Joulua, joulua

Pitkähkönlainen tauko blogipostauksissa taas. Täällä on ollut syksy pientä hässäkkää, ostimme marraskuussa vähän itsellemmekin yllätyksenä rintamamiestalon. Omakotitalon huoltoon perehtyminen, muuttotouhut ja pieni pintaremontti ovat vieneet mehut aika tehokkaasti. Toistaiseksi ei olla saatu aikaan tapetointia kummempaa, mutta voi olla että täältä Strömsöstä alkaa kuulumaan pian muitakin kuin käsityöaiheisia bloggauksia.

No, onneksi aloin valmistautumaan jouluun jo kesällä, ja lahjasukkapino pääsi kasvamaan riittävästi. Kuvasta puuttuu vielä yhdet, viimeisellä viikolla neulotut 7 Veljestä-raitasukat.

Vasemmalta lukien kahdet pitsisukat Nallesta, äidille ja isälle. Keskellä raitasukat jostain ohuesta, pitkään marinoidusta silkki-villa-sukkalangasta. Oikealla kahdet perussukat 7 Veljeksestä.

Onneksi lapset kasvavat niin hitaasti, että nukenvaatteet kelpaavat lahjaksi aina vaan. Tämänvuotinen paketti:

Kaksi mekkoa, valkoinen alushame, lappuhaalarit, punainen collegepaita ja villatakki. Villatakin langat ovat marja-aroniavärjäyksistäni. Farkkukangas on kierrätettyä, samoin alushameen brodyyri.

Sukat, nukenvaatteet ja pari muutakin lahjaa pakattiin itse ommeltuihin lahjapusseihin. Kierrätyskangasta jouluverhoista, jotka kapenivat uuden kodin ikkunoihin sopiviksi.

Copyright-väärinkäyttöä

Ostin Pallopäälle viime viikolla uusia t-paitoja. Erehdyksekseni ajattelin ääneen: "Nää yksiväriset on vähän tylsiä. Pitäiskö näihin painaa vaikka joku kuva?"

Kuten kai kaikilla 7-vuotiailla, pallopäähän mahtuu yksi asia kerrallaan. Tällä hetkellä se on, yllätys yllätys, vihaiset linnut.

Vihreää lintua ei kuulemma näy ikinä änkkäri-tuotteissa, joten se olisi kiva uutuus. Ei kun kuvaa googlettamaan ja printtaamaan. Leikkasin piirtoheitinkalvoon sabluunat (viisi eri väriä -> viisi eri sabluunaa...) ja sekoitin värit.

Musta purkki piti käydä ostamassa, muuten olen aina saanut kaikki haluamani sävyt sekoitettua sinisestä, punaisesta, keltaisesta ja valkoisesta. Nytkin olen sävyihin oikein tyytyväinen, maalikerros vain olisi saanut olla hiukan paksumpi. Lisäksi paita oli niin ohut, että kastui heti maalista ja alkoi venymään sabluunan kohdalta. Lopuksi mustalla kangastussilla ääriviivat. Peittää samalla kätevästi hienonhienoja rakoja värikerrosten välissä.

Ja lintu on näköjään vähän vinossa keskilinjasta :E Asemoin tarkoituksella niin, ettei linnun vartalon keskikohta olisi keskellä, koska silloin nokka menisi kainaloon. Meni vain siirto näköjään vähän pitkäksi. Onneksi Pallopää ei ole useinkaan montaa sekuntia paikoillaan niin että joku ehtisi oikeasti zoomailemaan tuotakaan asiaa.

Lisää marjaa!

Aronianmarjoja oli vielä puoli ämpärillistä jäljellä. Marjat olivat seisseet terassilla jo toista viikkoa, ja aina ohi kulkiessani niistä lehahti ilmaan kärpäsiä... Niinpä sateisena maanantaiaamuna, jäätyämme Pallopyllyn kanssa taas kahden kotiin, nostin värjäyskattilan tulelle. Laitoin taas suolaa ja alunaa sekä tällä kertaa runsaammin viinikiveä, saman verran kuin alunaa eli n. 10% ekan lankasatsin kuivapainosta.

Kuvassa vasemmalta:
1) 7 Veljestä, kirkkaanvalkoinen
2) Nalle, kirkkaanvalkoinen
3) Huopanen, luonnonvalkoinen

Huopasesta tuli kaunis frostattu kanerva! Jännäsin vähän huopuvan langan värjäämistä mutta hyvin se käyttäytyi. Kastoin langat ennen värjäämistä kuumaan veteen ja nostin sieltä kattilaan. Värjäysaika oli n. 15 minuuttia (levy ykkösellä), ja huuhtelin varovasti lämpimällä vedellä.

Sitten lisäsin kattilaan taas rautavihtrilliä, tällä kertaa maltillisemmin teelusikallisen. Uudet langat, levy pois päältä ja 1,5 tunnin haudutus.

4) Nalle, kirkkaanvalkoinen
5) 100% villa, lupiinilla vaaleanvihreäksi värjätty

Tuo villalanka jäi harmahtavaksi. Luulen sen johtuvan enemmän langan ominaisuuksista (ei tekokuituvahvistusta, ei teollista puretusta) kuin alla olleesta tiskiveden vihertävästä sävystä. Kaunis sekin on, ja löytänee paikkansa jossain käsityössä. Ja nallen violetti on upea!

Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut opikseni ja alkanut laputtaa värjätyt langat heti. Olen jo nimittäin unohtanut, mitkä kesän lupiinivärjäyksistä jäivät minulle ja mitkä kaverille, eikä vyyhdeistä enää näe, sisältääkö lanka sukkavahvistuksen vai ei. Aika professionaalia toimintaa jo!

Marjavärjäys

Pari vuotta sitten kokeilin lankojen värjäämistä marja-aronialla. Tulos oli jokseenkin harmahtavan-lilahtavan-ruskea, ja väri lisäksi haalistui aikojen saatossa entistä ruskeammaksi. Voi pettymysten pettymys. Tänä syksynä näin Villapallon blogissa niin ihanan hehkuvia aroniavärjäyksiä että halusin heti kokeilla uudestaan. Villapallon ohjeen mukaisesti lisäsin kourallisen merisuolaa keitokseen. Puretteiksi alunaa ja viinikiveä.

Kuvassa vasemmalta:
1) Novita Nalle, kirkkaanvalkoinen, värjäysaika n. 20 min
2) Novita Bambino, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
3) Novita Wool, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h

Ymmärrän Nalle-langan punaisuuden erilaisen lähtövärin ja lyhyemmän värjäysajan vuoksi. Mutta miksi Bambino värjäytyy nätimmin kuin wool, joka jää aika rusehtavaksi?
Liemessä näytti olevan ytyä jäljellä, joten puretteita lisäilemättä heitin kattilaan kaksi uutta vyyhtiä. Kytkin levyn pois päältä ja jätin langat n. 14 tunniksi liemeen.

4) Novita Bambino, luonnonvalkoinen, yön yli
5) Novita Wool, luonnonvalkoinen, yön yli

Sama homma, bambino on kauniimpi kuin wool. Onpas tummia värejä! Tuo tummanlila bambino on tämänhetkinen suosikkini.
Vieläköhän tästä irtoaisi jotain? Laitetaan vähän lisää alunaa ja vaikka sitä rautavihrilliä.

6) 100% villalanka, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
7) ja 8) 100% villalanka, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 5 h (levy pois päältä)

Värjäyskirja oli hukassa enkä jaksanut tarkistaa rautavihtrillin annostusta tai käyttötapaa. Meni siis reippaanlaisesti liikaa, ja värjäysaikakin on hurjan pitkä. Ihme etteivät langat hapertuneet! Matala värjäyslämpötila saattoi olla syynä, liemi oli sellaista johon en laittaisi kättä, mutta ei höyrynnyt näkyvästi. Eli mitähän se sitten olisi, 60-70 astetta?

Rauta sävytti langan kylmemmän lilaksi, aika samanlaiseksi kuin Villapallon kuvissa. Liemen värjäysteho oli käytetty loppuun, koska 1 tunnin ja 5 tunnin välillä ei tapahtunut juuri mitään. Livenä näkyy, että 6.vyyhti on aavistuksen vaaleampi.

Aroniamarjoja on vielä toinen mokoma jäljellä. Saisinkohan vahvalla liemellä, runsaalla viinikivellä ja lyhyellä värjäysajalla lisää tuollaisia marjapuuronpunaisia? Ja ennen kaikkea, mitä mä teen näillä kaikilla langoilla?

Uusia taitoja

Koulun alkua innolla ja jännityksellä odottava Pallopää halusi tehdä kanssani käsitöitä. Mikäs siinä, vaikka olenkin onneton keksimään mitään ikätasolle sopivaa. Joulukorttiaskartelummekin ovat jokavuotinen katastrofi. Erityisesti Pallis halusi tehdä jotain pikkusiskolleen. Onneksi keksin ihan oikeasti tarpeellisen käsityön; ruokalaput. Pallopylly on alkanut maistelemaan muutakin ruokaa kuin tissiä puolen vuoden rajapyykin täytyttyä.

Minä leikkasin vohvelikankaasta käsivaralta ruokalapun muotoisen palasia ja kanttasin ne iloisenvärisillä kanttinauhoilla. Pallopään homma on pujotella niihin sopivaksi katsomiaan koristeita eskarissa opitulla tekniikalla. Kuvasta puuttuu kolmas lappu, jossa on valkoinen reunus; se pääsi heti valmistuttuaan koekäyttöön ja on jo pesussa.

Kangaskappale on tämän muotoinen tasossa. Kun lapun sulkee tarranpalasella, se vetäytyy hiukan tötterölle kaula-aukosta, mutta sehän ei haittaa mitään. Lapun pituus on noin 25 cm ja leveys 20 cm. Kanttinauhaa tarvittiin 1,20 m jokaista väriä.

Kun kerran käsketään

Suuri Käsityölehti 7/2012, jota pääsin selailemaan kaverin luona, kehoitti tuunaamaan miesten kauluspaidasta ja pitsinpalasta yöpaidan. Kiva idea! Kun marssin Fida lähetyskirppikselle materiaaleja hakemaan, ovessa mainostettiin (en muista tarkkaa sanamuotoa) "kesätuunauksiin tarvikkeita". Jepjep.

Mökille sopiva siniraidallinen kauluspaita maksoi 3,50 euroa. Keväällä sain haltuuni ison pussillisen vanhoja pitsejä, lähinnä iso-isotätieni virkkaamia. Isomummilla oli kolme vanhaksipiiaksi jäänyttä siskoa, ja tämä tehotiimi oli toden totta ahkeroinut. Pitsien on korkea aika päästä käyttöön.

Koska varsinaista ompeluohjetta ei ollut enää käsillä, luotin kahteen mieleen painamaani asiaan: pitsineliön piti olla 36*36 cm, ja paita tuli leikata mahdollisimman ylhäältä suoraksi. Kumpikaan ei toiminut, joten ratkojalle tuli töitä useampaan kertaan ennen kuin tekele valmistui.

Kavensin pitsiyläosan leveyttä 30 senttiin, niin että olkaimet eivät enää putoile. Ylhäältä leikattu paita teki yöpaidasta kyllä mukavan pitkän, mutta samalla käsiaukot venyivät valtaviksi. Yläosa irti, 10 cm pois, uusi rypytys ja kiinnitys. Nyt yöpaita on suunnilleen saman pituinen kuin alkuperäinen paitakin, eli ei kovin siveän pitkä, mutta sopii kyllä kesäyökkäriksi.

Nyt olen viisaampi. Toinen raidallinen paita odottaa jo vuoroaan...

Väripatojen paluu

Uusi värjäysinspiraatio iskikin nopeammin kuin arvasimmekaan. Lisää lupiineja, toiseen kattilaan irti riivittyjä kukkia ja toiseen kokonaisia kukkavanoja nuppuineen. Alunapuretus kaikille, värjättävä lanka valkoista Nallea jota onneksi löytyi kaupasta, ja se on näköjään palannut Novitan värikarttaankin. Jee! Kokeilimme lyhyempää värjäysaikaa ja hiukan viileämpää lientä. Ja ta-daa!

Kaksi vasemmanpuoleista ovat kukat+varret-kattilasta. Vasemmanpuoleisin sai levätä liemessä vähän pidempään, toinen otettiin kuiville jo muutaman minuutin värjäyksen jälkeen. Kolme oikeanpuoleista ovat kukkakattilasta. Vasemmalta: lyhyt värjäysaika, hiukan pidempi värjäysaika, ja jälkiliemi.

Kuvasta puuttuu vielä viimeiset jälkiliemivärjäykset molemmista kattiloista. Varsikattilaan pääsi farkunsininen nalle, joka sai hiukan tummemmansinisen sävyn, kukkakattilassa on jäähtymässä luonnonvalkoinen 100% villalanka. Kuvassa langat ovat vielä märkiä ja huuhtelemattomia. Mielestäni ero edelliskerran lankoihin on kuitenkin selvä, vaikka kuvat on otettu eri kamerallakin.

Laitan vielä lähipäivinä kuvan huuhdotuista ja kuivatuista vyyhdeistä. Huuhdellessa sinisemmistä langoista irtosi violetinsävyinen huuhteluvesi, ja ne muuttuivat ehkä vähän vihreämmiksi. Vaaleansinisiksi niitä silti nyt luonnehtisin, enkä mintunvihreiksi.

Liemessä

Tänään saatiin kaverin kanssa vihdoin toteutettua pitkäaikainen haave; lupiinivärjäyskokeilu. IKEA-kassillinen violetteja lupiineja tien varresta päätyi kahteen kattilaan: isompaan kukat, pienempään riipimisen jämät ja haalistuneet kukat.

Väriliemiä keitettiin tunnin verran. Siivilöinnin jälkeen lisättiin purete (perinteisesti alunaa 10% lankojen painosta) ja dipattiin märät langat lämpimään liemeen. Kukkakattilan langat alkoivat heti muuttaa väriään, ja katsokaa millaiseksi!!

Hihkuimme innosta langan värjäytyessä siniseksi. Sinistä kun on kuulemma lähes mahdotonta saada Suomen luonnonvaraisista kasveista! Väripatoja pidettiin kuumana vajaan tunnin, ja sen aikana väri ehti muuttua lupiinille tyypilliseksi jäänvihreäksi. Jäimme pohtimaan, olisiko tuota kuvassa näkyvää sinistä mahdollista saada talteen, jos keittäisi oikein vahvan liemen ja dippaisi langat sinne vain hetkeksi? Vai vaikuttaako liian korkea lämpötila? Vai muuttuuko väri aina vihreäksi ilman tms. vaikutuksesta, vaikka mitä kikkailisi? Tämä vaatii ehdottomasti lisätutkimusta. Etualan varsikattila sentään sai vähän pirteämmän vihreän ajan kuluessa.

Vasemmalta: Lupiininvarsikattilasta kaksi eripaksuista luonnonvalkoista 100% villalankaa, sitten kukkakattilan jälkiliemi (l.valk. lanka), kukkakattilan l.valk. Nalle-lanka, kukkakattilan kirkkaanvalkoinen Nalle-lanka ja reunimmaisena kukkakattilassa ollut harmaa 100% villa.

Merkillepantavaa on mielestäni noiden Nalle-lankojen voimakas väriero. Kirkkaanvalkoinen imaisi itseensä todella voimakkaan sinertävän vihreän, kun taas luonnonvalkoisesta tuli blogeissa paljon esiintynyt jääkarhukarkki.

Tämä kaikki oli kovasti Jännää. Ja meillä oli hauska kesäpäivä! Lapset juoksentelivat pihalla ja Pallopylly seuraili tapahtumia avoimesta olohuoneen ovesta kärsivällisesti. Välillä hän pääsi toki tissille ja liinaunille :)

Hellehaalari

Pallopyllyn garderoobiin kuuluu valloittava, väljä, puuvillakankainen hellehaalari. Se on niin kiva että olisi kiva jos niitä olisi useampi. Päätin yrittää replikointia, materiaalina kustannustehokkaasti puhkikuluneen yöpaidan ohuenohut puuvillabatisti. Kuvassa alkuperäinen haalari oikealla.



Kaavojen piirtäminen olemassaolevasta vaatteesta on melko hankalaa. Tässä tuli vastaan myös kangaspalan koko, joten valkoinen haalari on pikkuisen kapeampi, mutta ei näytä haittaavan. Miehustassa on kappale brodyyria samasta yöpaidasta, ja olkaimissa hihakappaleiden brodyyrireunustat.

Pallopylly osaa jo kääntyä! Takaa olkaimet menevät ristiin, ja haalari suljetaan haaroista kolmella nepparilla.

Kesänikkarointia

Ta-daa! Eteläseinustalle lämmin kasvihuone tomaateille ja basilikoille. Hinta 0 euroa!

Pitkän, lumisen talven aikana ehdimme suunnitella tämän projektin hyvin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkaansa! Koko tomaattikaappi nikkaroitiin kasaan muutamassa tunnissa. Pallopylly (4 kk) parkkeerattiin sitterissään terassin varjoiseen nurkkaan ja isompi lapsi viihdytti itseään sisällä.



Kaapin nurkkapuut ovat 2*2 tuuman "rimaa", jota löytyi juoksumetreittäin varaston kattopalkkien päältä. Päättelimme, että ne ovat olleet siellä tämän rivarin valmistumisesta asti eli liki 30 vuotta. Lainasimme vähän.

Takaseinä ja sivupuut ovat puretusta keittiön pöydästä, joka ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Pöydän jalat päätyivät jo viime vuonna istutuslaatikoiden nurkiksi. Muovit taas ovat pleksiä, jolla joku edellinen asukas oli suojannut kämpän sisäovia, ilmeisesti koirien raapimisen vuoksi. Pleksin sai helpohkosti halkaistua viiltämällä siihen puukolla uran ja taittamalla sitä pitkin.

Ruuvejakin löytyi kotoa. Keräämme aina kaikki ruuvit ym. hyödynnettävät osat talteen ennen kuin heitämme mitään roskiin. Usein käy niin ettei roskiin päädykään lopulta mitään :)

Ensin siis takaseinän levyt ruuvattiin kiinni pystypalkkeihin. Sitten niihin kiinnitettiin sivupuut, ja niihin taas etureunan pystypalkit. Sitten pleksimuovit ohuilla lankanauloilla naulaten. Kantena on pöydän kolmas levypala. Kannen kahvakin syntyi projektin jämistä, samoin sisällä oleva basilikahylly.

Nyt on kasviksilla lämmin paikka jossa kasvaa. Satoa odotellessa. Pankaa merkille myös luonnonlannoite eli nurmisilppu tomaattien juurella. Kävin sitä varten oikein asiakseni ajamassa taloyhtiön nurmikon :D

Vauvalahja

Pallopyllyn kummitäti alkaa olla melkoisen pallonmuotoinen itsekin :) Tämän kunniaksi järjestimme eilen pienimuotoiset baby shower-juhlat. Paloin jo halusta päästä ojentamaan (ja bloggaamaan) tämän pari viikkoa sitten valmistuneen lahjan.



Äitiyspakkauksesta tulleet tylsän valkoiset potkuhousut mahtuivat Pallopyllylle vain pari kertaa. Piristin niitä vanhoilla kangaspainoväreilläni seuraavalla tavalla:

1) piirtoheitinkalvosta leikattiin ankan ja pyörän muotoiset sabluunat.
2) ankka painettiin housujen yläosaan keltaisella, ja raidat maalattiin siveltimellä sabluunan ollessa edelleen paikoillaan.
3) ankan kuivuttua painettiin pyörät.
4) lopuksi ääriviivat piirrettiin painovärin päälle mustalla kangastussilla, joka on tarkoitettu vaatteiden nimikointiin.

Ja siltä varalta että joku ei tätä otusta tunnista, niin se on tietysti Janoschin Pikku Tiikerin rakas Tiikeriankka!

Yksi joululahjakin on jo valmiina ison käsityökorin pohjalla. Koska käsitöihin käytettävä aika on nykyään rajallinen, pitää aloittaa ajoissa!

Virkkuu koukussa

Viime vuonna olin juuri aloittanut äidin tilkkupeiton virkkaamista, kun törmäsin toiseen kivaan tilkkuohjeeseen. Ison peiton valmistuttua tuntui vähän aikaa siltä, etten virkkaa enää koskaan ikinä mitään. Tästä kuitenkin toivuttiin, ja kun Pallopyllykin saapui tuoden mainion mahdollisuuden pieniin vauvakäsitöihin, pääsin kokeilemaan Afrikkalaista kukkaa.

Lanka: Novita Nalle
Koukku: 3,5 mm
Langan menekki: 300 g
Mitat: 70*55 cm

Punainen lanka on alunperin pinkkiä Nallea, jonka värjäsin teellä saadakseni murretumman sävyn. Tumma lanka taas on parin vuoden takaisen marja-aroniavärjäyksen tulos. Harmaa ja vaalea lanka suoraan Nallen värikartasta.

Jaaha. Ja blogger on muuttanut asetuksia niin että tekstin asettelu ja muotoilu on hankalampaa. Kuva sentään tulee nykyään siihen mihin sen haluan eikä aina julkaisun yläreunaan.

Loppuun in action-kuva kohta kolmikuisesta peiton omistajasta:

Elossa

Oon mä vielä täällä. Käsitöiden sijaan on vain viime ajat keskitytty johonkin muuhun Ihan Itse Tehtyyn:


Kuvassa Pallopylly, kolme viikkoa.

On sentään neulottukin: vaippahousuja (tietty!), unisukkia ja yhden hihattimen/boleronkin tekaisin. Mikään vain ei ole niin ihmeellisen onnistunutta, että olisin jaksanut kuvata ja blogata niitä.