Vietän joulua rauhallisesti ja kiireettömästi, kuten pitääkin. Tämä massiivinen nuhaflunssa sen sijaan ei kuulunut suunnitelmiin. Onneksi nyt voi hyvällä omallatunnolla kökkiä kotona villapaidassa koko päivän! Suklaatakaan ei tule syötyä kohtuuttomasti kun se ei oikein maistu miltään.
Joulupaketit lienee taas avattu joka kodissa. Tässäpä siis bloggaus syksyn aherruksestani.
Äidille yöpaita SK 11-12/2009 ohjeella. Paita on ohjeen mukaista ohutta puuvillabatistia ja nilkkapituinen. Yritin etsiskellä vielä helmaan ja hihansuihin brodyyripitsiä, mutta en löytänyt. Tiesin heti tämän nähtyäni että maalaisromanttinen tyyli kolahtaa äidille täysillä, ja niin kävikin. Ompeleminenkin oli helppoa, aikaa meni pari iltaa. Kismittämään jäi vain lehden ilmoittama kangasmenekki. Ostin tuota kokoa varten ilmoitetut 5,5 m kapeaa batistia, ja sitä jäi käyttämättä 1,5 metriä! Mrrr. No, jämäpalasta voi kai ommella esim. kummitytölle yöpaidan.
Villasukat äidille (alla) ja isälle (yllä). Äidin sukat ovat Jitterbug merinoa ja aloitettu kärjestä, isän ihan vain seiskaveikkaa perinteisellä tyylillä. Suvussa ei tällä hetkellä ole muita virallisia sukkatehtaita, joten olen ottanut vastuulleni tämän perheen sukituksen.
Meillä on tapana ystävien kesken kokoontua silloin tällöin "käsityöpäivään". Eräällä heistä, jonka luona usein istumme, on krooninen ongelma parsinneulojen säilytyksestä. Neuleiden päättely tyssää usein siihen, että parsinneuloja ei löydy, koska ne lojuvat jossain täpötäyden lankakorin pohjalla. Ongelmaan ratkaisuksi tein neulakirjan, saman SK joulunumeron ohjeella kuin yöpaita.
Kirjan kannet ovat paksua huopaa, sisällä 4 sivua ohuempaa, tummanruskeaa huopaa johon neulat voi pujottaa. Helppo, nopea ja söpö pikkulahja.
Blogeissa ja keskustelupalstalla alkoi syksyn mittaan vilahdella sana "huopahelmet". Niitähän oli sitten ihan pakko kokeilla, ja jossain vaiheessa projekti laajeni koskemaan lähes kaikki naispuoleiset ystäväni. Myös kummityttö sai omansa.
Näitä askartelin-paskartelin iltojen mittaan varmaan marraskuun alusta lähtien. Joka huopapallo piti huovuttaa ensin neulalla pyöreäksi (sisällä oudon väristä jämähahtuvalankaa, sen päällä irtovillaa Tiimarista tai Sinooperista), pestä pesukoneessa (60 asteen ohjelma pesupussissa muun pyykin seassa) ja levittää kuivumaan saunan lauteille. Sitten sommittelin värit saajalle sopivaksi, etsin oikean värisiä puuhelmiä ja korulukkoja ja kokosin korun kerrallaan.
Itse olen ehkä tyytyväisin pisimpiin helmiin (kolmas oikealta). Niissä huopapallot on tehty Novita Purosta, sävy Iltanuotio. Välissä on ruskeita ja tummansinisiä helmiä. Samalla kolmen välihelmen tekniikalla tehdyt vihreä-ruskeat (neljäs oikealta) ovat myös kivat, ja sopivat retrodiggarille kuin nenä päähän. Toivottavasti saajatkin tykkäävät.
Näiden lahjojen lisäksi kolmessa kodissa avattiin tekemäni leikkiruoka-paketti (kts. edellinen postaus), ja sukulaisperheelle leivoin kuivakakun. "Kaikki joululahjat itse tehden"-kampanjani ei siis onnistunut, mutta jotain sentään. Ensi vuonna ehkä villasukat kaikille, jos ajoissa aloittaa? Aijon myös hakea tammikuun alennusmyynnistä kivoja joulukankaita ja ommella ensi vuotta odottamaan lahjapusseja. Paperikääreralli saa minun kohdaltani nyt riittää.
