tiistai 28. syyskuuta 2010

Värjäyskokeilu nro 2

Tiskiveden värinen itse kehrätty vyyhti pääsi uuteen värikylpyyn. 100 g kuivattuja nokkosia sai liota kuumassa vedessä vuorokauden verran, jonka jälkeen niitä keitettiin tuollaiset pari tuntia ulkona irtolevyllä. Jäähtynyttä värilientä siivilöin n. 5 litraa.

Lämmitys seuraavana aamuna, alunaa 9 g ja lanka (n. 90 g) sekaan. Kuumana pidin reilun tunnin, sitten käänsin virran pois ja lanka sai jäähtyä liemessään iltaan asti. Kuivuttuaan se näyttää tältä:


Sävy on edelleen tiskivesimäinen mutta jo selvästi tummempi. Vertailuna vyyhdin keskellä valkoinen Nalle-lanka. Mielenkiintoista on, että sidelankana käytetty Nalle on värjääntynyt hiukan voimakkaammin (näkyy kuvassa vasemmalla alhaalla). Ilmeisesti itse kehrätyssä on siis vieläkin jäljellä lanoliinia, joka suojaa villaa? Näiden pesujen, värjäysten ja keittojen jälkeen lanka kyllä alkaa tuntua aika rutikuivalta. Ja haisee pahalta :/

En vielä heitä kirvestä kaivoon. Ehkä alan suosiolla värjätä noita sukkalankoja, ne ovat monikäyttöisempiäkin sitten valmiina. Lisää kemikaaleja pitäisi myös löytää, lähiapteekkini myi vain alunaa (ja senkin aika vaikeasti). Haluaisin kuitenkin pitäytyä kotimaisissa värjäyskasveissa ja -sienissä. Saakohan kaupungin mailta kerätä marja-aroniaa ja tuomenmarjoja?

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Jotain muuta kuin neuleita

Käsityöpäivässä sain pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esille. Ne pari housujen lyhennystä jäivät kyllä edelleen tekemättä...


Hyvin palvelleiden housujen kangas oli jo pitkään inspiroinut minua tekemään kassin. Takatasku piti leikata irti ja ommella päälle, itse kassin kangas on lahkeista. Olkahihnaa ei voi säätää ja sulkemisnappikin näyttää olevan vähän vinossa. Tässä vaiheessa olin jo tuhrannut kassia hyvän tovin ja sienipiirakka ja salaatti alkoivat kiinnostaa enemmän.


Kassin vuori on hauskaa retropuuvillaa. Kaveri oli saanut kaverilta, joka oli saanut... no, jostain, ison pinon tuollaisia A3-kokoisia puuvillakankaita, ilmeisesti jotain kuosinäytteitä. Kaikki ehtaa 80-lukua! Tämä reipas kukka- ja marjakuosi kevensi vähän kassin rock-henkeä.


Lounaan jälkeen tartuin härkää sarvista ja päätin ottaa haltuun pussukan ompelemisen jalon taidon. Ja kyllähän valmis tuote ihan pussukalta näyttää, eikö? Vaikkei koneessani olekaan (vielä) edes vetoketjupaininjalkaa. Jätetään vain mainitsematta, että sisäpuolella olevan Unikko-kuosisen vahakankaan piti kyllä olla päällipuoli ja tämän valkoisen vuori... Vetoketju kierrätetty, valkoinen kangas samasta tilkkunäytekasasta kuin rokkikassin vuori.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Jämäprojektia ja kivoja asioita

Pallopää kertoi unisukkien olevan (taas!) rikki. Vetkutin asiaa kaksi päivää, ja kun ehdin niihin tarttua, oli tilanne jo karannut kaiken korjaamisen ulottumattomiin. FUBAR. Siispä uusia puikoille, ja melko pikaisesti. Ihan koko sukkia ei sentään tarvinnut neuloa pyjamapukuisen henkilön vahtiessa vieressä ("Mutta minä tarvitsen ne nyt!").

Jämäpussista löytyi kolmeakin yhtä ohutta, kutittamatonta lankaa. Aloin neuloa kaksinkertaisena jotta valmista tulisi nopeammin. Kirjavuuden aavistin jo etukäteen, mutta ei näistä nyt ihan vuosikymmenen rumasukkia tullutkaan vaikka niin alunperin pelkäsin. Oikeastaan ne ovat aika kivat ja poikamaiset. Eikö?


Lanka: Fortissima Socka mit bambou, Novita TicoTico, Punta Yarns Merisock
Puikot: 3 mm
Koko: 30
Menekki: 54 g

Puikot olivat tuplalankaprojektiin vähän turhan ohuet, neuloinhan aiemmin Fortissimaakin jo 2,75 mm puikoilla. Tico tico meni viimeiseen metriin, joten jatkoin vielä ruskealla merinolla. Pallis tykkää.

Tänään oli raskas kotimatka bussilla. Kerttunen toimitti minulle töihin kuivattuja nokkosia ja ison värjäyskattilan, kahvihuoneesta lainasin ulos viritettävän sähkölevyn, kävin ruokakaupassa ja lopulta hain postista paketin! Villapallolta!



Kauniin metsänvihreää Pirkka-lankaa, kuivattuja hedelmiä ja hauska kortti. Tuhannet kiitokset! Suunnittelin jo mitä langasta tekisin, ehkä lapaset isälle? Blogilandiaverkostoni rakentuu pikkuhiljaa. Toivottavasti voin joskus ilahduttaa jotakuta samalla tavalla. Ja nyt koko viikonloppu värjäysliemineen ja käsityökerhoineen on vielä edessä! (Arvatkaa opinko juuri tekemään linkkejä? )

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Identtiset kolmoset ja isoveli

Karstasin valkoista kiharaa suomenlampaan villaa sekä jotain harmaata, paljon sileämpää lampaanvillaa yht. 100 g sekaisin. Luulisi, että rastapötkylöiksi muuttunut kikkarainen karva olisi vaikeaa karstattavaa, mutta se olikin yllättäen tässä se helpompi osuus. Harmaa karva oli ensinnäkin keritty melko lyhyeksi, yli 5 cm karvoja ei tuntunut seassa olevan. Lisäksi se oli niin pehmeää ja liukasta, että ohuet suortuvat sujahtivat karstan piikkien välistä avautumatta. Sain kuitenkin aikaiseksi taas lepereet ("leppeet", Etelä-Karjalasta kotoisin oleva äitini sanoi).

Kehrätessäkin harmaa villa oli jotenkin epäluotettavampaa, pienetkin möykyt karstausvaiheessa kostautuivat, ja säie katkesikin pari kertaa. Huomasin että rukkini rullalle mahtuu aika tasan 50 g lankaa. Kerratessa oli taas vähän ongelmia, valmis lanka oli sen verran paksua ettei rulla tahtonut sitä aina niellä. Valmista lankaa mahtui vain kolmasosa eli reilu 30 g rullalle. Siispä tein kolme pientä vyyhtiä ja koemielessä katsoin myös miten pesu vaikuttaa väriin.


Vasemmanpuoleisin vyyhti on täysin pesemätön, siitä hiukan möykkyinen ulkonäkö. Seuraava on pesty villanpesunesteellä kerran, kolmas kaksi kertaa. Kukin vyyhti painaa melko tarkkaan 33 g ja metrejä niissä on ehkä 35. Karstaamiseen, kehräämiseen ja kertaamiseen meni kaksi iltaa, yhteensä ehkä viisi tuntia.

Oikeanpuolimmainen on se viimeviikkoinen eka kehruukokeiluni eli 89 g valkoista suomenlammasta. Ajattelin, että löysän kierteen takia vahinko ei ole korvaamaton, vaikka se menisikin pilalle, ja kokeilin kasvivärjäystä. (Osansa oli myös sillä että löysin kaapista kaksi vuotta vanhoja kuivattuja nokkosia...) Nokkoset (n. 40 g) saivat liota vedessä hellalla kolme päivää. Liemi näytti ja haisi melko mielenkiintoiselta, luulen että nokkoset alkoivat jo vähän käymään. Tunnin keittämisen aikana asuntoon levisi haju, joka sai pallopään sulkeutumaan mielenosoituksellisesti omaan huoneeseensa.

Siivilöinnin jälkeen lientä oli aivan liian vähän, joten piti jatkaa vedellä. Lämmitys, alunan (9 g) lisääminen ja vyyhti kyytiin. Tässä vaiheessa aloin taas kehrätä, joten kattila sai pärjätä aika omillaan keittiössä pari tuntia. Liemi ehtikin hieman kiehahtaa yhdessä välissä. Alunan kanssa keittäessä liemen löyhkä sai taas uusia sävyjä. Villavyyhti taas ei niinkään...

Kuten kuvasta näkyy, on väri yön yli jäähdyttämisen, pesun, huuhtelun ja kuivaamisen jälkeen jokseenkin laimea. Luonnonvalkoinen haltialanka vyyhdin yläpäässä toimikoon verrokkina. Nokkosta oli varmasti aivan liian vähän, ohjekirja suosittelee 100-150 g kuivattua kasvia 100 g lankaa varten. Vyyhdissä saattoi olla jäljellä liikaa rasvaa. Ja värjäyskattilani on ihan liian pieni. Keittäminen sen sijaan ei, ihme kyllä, pilannut villaa! Kämpässä sen sijaan haisee edelleen.

Tämä saa siis uusintavärjäyksen, kunhan keksin jostain lisää kasveja. Alunaa riittää nyt useampaan kokeiluun. Mieli halajaa jo sienimetsäänkin! Veriseitikki ei hurjasta nimestään huolimatta ole myrkyllinen, vaan ainoastaan syömäkelvoton, mutta sitäkin parempi punaisen värin tuottaja värjäyksiin.

Koen syvää tyydytystä ja voimaantumista siitä, että olen vihdoin päässyt aloittamaan kokeiluni tällä alalla. Koko aikuisikäni olen vain lukenut taitavista, monitaitoisista naisista historian eri vaiheissa (Luolakarhun Klaanista lähtien) ja haaveillut, että voi jos minäkin... Nyt olen tehnyt sen. Ilmoittautunut kursseille, hankkinut välineitä, uskaltautunut kokeilemaan. Monesti uudet asiat pelottavat: "Aloittaminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista." Vaikka en saisi mitään järjellistä koko syksynä aikaiseksi, ei tarvitse enää ainakaan huokailla että haluaisin kokeilla muttakun.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Toinenkin ikuisuusprojekti

Nämä sukat aloitin joskus alkukesästä ilman sen kummempaa tarvetta. Raggegarn-sukkalankaa oli vain kertynyt kanta-asiakaslahjoina Lankamaailma Nordiasta. Päätin olla kapinallinen ja tehdä varsien raidoista eripariset!


Lanka: Raggegarn
Puikot: 3,5 mm (varsi) ja 4 mm
Kulutus: 107 g
Koko: nainen

Unohdin punnita sukat ennen kuin panin ne huuhteluainekylpyyn pehmenemään. Lanka on nimittäin todella karkeaa! Ja paksumpaa kuin odotin, 4 mm puikotkin tuntuivat aika pieniltä. Valmis neule on luokkaa "seisoo itsekseen". Toivon näiltä kestävyyttä kumisaappaissa ja hiihtomonoissa.

Iisakin kirkko

Syksyllä on niin paljon puuhaa, että näissä sormikkaissa on kestänyt hurjat kaksi viikkoa. Se tuntuu pitkältä ajalta, koska/vaikka samalla olen tehnyt niin paljon muuta. Nuo koti-iltasukat kiilasivat jonon ohi, rukki saapui ja olen keitellyt hilloja ym. syyspuuhaakin. Sormikkaat ovat lisäksi minun taidoillani melko vaativa projekti, ja lopuksi päättelyvaihe meinaa viedä uskon kokonaan. Onneksi kelitkin lämpenivät hetkellisesti, joten näillä ei ole ollut todellinen tarve vielä.


Malli: Twisted armwarmers (palmikko) ja Dancing in Lughnasa (sormikasosuus)
Lanka: Punta Yarns Merisock, 95% merino, 5% polyamidi
Puikot: 2,5 mm
Menekki: 50 g

On mahdollista, että olen luonut kauneimman koskaan valmistuneen neuleeni! Katsokaa tätä väriä <3 Kuvissa se on lähes tasainen mutta todellisuudessa hivenen semi-solid. Joukossa on lyhyitä mustia pätkiä. Palmikossa on yksi virhe (äh! äh!) ja sormikkaat istuvat täydellisesti, ovat jopa vähän tiukat. Inhoan lörpöttäviä sormia.


Ja kyllä, niissä on jotain samaa kuin viime syksynä valmistuneissa MokkaSukka-sormikkaissa. Hukkasin toisen vappuna :(

lauantai 11. syyskuuta 2010

Hän haluu lampaan!

Kehräsin villaa!


Kaverin käsin keritsemää lammasta. Kehräsin täysin pesemättömänä, kertasin kahdelta vessapaperirullalta ja laitoin sitten villanpesunesteeseen likoamaan. Eka pesuvesi oli aika kauhean näköistä, toinen jo paljon siistimpää. Lanoliinia jäi jäljelle, sen tuntee (ja haistaa!) heti. 90 g, n. 110 m.

Pelkäsin ylikierteisyyttä niin että tästä tulikin näköjään aika alikierteistä. Hyvä näin, koska rukin vetonarun kireyssäätö olikin ihan maksimissa. Nyt on siis varaa höllätä sitä ja saada lisää kierrettä aikaan. Näin pehmoinen lanka varmasti huopuu valmiina neuleena, joten suunnittelin neulovani siitä suuret lapaset jotka saavat huopua hiukan pesukoneessa.

"Aloituspakkauksessa" värttinän ja karsojen kanssa tuli n. 300 g villaa, josta tässä on siis eka erä. Lisäksi on pussi mustaa <3 ja pienempi pussi harmaansekaista villaa. Tilasin Laurilan tilalta vähän lisää, ruskean ja harmaan sävyjä, sekä silkkikuitua kierrätyskurssia varten. Ne saavat riittää, ainakin kunnes saan joululahjat neulottua ja ommeltua, ja pääsen ostamaan suurempia eriä esim. markkinoilta tai suoraan tilalta.

Kaava-alueella ei vissiin saa pitää lammasta takapihalla?
http://www.youtube.com/watch?v=X9o0QQkVlmM

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Tuskartelua proudly presents

Rukki toimii. Pientä kitinää kuuluu ja edelleen se on puhdistuksen tarpeessa, mutta en malttanut millään odottaa kirjastosta tilaamaani kirjaa "Eläköön pellava!", jossa kuulemani vinkin mukaan on hyvät ohjeet vanhan rukin kunnostamiseksi, vaan ryhdyin kokeilemaan. Ylikierteiset saparot ja epätasaisuus eivät taas ole rukin vika...


Koska rukin mukana tuli pellavatappura, aloitin sillä. Eikä se ole mielestäni sen vaikeampaa kuin villakaan. Koska rullia on vain yksi, siirsin valmiin 1-kierteisen langan vessapaperirullan ympärille. Kun tappura loppui, ja paperirullia oli kaksi, kertasin oppimani mukaan toiseen suuntaan. 37 g Ihan Itse tehtyä pellavalankaa, olkaa hyvä! Loput toiselle rullalle jääneet koitan navajo- eli silmukkakerrata myöhemmin illalla.

Pallopää ihmetteli mitä näin karkealla narulla tehdään. Luulen että pesen sen, ehkä uskaltaudun kokeilemaan värjäystäkin, ja neulon vaikka pesukintaaksi saunaan. Ilmeisesti ennen muinoin pellavavyyhdit on keitetty lipeässä, joka valkaisee, mutta saunatekstiiliä tuskin tarvitsee valkaista.

Mummolassa on lisää pellavaa kuulemma. Tästä se lähtee.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Hän on saapunut

Olemme saaneet uuden perheenjäsenen:


Tutustumme pikkuhiljaa. Sen tiedän, että hän on todennäköisesti käsin tehty, ja ollut käytössä omalla mummollani. Kuvassa näkyvä pellavatappura on minun ja serkkuni viimeisimmästä kehruukokeilusta n. 20 vuotta sitten.

Yksi puola puuttuu pyörästä ja tappuraa pitelevistä piikeistä kaksi on poikki. Vaihtorullia tms. osia ei ole. Pesun tarpeessakin hän on.

Koti-ilta telkkarin ääressä


Lanka: 7 veljestä
Menekki: 145 g, josta punaista n. 8 g
Puikot: 3,5 mm bambu
Koko: 45

Kavereille ja sukulaisille sukkia neuloessa kaveripiirissä virisi keskustelu siitä, miten nykypäivänä sukka-mummot ovat katoava luonnovara. Meidän kolmekymppisten isovanhemmat alkavat olla jo kykenemättömiä pitämään koko suvun sukissa, ja vanhempiemme sukupolvi on jostain syystä, jos ei nyt unohtanut taitoa, niin ainakin päästänyt sen pahasti ruostumaan. Neulomisen tultua uudelleen muotiin on sukilla avustettavien joukko ja monimuotoisuus kasvanut kovasti. Neulomme työkavereille, omille vanhemmillemme, lapsillemme, tilauksesta, synttärilahjaksi, tuliaisiksi, sairaslomalaista ilahduttamaan...

Läheisten lisäksi voimme neuloa monenlaisiin hyväntekeväisyystarkoituksiin. Myyjäisissä tai nettikirpparilla myytäväksi, tuotto menee tietysti katulapsille tai orpokodille. Sukat voi lahjoittaa sairaalaan, varusmiehille, alkoholisteille, leipäjonoon tai turvakotiin. Sukka voi olla pieni tai suuri, paksu tai ohut, perusmalli tai taidokas pitsineule, markettilangasta tai käsinmaalatusta opossumi-koirankarva-jakkilangasta neulottu.

En tiedä onko kaikki Novitan propagandan syytä, vai olemmeko todella heränneet ymmärtämään, että villasukilla maailmasta saadaan hivenen lämpöisempi ja pehmoisempi paikka meille kaikille :)