käsityöt jäävät näinä valoisina, kauniina iltoina paitsioon.

Tällä viikolla tartuin pitkästä aikaa kierrätyskankaisiin.


Kankainen leipäkori on kestävä ja pestävä. Malli ihan omasta päästä (toki olin nähnyt tällaisia jossakin mutta mitään ohjetta ei siis ollut). Kaverin vanhat farkut ja kangaskaupan tilkkulaarista pelastettu ruutukangas. Reunakappaleisiin silitin väliin myös tukikankaan. Vähän pieni tästä tuli, tilkkujen mitat määrittivät maksimikoon. Leipäkori pääsee vanhempieni mökille, siellä on jo aika monta sinistä esinettä ja kohta siis taas yksi lisää.

This week, I have mostly been knitting

Saimme nettikirpparilta ihan ilmaiseksi, hae-pois-hintaan, uuden hienon ruokapöydän asuntoomme. Vanha oli Pallopään haarukalla hakkaama ja epäkäytännöllisen kokoinen. Kun ihan tyhjin käsin en kehdannut mennä pöytää hakemaan, lupasin neuloa lahjoittajan lapsille jotain. Samaan kuvaan pääsi muuten-vaan tekaistu tiskirätti.


Vihreät sukat ja lapaset ovat n. 5-vuotiaan kokoa, punasävyiset 2-vuotiaalle. Toivottavasti. Molemmat sukat ovat 7 Veljestä-langasta. Vihreiden raidat jämälankoja, ja polka-värisiinkin piilotin pienen nyssäkän harmaata saadakseni langan riittämään.

Vihreät lapaset (Pupet) Mondial Sydney (100% merino) ja marjapuuronpunaiset jotain suomalaista pienkehräämön villaa. Punaisiin lapasiin kehittelin päästäni palmikko-palmikon, eli kolme kaapelia risteävät ikään kuin palmikoituna. Kuvassa palmikko ei oikein erotu, kädessä vasta kun joustin aukeaa.

Tiskirätti on Novita Bambu-lankaa (luulin jo lahjoittaneeni kaiken pois mutta jostain noita vain putkahtelee...) ja mielestäni tosi hieno! Loin 60 silmukkaa ja neuloin 3s leveitä ja 4krs korkeita ruutuja oikeilla ja nurjilla silmukoilla. Reunoissa 3s ainaoikein. Rätti on ihan reilun kokoinenkin, n. 25 cm kanttiinsa. Rätti menee varmaan lahjajemmaan. Suunnitelmissa on keitellä jonkinlaista keittiösaippuaa lähiaikoina, se sopisi hienosti tuon kanssa.

Näihinkin olen upottanut siis yhteensä 194 g lankaa, eikä kaupasta ole tarvinnut kantaa lisää. Niin, ja hellalla jäähtyy jo pietaryrtti-väriliemi...

Kurssilla taasen

Tänään oli toisen syksyn kurssin vuoro: vetoketjun ompelupäivä. Mahtavaa, että tuollaisia lyhyitä (klo 10-17) teemapäiviä kinkkisistä aiheista järjestetään työväenopistossa! Kurssitilana toiminut koulun käsityöluokkakin oli luksusta. Paljon valoa, tilaa ja korkeita leikkuupöytiä!

Suurin osa päivän luennoista kiisi allekirjoittaneen hilseen yli kovaa ja korkealta, luulen että olen enemmän sitä tyyppiä joka oppii tekemällä. Olin varannut päivän projektiksi pussukan, kun muut vaihtoivat vetoketjuja vaatteisiin tai ompelivat hienoja kotelomekkoja... Sain kuitenkin aikaan kaksi hienoa pussukkaa ja lukuisia hyviä neuvoja.


Pussukoissa on vetoketju (tietysti) ja kosteudenpitävä vuori, vaippakaupasta tilattua valkoista PUL-kangasta. Kankaat ovat tukevaa huonekalupuuvillaa, Eurokankaan palalöytöjä. Mustan kaava on muokattu Hipun pussukasta, punaisen kukallisen tein opettajan ohjeiden mukaan. Siinä vetoketju on ommeltu ensin muutaman sentin levyiseen kaitaleeseen, mustassa se on suoraan pussukan sivukappaleissa.

Muutama viikko sitten kaivoin taas kaapista saippuantekotarvikkeet ja keittelin erän perussaippuaa. Ei väriaineita, ja tuoksutkin ovat luonnollisista mausteista: neilikkaa, kanelia, hiukan muskottia ja maustepippuria. Rasvoina käytin munkkirasvaa, kookosrasvaa, oliiviöljyä ja auringonkukkaöljyä.

Satoa!

Eilen näimme metsässä ensimmäiset oikeat mustikat. Poimittavaksi asti niistä ei ollut, mutta maisteltavaksi toki. Näitä ei ole vielä näkynyt, paitsi nämä koekappaleet jotka tulivat pesukoneestani juuri äsken:


Ekat sienet saavat tagikseen sekä "leikkiruokaa" että "sisustus", koska aijon viedä näitä vanhemmilleni, innokkaille sienestäjille, mökille koristeeksi.

Saumurointia

Tajusin olleeni kestoilun edelläkävijä jo vuonna 1997. Vielä koti-kotona asuessani kyllästyin pumpulilappuroskaan ja ostin palan flanellia, leikkasin lapuiksi ja käytin niitä kasvovesilappuina iltapesulla. Äiti inhosi lappuviljelmääni mutta sieti sitä. Ne siis pestään muun pyykin seassa 60 asteessa ja otetaan käyttöön uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Nyt nuo 13 vuotta vanhat flanellilaput, koskaan huolittelemattomat, alkoivat tulla lopullisesti tiensä päähän. Määräkin oli matkan varrella huvennut lähes olemattomiin. Siispä uusi setti pesulappuja!


Kaksinkertaista flanellia ja saumuroitu yhteen. Koko on n. 8 cm halkaisijalta, sabluunana käytin teekuppia. Aikaa meni pari tuntia, ja saumurin lainaajalle syntyi samankokoinen setti. Nuo vaaleanpunaiset ovat yllättävän monikäyttöisiä, Pallopää julisti ne makkaraviipaleiksi ja ryösti pari leikkeihinsä :D

Sukkasatoa ja vähän muutakin

Toisetkin joulusukka-kampanjasukat valmistuivat. Lankoina vanhat tutut, Nalle Syksy ja punainen Nalle Colori. Aika värikäs kombinaatio! Teräosassa on joustinneuletta jotta sukka paremmin istuisi monenmuotoiseen jalkaan. Varrenkaan ei pitäisi kiristää yhtään ketään.


Muistio itselle: raitalangan ja toisen lanhgan muodostama raidoitus on ongelmallinen. Raitaväri kun tuskin koskaan on täsmälleen saman pituinen kuin neulomani kerros. Koska toisen langan kanssa vuorottelu täytyy kuitenkin tehdä aina samassa kohdassa, hiipii raidoitetun langan värinvaihtumiskohta pikkuhiljaa yhä kauemmas siitä, missä sen pitäisi olla. Tässä päätin olla häiriintymättä siitä, kun riemunkirjavaa oli tulossa kuitenkin. Oikeastaan ihan hauskaa tuo epäsäännöllisyys erityisesti teräosassa.

Sukan alustana kuvaushetkellä oli viime viikolla valmistunut toinen legosäkki farkkukankaasta. Turhaan näin pitkään lykkäsin sen ompelua, valmista tuli parissa tunnissa ja jälki siistimpää kuin ekassa kappaleessa. Se menee tilauksesta kaverille.

Tänään rohkaistuin aloittamaan myös Durrow-paidan. Ekaa kertaa sitten teinivuosien olen neulomassa villapaitaa! Jänskättää kovasti, voiko siitä tulla sopivan kokoinen ja hyvännäköinen. Toistaiseksi lupaavaa, takakappale valmistui yhdessä päivässä! Tätä kyllä edesauttoi pallopään ja kummityttöni leikkitreffit, lapsukaiset leikkivät sovinnolla kolme tuntia ja äidit saivat keskittyä neuleisiin ja teenjuontiin :) Lisää tällaisia pitkin syksyä, kiitos!

Legot talteen

Pallopäälle jokailtainen legojen ja muiden lelujen siivoaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vaikka olemme harjoitelleet asiaa yhdessä jo neljän vuoden ajan. Päätin helpottaa urakkaa ainakin yhdeltä osalta ja ommella legoille säilytys- ja leikkimispaikan.


Farkkukangas on yksinkertaisesti leikattu n. 120 cm halkaisijan ympyräksi ja käännetty reunoista. Kalliiden metallisirkkojen tilalle keksin "vyölenkit", joiden läpi kiristysnyöri pujotetaan. Kun leikki on loppu, nostetaan vain reunoista ja kiristetään naru. Ja voilá, meillä on legosäkki.

Pallopää ja isänsä olivat yhdessä päättäneet käyttää tätä näin päin, vaikka ajattelin kyllä tuota tummaa ulkopuoleksi ja nurjaa puolta sisäpuoleksi. No, ihan sama minulle. Kunhan toimii, eikä legojen keräämisestä tarvitse keskustella enää joka ilta.

Kapteeni katsoi horisonttiin...

Tällaisilla voin kirjailla vaikkapa niitä pussukoita jatkossa. Jos yhteen pakkaisi pyykkipojat, yhteen aurinkorasvat, yhteen kesäkäsityön ja yhteen uimapuvun... Mitäpä sitä muuta veneellä tarvitsee? Neljä viikkoa kesälomaan \o/ Huomatkaa miten hyvin olen lukenut koulukirjani, Gestaltin hahmolakien mukaisesti pelastusrenkaan köysi näyttää jatkuvan yhtenäisenä vaikkei sitä oikeasti ole olemassakaan, on vain tyhjää ja satunnaisia sinisiä pilkkuja ;)

Kangastuholaiset IV

Lisää pussukoita Tildan henkeen, vaikken ole koskaan yhtään ohjetta nähnytkään. Kivahan se on söpöstellä, kun ei vaan tarvitse itse niitä katsella valmiina ;) Näillekin on hyvä koti jo katsottu.





Jälkimmäisen otin vetoketjunompeluharjoituksena. Vakosametti on hiukan joustavaa, vuorikangas taas ei. Tämä asetti omat haasteensa. Lopulta olen lopputulokseen kuitenkin melko tyytyväinen. Vuori tuota pikkuruutua taas, ruskeassa pussukassa vuori on ruskeaa pellavaa.

Sitten huonot uutiset: lähdin Eurokankaaseen ostamaan vetoketjuja pussukoita varten. Vakaana aikomuksena (noh, ainakin melkein) oli olla kurkistamatta palalaareihin lainkaan... Lopputuloksen voinette arvata. Materiaalit eivät pääse loppumaan kesken, siitä pitävät huolen muovikassillinen silkkiä, intianpuuvillaa, organzaa, nappeja, vuorikankaita...

Kangastuholaiset III

Tällainen pussukankaltainen valmiste. Keskellä yötä kun ompelee, niin tietysti hukkasin sen ainokaisen vaaleanpunaisen napin jonka olin jo etukäteen etsinyt ja valinnut tähän. Grr.


Vuori pepita-ruutua, päällä vakosamettia ja reunassa pitsiä. Mitat n. 25*20*5 cm, sinne sopii siis kirja tai meikkejä tai jotain. Kuvatessa tungin sisään muutaman DVD-kotelon. Seinämät jäykistin jämäpalalla uunikinnasvanua. Perspektiivi hämää, ei se oikeasti ihan noin vino ole. Vähän kyllä.

Ainut huono puoli tässä projektissa oli sitkeä pipodisco, joka hoilotti taannoista euroviisu-klassikoa mukaillen "daa, tildan tildan daa...".

Kangastuholaiset I

Kanssa-asujani alkoi huomauttelemaan käsityötarvikkeiden määrästä. Samaan aikaan YSV:llä (tuttujen kesken "hörhöpalsta") organisoitiin yhteiskampanjaa, tavoitteena tuhota kangasvarastoja ja olla ostamatta uusia, touko-kesäkuun ajan. Ensimmäiseksi tartuin palalaarista löytämääni pellavaan. Uutena piti ostaa hiukan organzaa kaula-aukkoon ja helmaan (palalaarista tämäkin), vetoketju oli omasta takaa. Kaava uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä 5/09. Juhlanumeron myötä minustakin tuli tilaaja!


Pellavaa oli n. metrin pala (leveys 150 cm). Se riitti juuri ja juuri! Mekon helmaa piti hiukan lyhentää ja saumavaroja pienentää, mutta onneksi olin leikannut kaavat reiluun kokoon jo valmiiksi. Mekko on siis aivan passeli. In action-kuvia tulossa kenties myöhemmin. Ompelukin sujui ongelmitta, jopa vetoketjun asentamiseen olen melko tyytyväinen.

Kaava on kiva. Muistiin merkitsen itselleni, että vyötäröä, eli helmakappaleita varsinaisen vyötärökappaleen alapuolelta, voisi hivenen kaventaa jos teen toisen samanlaisen. Vaikkapa 1 cm joka kappaleesta. Ehkä seuraavaksi uhriksi pääsee kirpparilta löytämäni upea, fuksianpunainen silkkikangas, jos löydän sille sopivan sävyistä organzaa seuraksi. Sitä ennen täytynee kuitenkin askarrella-paskarrella kaikkea pientä, korjausompelua, pyörän satulansuojaa jne.

Huomioikaa upea vaateripustin, jonka sain Pallopäältä äitienpäivänä. Olivat Ihan Itse maalanneet tarhassa. Hieno on!

Munarikasta pääsiäistä!

Maalasin muutaman Mignon-munan vesiväreillä ja kullanvärisellä elintarvikevärillä. Voin ehkä lakata edes teeskentelemästä että mulla on elämää... Noista on muuten todella vaikea saada hyvää kuvaa, salaman kanssa värit vääristyy ja ilman salamaa tärähtää. Yleensä molempia. Tai sitten olen vain todella surkea valokuvaaja enkä osaa käyttää tota digikameraa.


Tänään ja eilen ompelin Pallopäälle velourhousut. Sain kaverilta "liian pienen" jämäpalan ihanaa hopeanharmaata velouria. Kaavan otin hyväksi havaituista Polarn och Pyret:n velourhousuista. Piti tehdä pikkuisen isommat kuin kaavana toimineet 98 cm, mutta niin nuo vaan ovat nyt juuri passelit ja varmasti kesään mennessä liian lyhyet. Pöh. Kuva on taas huono mutta kyllä siitä jotain näkyy. Ja käyttäjä on tyytyväinen.

Sininen uni

Meillä oli sisustusongelma. Pallopään huoneeseen ostetun nojatuolin mukana tullut rahi oli tyhjän panttina ja vei tilaa. Olohuoneen sohva taas oli liian pieni, ja haaveilin divaanisohvasta johon voisi mukavasti nostaa jalat, ja tilaa jäisi silti muillekin sohvalla istujille. Aika pitkään tätä piti pyöritellä ennen kuin tajusin ratkaisun. Rahi muutti siis olohuoneeseen ja sai väreihin sopivan verhoilun pitkään jemmatusta palakankaasta.

Olen tosi tyytyväinen verhoilun istuvuuteen. Pohjasta niittasin kankaan rahin puurunkoon kiinni kaverilta lainatulla niittipyssyllä. (Kuva on vähän tärähtänyt, älkää välittäkö siitä.) Kuvassa rahin päällä olevista tyynyistä isoin on ostettu Askosta, muut olen ommellut viime keväänä sohvatyynyiksi. Vakosamettia koko rahan edestä :D



Meille saattaa olla tulossa tuolle kaveriksi toinenkin sininen rahi. Sellainen, jonka sisään mahtuu tavaraa. Villi veikkaus: kankaita?

Ompelin tänään Pallopäälle lopusta vakosametista housut. Kaavakoko oli 110 cm, ja sovituksen jälkeen totesimme että housut ovat varmaan ihan hyvät parin vuoden päästä... Muuten kyllä tuli ihan hienot, ja osasin ommella sivutaskutkin!

Viime aikoina olen puuhastellut kaikkea pientä, jota ei jaksa blogata mutta joka puolivalmiina ärsyttää koko ajan takaraivossa. Kuten ne n. kuukausi sitten blogatut karjalanpiirakat... Neuleitakin väännän kun aikaa on, mutta nyt on työn alla niin isoja projekteja etteivät ne ihan heti valmistu.

Pussukoita ei ole koskaan liikaa

Kaksi puuvillaista käsityöpussukkaa ei kerta kaikkiaan riitä. Ainakaan, jos niissä säilyttää myös huovutusvillaa, odottavia lankoja sekä matkalle lähtiessä alusvaatteita ja muuta pikkutavaraa. Siksi surautin tänään kaksi uutta pussukkaa. Koristeista näkee että kesä on jo kovasti mielessä...


Neuleista: pinwheel edistyy hitaasti. Palmikkokuvio todettiin huonoksi ideaksi, se ei leventynyt tarpeeksi vaan veti neuletta kasaan, joten jouduin purkamaan koko hoidon. Mutta oli se hiano, vai mitä?


Aloitin toiseksi, helpommaksi matkaneuleeksi Revontulen. Edellinen kirjavani kun katosi työmatkalla :( Mutta nyt on tulossa entistä ehompi, isompi ja värikkäämpi!

Lopuksi esittelen useiden muiden käsityöbloggaajien tapaan rakkaan neulomispaikkani:

Tumppua, lelua ja valitusta

Joulupaketin jatkeeksi isä sai synttärilahjaksi nämä tumput. Lanka on edelleen Novita Stone. Palmikkokuvio sama peuransarvi kuin sukissani, muuten malli omasta päästä. Ja sen kyllä huomaa. Peukalokiilat on liian leveät, olisi pitänyt lisätä joka kolmannella kerroksella joka toisen sijaan, kun lanka on näin paksu. Muuten olen ihan tyytyväinen.


Leikkikeittiö, leikkiruuat ja leikisti leipominen ovat Pallopään suosiossa. Huvikseni kokeilin miltä lempiruoka, makaroni ja lihapullat, näyttävät villasta tehtynä.
Pullat ovat sitä Stonea edelleen (ja jäljellä on vieläkin muutama kerä, joku taisi hiukan innostua Anttilan alessa, köh). Käärin pikku kerälle, neulahuovutin sen verran että pysyy kasassa ja laitoin pullat pesupussissa koneeseen.
Kierremakaronit on virkattu beigestä puuvillalangasta (Viola) koukulla kokoa 1½. Ja minähän siis en osaa virkata.


Pallopää juhli myös synttäreitään. Kaverit pääsivät onkimaan tällaisia vonkaleita. Niiden sisään oli ahdettu suklaapatukka ja tarroja jokaiselle. Jostain syystä (???) vieraat eivät halunneet kaloja kotiin mukaansa joten niille täytyy keksiä uusiokäyttöä. Anyone? Masu suljetaan tarralla ja kalat ovat kaikki eri (jämä)kankaista.

Lisäksi olen ommellut Pallopäälle yhdet lakanat Eurokankaan ale-paloista sekä tuparipahjaksi kavereille patakintaita jemmakankaista. Niitä en vaan jaksanut kuvata. Pari erää saippuaakin on taas kypsymässä.
Ai niin, ja tässä yksi myöhästynyt joululahjapostaus:


"Kun pikku tiikeri oli syönyt, siitä tuntui hiukan paremmalta. Mutta sitten sen vointi taas hiukan huononi. Se halusi päästä nukkumaan.
- Minä vien sinut vuoteeseen, pikku karhu sanoi.
- Ei kun sohvalle pehmeiden tyynyjen keskelle, pikku tiikeri sanoi. - Ja leopardihuopa peitteeksi."

Tämän sai siis äitini. Janoschin pikku karhu ja pikku tiikeri-kirjat ovat koko perheen lemppareita. Kesällä äiti katkaisi jalkansa ja joutui kökkimään sohvalla enemmän kuin tarpeeksi. Mutta leopardikuvioista huopaa ei ollut. Nytpä on!

Kaksinkertaista polyesterifleeceä. Yksivärinen harmaa ja leopardikuvioinen on tikattu yhteen n. 30 cm:n välein. Huovan koko on n. 150*200 cm. Reunakanttaus kullanvärisellä satiinivinonauhalla.

Niin. Että kyllä täällä jotain tapahtuu. Jonkinlainen käsityö- ja blogausväsymys vaan on iskenyt, ei jaksa kiinnostaa enkä tunnu saavan mitään valmiiksi. Toisaalta muutama varsin mielenkiintoinen projekti odottaa...

P.S. Taisin tajuta että tuo käsityöplääh johtuu eräästä melko kunnianhimoisesta projektista. Mutta nyt on kaikki kahdeksan kierremakaroniannosta ja 56 villalihapullaa valmiina, joten voin innostua taas jostain uudesta.

Välipäivien värkkäyksiä

Koin voimakasta tarvetta tehdä puikkopussin. Ja onhan se ihan hyödyllinenkin.

Kangas on Marimekon, 70-luvun lopulta. Se on palvellut aiemmin vanhempieni makuuhuoneen verhona. Vinokanttia piti ostaa metrikaupalla. Kangas on hiukan ohutta ja löperöä, olisi ehkä pitänyt vuorittaa mutten malttanut. Toimii se noinkin. Me likes!

Tässä vielä puikkopussi suljettuna ja aiemmin tekemäni kässäpussi yhteiskuvassa. Kyllä nyt kelpaa kuljetella neuletta kouluun ja muille matkoille.

Joululahjat

Nonniin. Joulupaketit on aukaistu joka kodissa ja uskaltaudun julkaisemaan kuvia.

Isälle neuloin Novita Stonesta pipon ja kaulurin:


Pariin pakettiin meni itse kirjottu ja painettu laudeliina pellavasta. Mukaan pakkasin tervasaippuan sekä minttuteellä täytettyjä löylytuoksupusseja.


Kierrätysmateriaaliksi pääsi miehen puhkikulunut villapaita. Siitä syntyi patalaput ja glögilasinlämmittimet, ja isoimmat palat jäivät vielä käyttämättä.



Kummitytön babyborn-nukke sai lahjaksi vaatteita. Nämä olivat todella hauskoja ommella, ja tilkkulaatikosta löytyi kaikkea jännää materiaaleiksi. Tahtoo lisää!





Kuvaamatta jäi ainakin äidille ommeltu fleecepeitto, serkkutytön lorupussi ja sysvy-lahjaksi tekemäni keittiötekstiilisetti. Niistä ehkä saan kuvia myöhemmin.

The first step is to admit you have a problem

Tuntui tärkeältä saada dokumentoitua tämä vielä tämän illan aikana. Katsokaa, olen hyvä äiti ja valmistan lapseni tavarayllätys-joulukalenterin ajoissa!


Pohja on oikeastaan viime vuodelta 1 eoo (Ennen Ompelemaan Opettelua). Lahjoin kaverin ompelemaan reunakankaat. Huovasta tehdyn kuusen piirsin omasta päästäni ja siitä tulikin mielestäni tosi hieno. Tavarapussukat ovat moninaiset: on kierrätyskangasta, jämäkangasta, neulottua, villapaidan hihaa, housunlahjetta... Yksiväriset ja -kokoiset siniset samettipussukat olisivat tietysti paljon tyylikkäämmät, mutta ajattelin että tämä kiehtoisi Pallopään mielikuvitusta enemmän. Sitäpaitsi näitä oli kiva tehdä.

Sitten otsikon aiheeseen :]


Kävin Tallinnassa. Periaatteitteni vastaisesti hamstrasin hieman, koska tilaisuus oli vaan niin ohittamaton. Sitäpaitsi tekeminen alkoikin jo loppua, kun tämäkin valmistui perjantaina:


Tämä Revontuli pääsee ruskean kaulahuivin kanssa joulupakettiin isovanhemmilleni Jyväskylään. Saatan kääriä mukaan vielä muutama viikko sitten keittämäni ruusu-vanilja-saippuan. Mutta niistä enemmän ensi kerralla.