perjantai 29. kesäkuuta 2012

Väripatojen paluu

Uusi värjäysinspiraatio iskikin nopeammin kuin arvasimmekaan. Lisää lupiineja, toiseen kattilaan irti riivittyjä kukkia ja toiseen kokonaisia kukkavanoja nuppuineen. Alunapuretus kaikille, värjättävä lanka valkoista Nallea jota onneksi löytyi kaupasta, ja se on näköjään palannut Novitan värikarttaankin. Jee! Kokeilimme lyhyempää värjäysaikaa ja hiukan viileämpää lientä. Ja ta-daa!


Kaksi vasemmanpuoleista ovat kukat+varret-kattilasta. Vasemmanpuoleisin sai levätä liemessä vähän pidempään, toinen otettiin kuiville jo muutaman minuutin värjäyksen jälkeen. Kolme oikeanpuoleista ovat kukkakattilasta. Vasemmalta: lyhyt värjäysaika, hiukan pidempi värjäysaika, ja jälkiliemi.

Kuvasta puuttuu vielä viimeiset jälkiliemivärjäykset molemmista kattiloista. Varsikattilaan pääsi farkunsininen nalle, joka sai hiukan tummemmansinisen sävyn, kukkakattilassa on jäähtymässä luonnonvalkoinen 100% villalanka. Kuvassa langat ovat vielä märkiä ja huuhtelemattomia. Mielestäni ero edelliskerran lankoihin on kuitenkin selvä, vaikka kuvat on otettu eri kamerallakin.

Laitan vielä lähipäivinä kuvan huuhdotuista ja kuivatuista vyyhdeistä. Huuhdellessa sinisemmistä langoista irtosi violetinsävyinen huuhteluvesi, ja ne muuttuivat ehkä vähän vihreämmiksi. Vaaleansinisiksi niitä silti nyt luonnehtisin, enkä mintunvihreiksi.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Liemessä

Tänään saatiin kaverin kanssa vihdoin toteutettua pitkäaikainen haave; lupiinivärjäyskokeilu. IKEA-kassillinen violetteja lupiineja tien varresta päätyi kahteen kattilaan: isompaan kukat, pienempään riipimisen jämät ja haalistuneet kukat.


Väriliemiä keitettiin tunnin verran. Siivilöinnin jälkeen lisättiin purete (perinteisesti alunaa 10% lankojen painosta) ja dipattiin märät langat lämpimään liemeen. Kukkakattilan langat alkoivat heti muuttaa väriään, ja katsokaa millaiseksi!!


Hihkuimme innosta langan värjäytyessä siniseksi. Sinistä kun on kuulemma lähes mahdotonta saada Suomen luonnonvaraisista kasveista! Väripatoja pidettiin kuumana vajaan tunnin, ja sen aikana väri ehti muuttua lupiinille tyypilliseksi jäänvihreäksi. Jäimme pohtimaan, olisiko tuota kuvassa näkyvää sinistä mahdollista saada talteen, jos keittäisi oikein vahvan liemen ja dippaisi langat sinne vain hetkeksi? Vai vaikuttaako liian korkea lämpötila? Vai muuttuuko väri aina vihreäksi ilman tms. vaikutuksesta, vaikka mitä kikkailisi? Tämä vaatii ehdottomasti lisätutkimusta. Etualan varsikattila sentään sai vähän pirteämmän vihreän ajan kuluessa.


Vasemmalta: Lupiininvarsikattilasta kaksi eripaksuista luonnonvalkoista 100% villalankaa, sitten kukkakattilan jälkiliemi (l.valk. lanka), kukkakattilan l.valk. Nalle-lanka, kukkakattilan kirkkaanvalkoinen Nalle-lanka ja reunimmaisena kukkakattilassa ollut harmaa 100% villa.

Merkillepantavaa on mielestäni noiden Nalle-lankojen voimakas väriero. Kirkkaanvalkoinen imaisi itseensä todella voimakkaan sinertävän vihreän, kun taas luonnonvalkoisesta tuli blogeissa paljon esiintynyt jääkarhukarkki.

Tämä kaikki oli kovasti Jännää. Ja meillä oli hauska kesäpäivä! Lapset juoksentelivat pihalla ja Pallopylly seuraili tapahtumia avoimesta olohuoneen ovesta kärsivällisesti. Välillä hän pääsi toki tissille ja liinaunille :)

torstai 21. kesäkuuta 2012

Hellehaalari

Pallopyllyn garderoobiin kuuluu valloittava, väljä, puuvillakankainen hellehaalari. Se on niin kiva että olisi kiva jos niitä olisi useampi. Päätin yrittää replikointia, materiaalina kustannustehokkaasti puhkikuluneen yöpaidan ohuenohut puuvillabatisti. Kuvassa alkuperäinen haalari oikealla.



Kaavojen piirtäminen olemassaolevasta vaatteesta on melko hankalaa. Tässä tuli vastaan myös kangaspalan koko, joten valkoinen haalari on pikkuisen kapeampi, mutta ei näytä haittaavan. Miehustassa on kappale brodyyria samasta yöpaidasta, ja olkaimissa hihakappaleiden brodyyrireunustat.

Pallopylly osaa jo kääntyä! Takaa olkaimet menevät ristiin, ja haalari suljetaan haaroista kolmella nepparilla.





lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesänikkarointia

Ta-daa! Eteläseinustalle lämmin kasvihuone tomaateille ja basilikoille. Hinta 0 euroa!

Pitkän, lumisen talven aikana ehdimme suunnitella tämän projektin hyvin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkaansa! Koko tomaattikaappi nikkaroitiin kasaan muutamassa tunnissa. Pallopylly (4 kk) parkkeerattiin sitterissään terassin varjoiseen nurkkaan ja isompi lapsi viihdytti itseään sisällä.



Kaapin nurkkapuut ovat 2*2 tuuman "rimaa", jota löytyi juoksumetreittäin varaston kattopalkkien päältä. Päättelimme, että ne ovat olleet siellä tämän rivarin valmistumisesta asti eli liki 30 vuotta. Lainasimme vähän.

Takaseinä ja sivupuut ovat puretusta keittiön pöydästä, joka ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Pöydän jalat päätyivät jo viime vuonna istutuslaatikoiden nurkiksi. Muovit taas ovat pleksiä, jolla joku edellinen asukas oli suojannut kämpän sisäovia, ilmeisesti koirien raapimisen vuoksi. Pleksin sai helpohkosti halkaistua viiltämällä siihen puukolla uran ja taittamalla sitä pitkin.

Ruuvejakin löytyi kotoa. Keräämme aina kaikki ruuvit ym. hyödynnettävät osat talteen ennen kuin heitämme mitään roskiin. Usein käy niin ettei roskiin päädykään lopulta mitään :)

Ensin siis takaseinän levyt ruuvattiin kiinni pystypalkkeihin. Sitten niihin kiinnitettiin sivupuut, ja niihin taas etureunan pystypalkit. Sitten pleksimuovit ohuilla lankanauloilla naulaten. Kantena on pöydän kolmas levypala. Kannen kahvakin syntyi projektin jämistä, samoin sisällä oleva basilikahylly.

Nyt on kasviksilla lämmin paikka jossa kasvaa. Satoa odotellessa. Pankaa merkille myös luonnonlannoite eli nurmisilppu tomaattien juurella. Kävin sitä varten oikein asiakseni ajamassa taloyhtiön nurmikon :D




torstai 14. kesäkuuta 2012

Vauvalahja

Pallopyllyn kummitäti alkaa olla melkoisen pallonmuotoinen itsekin :) Tämän kunniaksi järjestimme eilen pienimuotoiset baby shower-juhlat. Paloin jo halusta päästä ojentamaan (ja bloggaamaan) tämän pari viikkoa sitten valmistuneen lahjan.



Äitiyspakkauksesta tulleet tylsän valkoiset potkuhousut mahtuivat Pallopyllylle vain pari kertaa. Piristin niitä vanhoilla kangaspainoväreilläni seuraavalla tavalla:

1) piirtoheitinkalvosta leikattiin ankan ja pyörän muotoiset sabluunat.
2) ankka painettiin housujen yläosaan keltaisella, ja raidat maalattiin siveltimellä sabluunan ollessa edelleen paikoillaan.
3) ankan kuivuttua painettiin pyörät.
4) lopuksi ääriviivat piirrettiin painovärin päälle mustalla kangastussilla, joka on tarkoitettu vaatteiden nimikointiin.

Ja siltä varalta että joku ei tätä otusta tunnista, niin se on tietysti Janoschin Pikku Tiikerin rakas Tiikeriankka!

Yksi joululahjakin on jo valmiina ison käsityökorin pohjalla. Koska käsitöihin käytettävä aika on nykyään rajallinen, pitää aloittaa ajoissa!