Katkolla

Pääsiäisen käsityövillityksessä sain ranteisiini ilmeisesti lievähkön jännetupentulehduksen. Päätetyö pahentaa sitä, mutta töitä on ihmisen tehtävä. Varsinkin nyt, sairaslomalle ei ole aikaa jättäytyä tässä vaiheessa. Siispä tein raskaan päätöksen lopettaa käsitöiden tekemisen hetkeksi. Ja on muuten vaikeaa! Telkkarin töllöttäminenkin kädet sylissä on hankalaa, olen tottunut neulomaan samalla koko ajan jotain. Kirjastoon pitäisi kai mennä että voisi edes sivistää itseään klassikoilla.

Ja niille, joiden mielestä mitään tekemättömyys on elämän suola: kokeilkaapa opiskella tutkinto valmiiksi ja hoitaa pientä vauvaa kotona sekä myöhemmin yhdistää yhdistys- ja taloyhtiötoiminta, äitiys ja tutkijan työ. Vapaa-aikaa, siis sellaista, jota ei edes semi-hyödylliseen haluaisi käyttää, ei kertakaikkiaan jää, ja ennen pitkää sitä tottuu puuhaamaan koko ajan jotakin. Käsityöt ovat minulle rentoutumiskeino, luovuuden vapauttamista, uuden luomisen iloa. Aikaansaamista. Siis vastakohta väitöskirjan tekemiselle.

Itseäni lohduttaakseni ostin eilen työmatkalla Tampereen Taito Shopista vyyhdin Vuorelman Veto-lankaa. Kovin pehmoista sukkalangaksi! Vahvuus on sama kuin Nallessa, josta tulee varmaan raitoja Veto-sukkiin. Sitten joskus.

Tämä työpaketti, jonka parissa nyt puurran, kestää muutaman viikon. Toivon ranneoireiden paranevan siihen mennessä. Tai sitten ehdin vihdoin sitä sairaslomaa pitämään, ja neulomaan menetetynkin ajan edestä! Eiku...