Viimeinen joululahja

Olen uskaliaasti blogannut melkein kaikki joululahjat etukäteen. Tässä kuitenkin vielä yksi ryhmälahja, kaavan opeteltuani tehtailin kuudelle kaverilleni pussukat. Sisäpuoli on vuorattu kosteudenpitävällä PUL-kankaalla. Päällipuolet ovat löytöjä Eurokankaan palalaarista, tukevaa sisustuspuuvillaa.


Kukin pussukka täytettiin muotoonsa sanomalehdillä, ja sisään sujautettiin myös maustesaippua.



Saippuapakettien naru on koemielessä kehräämääni yksisäikeistä hamppua. Hamppu kyllä roskaa niin, että säästän loput kuidusta suosiolla kesään ja ulkona kehrättäväksi.

Kurssilla taasen

Tänään oli toisen syksyn kurssin vuoro: vetoketjun ompelupäivä. Mahtavaa, että tuollaisia lyhyitä (klo 10-17) teemapäiviä kinkkisistä aiheista järjestetään työväenopistossa! Kurssitilana toiminut koulun käsityöluokkakin oli luksusta. Paljon valoa, tilaa ja korkeita leikkuupöytiä!

Suurin osa päivän luennoista kiisi allekirjoittaneen hilseen yli kovaa ja korkealta, luulen että olen enemmän sitä tyyppiä joka oppii tekemällä. Olin varannut päivän projektiksi pussukan, kun muut vaihtoivat vetoketjuja vaatteisiin tai ompelivat hienoja kotelomekkoja... Sain kuitenkin aikaan kaksi hienoa pussukkaa ja lukuisia hyviä neuvoja.


Pussukoissa on vetoketju (tietysti) ja kosteudenpitävä vuori, vaippakaupasta tilattua valkoista PUL-kangasta. Kankaat ovat tukevaa huonekalupuuvillaa, Eurokankaan palalöytöjä. Mustan kaava on muokattu Hipun pussukasta, punaisen kukallisen tein opettajan ohjeiden mukaan. Siinä vetoketju on ommeltu ensin muutaman sentin levyiseen kaitaleeseen, mustassa se on suoraan pussukan sivukappaleissa.

Muutama viikko sitten kaivoin taas kaapista saippuantekotarvikkeet ja keittelin erän perussaippuaa. Ei väriaineita, ja tuoksutkin ovat luonnollisista mausteista: neilikkaa, kanelia, hiukan muskottia ja maustepippuria. Rasvoina käytin munkkirasvaa, kookosrasvaa, oliiviöljyä ja auringonkukkaöljyä.

Lahjontaa

Pallopään tarhan kevätjuhlapäivänä minulle kirkastui ajatus: eikös niille tädeille ole tapana viedä jotain lahjuksia??? Mutta ei hätää! Käsin tehtyä saippuaa, sopivan pieni ja harmiton luksuslahja kelle tahansa, oli runsaasti varastossa. Samanlaiset palaset hyvin kypsynyttä maito-hunaja-manteliöljysaippuaa löytyi kaikille tädeille. Vähän paketoin:


Isoisäni täyttää ensi viikolla kunnioitettavat 85 vuotta. Kun en parempaakaan lahjaa keksinyt, ajattelin että villasukkia tarvitsevat aina ja kaikki. Uusi Mokkasukka hyppäsi puikoille (2 mm) ja alkoi muotoutua yksinkertainen, mutta taidokas (hehe), miehekäs mutta kaunis sukka. Sukkaa esittelee tässä oma karvainen jalkani, joka on varmaan hiukan pienempi kuin vastaanottajan. Sukalta puuttuu vielä pari, mutta onhan tässä toista viikkoa aikaa. Ohuesta langasta huolimatta tämä sukka syntyi kolmessa päivässä.


Palmikot eivät erotu kunnolla kuvassa. Todellisuudessa ne näkyvät hyvin langan kirjavahkosta värjäyksestä huolimatta.

Mokkasukka on ihanaa. Pehmeää, kaunista, kestävää, tuoksuvaa, helppoa.
Muistio itselle: jos neuloo bussissa, altistuu mummojen, juoppojen ja muiden puheliaiden keskustelunavauksille.

Sairaana on tylsä olla

Tilitän nyt kaikissa mahdollisissa medioissa, että olin tuossa pari päivää niin kipeä etten ole ikinä ennen ollutkaan. Nyt angiina on voitettu, mutta ehdin pitkästyä parissa päivässä aivan täydellisesti, kun olin niin kuumeinen ja voipunut ettei kirja tai kudinkaan pysynyt kädessä. Nyt olenkin täynnä uutta tarmoa taas :)

Viime aikoina valmistuneita asioita:


Onkohan mulla joku pakkoneuroosi? Näitä on vaan niiiiin kiva neuloa ja tulos palkitsee kerta kerran jälkeen. Tämän saa kaverini, joka itse asiassa sai langan jo joululahjaksi, mutta pyysin sen takaisin ja jatkojalostin...

Liehuva liekinvarsikin sai vihdoin parin:



Pari erää saippuaakin keitin muutama viikko sitten:


Maito-hunajasaippuaa. Rasvoina kookos, oliivi ja manteliöljy. Marmorointikuvio meni ns. käteen, mutta tämä olikin eka kerta kun kokeilin. Värikään ei onnistunut: yritin värjätä isomman osan massasta valkoiseksi, mutta joko hunaja tai tuoksuöljy väänsi massan kuitenkin ruskeaksi. Toinen osa on jätetty värjäämättä ja maustamatta. Ylikuumentumista ei mielestäni tapahtunut, maito oli jäähilettä ja lipeän istutin purkissaan lumihauteeseen.


Yrttisaippua. Nesteenä kamomilla-vihreä tee-menthol-keite, tuoksuna teepuuöljyä ja havupuutarhaa. Väri kromioksidista. Tämän pitäisi olla lievästi desinfioivaa, koska se sisältää kamomillaa ja teepuuöljyä. Tuoksu on ainakin mitä miellyttävin.

Värit, tuoksut ja muut aistinautinnot

Joululahjapaja toimii täydellä teholla. Osan paketeista unohdin kuvata (!) ja osan uskallan julkaista vasta joulun jälkeen. Siispä keskityn nyt hetken Revontulieni ihasteluun. (Ainakin yksi odottaa vielä tekijäänsä mutta se saa nyt odottaa joulun yli.)


Tässä kuvassa oman huivini värit ovat lähimpänä oikeaa.


Tallinnasta tuodusta langasta, joka oli hivenen ohuempaa ja karkeampaa kuin Pirtin kehräämön vastaava, tein tällaisen. Värit ovat aika tummat mutta oikein kauniisti harmoniassa.

Siitä saippuasta: hurahdin saatuani lainaan Saara Kuhan ihanan kirjan, ja keittelin tuossa marraskuussa tällaisia:


Etualalla ruusutuoksuöljyllä ja vaniljansiemenillä maustettu saippua. Ihoa hoitaa nokare karitevoita, pikkupullo vadelmansiemenöljyä ja loraus manteliöljyä.

Takana kuvassa siintää aitoa hautatervaa sisältävä saunasaippua. Tuoksun raikastamiseksi lisäsin hivenen havupuu-tuoksuöljyä. Saunasaippuat on valettu tyhjiin pillimehutetroihin ja ennen kovettumista yläreunaan upotettiin narulenkki, josta valmiin saippuan voi ripustaa saunassa vaikka naulakkoon. Muistio itselle: terva jähmettää saippuamssan todella nopeasti, paljon pahemmin kuin kukkaistuoksut.

Molemmissa saippuoissa on perusraaka-aineina lipeän lisäksi palmuöljy (munkinpaistorasva) ja oliiviöljy. Saippuat ovat ehkä hiukan pehmeitä, kookosrasvalla olisi tullut kovempaa ja vaahtoavampaa, mutta sitä ei lähikaupasta saanut Juuri Sinä Päivänä kun halusin saippuaa tehdä.

Tässä vielä kuva pukinkonttiin lastattavista paketeista: