Tumppua, lelua ja valitusta

Joulupaketin jatkeeksi isä sai synttärilahjaksi nämä tumput. Lanka on edelleen Novita Stone. Palmikkokuvio sama peuransarvi kuin sukissani, muuten malli omasta päästä. Ja sen kyllä huomaa. Peukalokiilat on liian leveät, olisi pitänyt lisätä joka kolmannella kerroksella joka toisen sijaan, kun lanka on näin paksu. Muuten olen ihan tyytyväinen.


Leikkikeittiö, leikkiruuat ja leikisti leipominen ovat Pallopään suosiossa. Huvikseni kokeilin miltä lempiruoka, makaroni ja lihapullat, näyttävät villasta tehtynä.
Pullat ovat sitä Stonea edelleen (ja jäljellä on vieläkin muutama kerä, joku taisi hiukan innostua Anttilan alessa, köh). Käärin pikku kerälle, neulahuovutin sen verran että pysyy kasassa ja laitoin pullat pesupussissa koneeseen.
Kierremakaronit on virkattu beigestä puuvillalangasta (Viola) koukulla kokoa 1½. Ja minähän siis en osaa virkata.


Pallopää juhli myös synttäreitään. Kaverit pääsivät onkimaan tällaisia vonkaleita. Niiden sisään oli ahdettu suklaapatukka ja tarroja jokaiselle. Jostain syystä (???) vieraat eivät halunneet kaloja kotiin mukaansa joten niille täytyy keksiä uusiokäyttöä. Anyone? Masu suljetaan tarralla ja kalat ovat kaikki eri (jämä)kankaista.

Lisäksi olen ommellut Pallopäälle yhdet lakanat Eurokankaan ale-paloista sekä tuparipahjaksi kavereille patakintaita jemmakankaista. Niitä en vaan jaksanut kuvata. Pari erää saippuaakin on taas kypsymässä.
Ai niin, ja tässä yksi myöhästynyt joululahjapostaus:


"Kun pikku tiikeri oli syönyt, siitä tuntui hiukan paremmalta. Mutta sitten sen vointi taas hiukan huononi. Se halusi päästä nukkumaan.
- Minä vien sinut vuoteeseen, pikku karhu sanoi.
- Ei kun sohvalle pehmeiden tyynyjen keskelle, pikku tiikeri sanoi. - Ja leopardihuopa peitteeksi."

Tämän sai siis äitini. Janoschin pikku karhu ja pikku tiikeri-kirjat ovat koko perheen lemppareita. Kesällä äiti katkaisi jalkansa ja joutui kökkimään sohvalla enemmän kuin tarpeeksi. Mutta leopardikuvioista huopaa ei ollut. Nytpä on!

Kaksinkertaista polyesterifleeceä. Yksivärinen harmaa ja leopardikuvioinen on tikattu yhteen n. 30 cm:n välein. Huovan koko on n. 150*200 cm. Reunakanttaus kullanvärisellä satiinivinonauhalla.

Niin. Että kyllä täällä jotain tapahtuu. Jonkinlainen käsityö- ja blogausväsymys vaan on iskenyt, ei jaksa kiinnostaa enkä tunnu saavan mitään valmiiksi. Toisaalta muutama varsin mielenkiintoinen projekti odottaa...

P.S. Taisin tajuta että tuo käsityöplääh johtuu eräästä melko kunnianhimoisesta projektista. Mutta nyt on kaikki kahdeksan kierremakaroniannosta ja 56 villalihapullaa valmiina, joten voin innostua taas jostain uudesta.

Liehuva liekinvarsi

Kyllä mä sentään jotain osaan :)

Sain tuliaisiksi Lapista lankaa. Huivikiintiö oli jo täynnä ja lanka tuntui turhan paksulta sellaiseen. Katselin kerää hetken ja kuulostelin miksi se haluaisi tulla. Ja tällaista se sanoi:


Sukka on aloitettu kärjestä. Kantapää on eräänlainen tiimalasikantapää. Palmikkokuvio, joka näkyy kuvassa valitettavan huonosti, on Ulla-neuleesta ("Peuransarvi"-lapaset). Puikot nro 4, kaksi iltaa ja elämäni ensimmäinen palmikkoneule.

Pariaan hän joutuu nyt odottamaan vähän aikaa, koska erinäiset synttärilahjat ajavat kiireellisyydessä ohi. Mutta oli pakko kokeilla :)

Lisää nukenvaatteita

Iso kasa nukenvaatteita valmistui synttärilahjaksi 3-vuotiaalle neidille. Materiaalit tilkkukoreista, alennuspöydältä ja vanhoista vaatteista. Ihquja <3

Mekko vakosametista ja alle lakanakankainen t-paita. Mekossa on nepparit takana ja paidassa tarrat. Mekon rimpsureuna on samaa lakanakangasta.

Villakangastakki on lähes samanlainen kuin joululahjaksi valmistunut. Uutta karvareunukset myös hihansuissa. Ompelukoneen neula katkesi ihan viime tipassa, oli vähän paksua ommeltavaa....

Tästä ei mekko enää söpömmäksi muutu! Alla on hameosassa vaaleanpunaista tylliä ja yläosassa vaaleanpunainen lakanakangas. Päällä kaksi kerrosta valkoista tähtikuvioista organzaa. Tarrat takana.

Samettihame tyllialushameella ja silkkipaidassa on puhvihihat, pitsiä ja tarrakiinnitys.

Lappuhaalareissa on nepparit edessä ja vaaleansininen vuori. Raitapaidassa nauhat takana. Kangas oli liian löperöä tarra- tai nepparikiinnitykseen.

Uusia taitoja!

Neuloin sormikkaat ja yllätin itsenikin. Lopputulos on mukava ja sopiva eikä pahoja reikiäkään näy. (Kikka: päättelyvaiheessa voi päättelylangoilla parsia pahimpia irvistyksiä umpeen!)


Langan sain joululahjaksi, 100 % merinoa. Puikot kokoa 2, ohjeen löysin Ulla-neuleesta. Ohut lanka ja pienet puikot tuskastuttivat ensin, mutta lopulta näihin meni aikaa vain kaksi iltaa. Merino on unelmanpehmeää, ei kutita mutta lämmittää. Näitä pidän sitten keväämmällä.

Välipäivien värkkäyksiä

Koin voimakasta tarvetta tehdä puikkopussin. Ja onhan se ihan hyödyllinenkin.

Kangas on Marimekon, 70-luvun lopulta. Se on palvellut aiemmin vanhempieni makuuhuoneen verhona. Vinokanttia piti ostaa metrikaupalla. Kangas on hiukan ohutta ja löperöä, olisi ehkä pitänyt vuorittaa mutten malttanut. Toimii se noinkin. Me likes!

Tässä vielä puikkopussi suljettuna ja aiemmin tekemäni kässäpussi yhteiskuvassa. Kyllä nyt kelpaa kuljetella neuletta kouluun ja muille matkoille.

Hyvää uutta vuotta!

Tässäpä vielä yksi, toivottavasti vähään aikaan viimeinen, huivi.


Huivi valmistui viime vuoden puolella. Lanka on Tallinnasta ja hiukan ohuempaa kuin aiemmin käyttämäni Pirtin Kehräämön lanka. Siksipä puikot 3,5 ja yksi mallikerta enemmän pituutta. Väreistä tuli väistämättä mieleen tuore Finlandia-palkittu romaani Puhdistus, siksipä huivin nimi on Sofi :) Kuva vääristää taas, oikeasti tuo tummin väri on ihan rehellinen musta.

Seuraavaksi kaivan ompelukoneen joululomaltaan. Suunnitelmissa on ainakin lisää nukenvaatteita (Pallopään serkkutytölle) ja puikkopussi! Jos se onnistuu, teen varmaan kavereillekin samanlaisia. Pallopään synttäritkin lähestyvät ja hän haluaisi "ison pehmovalaan". Hmm.