Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Talviunilta

Silläkin uhalla, että blogini viimeinenkin lukija on kaikonnut tämän liki puolen vuoden hiljaiselon aikana, ajattelin päivitellä vähän talven tuloksia. Paljoa niitä ei kylläkään ole. Palasin töihin tammikuussa ja jätin Pallopyllyn isänsä hellään huomaan päiviksi. Illat ovat lyhyitä ja pimeitä, ja ostamamme vanha puutalokin on vaatinut yhtä ja toista pientä. On ommeltu verhoja, nikkaroitu turvaseiniä itsetuhoisen taaperon varalta ja maalattu huonekaluja. On perustettu komposti ja todettu, että metalliputkista ja pressusta rakennettu autokatos ei kestä talven lumien painoa, kuten ei katonreunan vesikourukaan. Lumitöitä saa muuten tällä tontilla tehdä ihan riittävästi.



Talvella kanssa-asujalle tuli akuutti tarve uusille lapasille. Nämä ovat Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" nro 68 (Hamina). Lankana luonnonvalkoinen Nalle ja joku vihreä jämä. Kuviotakin pikkuisen kavensin.

Niin, ja nyt on sitten kesä! Ikkunalaudalla rönsyilevät tomaatin-, kesäkurpitsan-, kurkun-, chilin- ja yrttien taimet. Kaupungin viljelypalstallakin on jo perunat ja pavut maassa. Omalla pihalla pääsemme tositoimiin ensi viikolla, kun ammattimiehet tulevat kaatamaan pari isoa, vanhaa koivua pois ravinteita imemästä. Onneksi alan olla käsitöiden suhteen täysin varusteltu kesää varten:



Ostin tylsät alennusballerinat Kookengästä. Niissä oli koristeena sellainen litteä satiininauhasta ommeltu rusetti, joilla somistetaan n. 90% myynnissä olevista alusvaateseteistäkin. Raksin ne pois ja ompelin tilalle pitsirusetit ja hiukan eripariset puunapit. Heti parempi.



Muuton tuoksinnassa löysin kaapistani pitkän, valkoisen pellavamekon, joka oli tyhmän pituinen, vähän kulahtanut ja paikoittain kellastunutkin. Tungin sen värikattilaan teollisen värjäysaineen kanssa. Sitten lyhensin sen reisimittaiseksi. Yljäämäkankaasta ompelin frillahelman ja vuorikankaasta olkapääröyhelön sekä ruusukkeen. Isotätieni pitsivaranto on loputon. Viimeistään jossain perhosten ja sudenkorentojen sabluunoja leikatessani näin mopon karkaavan auringonlaskuun...



Syksyllä olin parin kaverin kanssa käsityötarvikekirppiksellä. Käyttäydyin mielestäni varsin kohtuullisesti; vein myyntipöytääni 4-5 muovikassillista tavaraa, ja kotiinpäin tuli vain yksi kassillinen. Muun muassa tällainen kivan kesäinen trikoopala. Innostuin kun tajusin, että enää ei tarvitse ommella vain nukenvaatteita; minullahan on Pallopylly, jonka vaatettaa somiin röyhelöihin! Otin jonkun vauvanmekkokaavan ja tein sille monenmoista väkivaltaa, ennen kuin päädyin tähän lopputulokseen. Mekon saa takaa kokonaan auki, siellä on napit koska nepparin vasaroiminen ei taaskaan onnistunut...
Samasta kankaasta ompelin myös itselleni kesämekon vanhalla hyvällä kaavalla. Sitä piti tosin kaventaa, koska olen itsekin kaventunut kymmenisen kiloa sitten viime kesän :) Kangasta jäi vielä t-paitaankin, joten nyt on kukkaa sitten koko rahan edestä. Kangaspala taisi maksaa 5 euroa.

Mitähän vielä... ainakin yhden puna-ruskean Revontuli-huivin olen neulonut talven aikana, se lähti uuteen kotiin ennen kuin muistin kuvatakaan sitä. Ja jo syksyllä valmistunut villapaita on edelleen dokumentoimatta. Raparperinjuuri-värjäykseni on parhaillaan ulkona kuivumassa, siitä lisää ensi kerralla johon ei toivottavasti kulu kovin kauaa!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kun kerran käsketään

Suuri Käsityölehti 7/2012, jota pääsin selailemaan kaverin luona, kehoitti tuunaamaan miesten kauluspaidasta ja pitsinpalasta yöpaidan. Kiva idea! Kun marssin Fida lähetyskirppikselle materiaaleja hakemaan, ovessa mainostettiin (en muista tarkkaa sanamuotoa) "kesätuunauksiin tarvikkeita". Jepjep.

Mökille sopiva siniraidallinen kauluspaita maksoi 3,50 euroa. Keväällä sain haltuuni ison pussillisen vanhoja pitsejä, lähinnä iso-isotätieni virkkaamia. Isomummilla oli kolme vanhaksipiiaksi jäänyttä siskoa, ja tämä tehotiimi oli toden totta ahkeroinut. Pitsien on korkea aika päästä käyttöön.

Koska varsinaista ompeluohjetta ei ollut enää käsillä, luotin kahteen mieleen painamaani asiaan: pitsineliön piti olla 36*36 cm, ja paita tuli leikata mahdollisimman ylhäältä suoraksi. Kumpikaan ei toiminut, joten ratkojalle tuli töitä useampaan kertaan ennen kuin tekele valmistui.


Kavensin pitsiyläosan leveyttä 30 senttiin, niin että olkaimet eivät enää putoile. Ylhäältä leikattu paita teki yöpaidasta kyllä mukavan pitkän, mutta samalla käsiaukot venyivät valtaviksi. Yläosa irti, 10 cm pois, uusi rypytys ja kiinnitys. Nyt yöpaita on suunnilleen saman pituinen kuin alkuperäinen paitakin, eli ei kovin siveän pitkä, mutta sopii kyllä kesäyökkäriksi.

Nyt olen viisaampi. Toinen raidallinen paita odottaa jo vuoroaan...

torstai 21. kesäkuuta 2012

Hellehaalari

Pallopyllyn garderoobiin kuuluu valloittava, väljä, puuvillakankainen hellehaalari. Se on niin kiva että olisi kiva jos niitä olisi useampi. Päätin yrittää replikointia, materiaalina kustannustehokkaasti puhkikuluneen yöpaidan ohuenohut puuvillabatisti. Kuvassa alkuperäinen haalari oikealla.



Kaavojen piirtäminen olemassaolevasta vaatteesta on melko hankalaa. Tässä tuli vastaan myös kangaspalan koko, joten valkoinen haalari on pikkuisen kapeampi, mutta ei näytä haittaavan. Miehustassa on kappale brodyyria samasta yöpaidasta, ja olkaimissa hihakappaleiden brodyyrireunustat.

Pallopylly osaa jo kääntyä! Takaa olkaimet menevät ristiin, ja haalari suljetaan haaroista kolmella nepparilla.





lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesänikkarointia

Ta-daa! Eteläseinustalle lämmin kasvihuone tomaateille ja basilikoille. Hinta 0 euroa!

Pitkän, lumisen talven aikana ehdimme suunnitella tämän projektin hyvin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkaansa! Koko tomaattikaappi nikkaroitiin kasaan muutamassa tunnissa. Pallopylly (4 kk) parkkeerattiin sitterissään terassin varjoiseen nurkkaan ja isompi lapsi viihdytti itseään sisällä.



Kaapin nurkkapuut ovat 2*2 tuuman "rimaa", jota löytyi juoksumetreittäin varaston kattopalkkien päältä. Päättelimme, että ne ovat olleet siellä tämän rivarin valmistumisesta asti eli liki 30 vuotta. Lainasimme vähän.

Takaseinä ja sivupuut ovat puretusta keittiön pöydästä, joka ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Pöydän jalat päätyivät jo viime vuonna istutuslaatikoiden nurkiksi. Muovit taas ovat pleksiä, jolla joku edellinen asukas oli suojannut kämpän sisäovia, ilmeisesti koirien raapimisen vuoksi. Pleksin sai helpohkosti halkaistua viiltämällä siihen puukolla uran ja taittamalla sitä pitkin.

Ruuvejakin löytyi kotoa. Keräämme aina kaikki ruuvit ym. hyödynnettävät osat talteen ennen kuin heitämme mitään roskiin. Usein käy niin ettei roskiin päädykään lopulta mitään :)

Ensin siis takaseinän levyt ruuvattiin kiinni pystypalkkeihin. Sitten niihin kiinnitettiin sivupuut, ja niihin taas etureunan pystypalkit. Sitten pleksimuovit ohuilla lankanauloilla naulaten. Kantena on pöydän kolmas levypala. Kannen kahvakin syntyi projektin jämistä, samoin sisällä oleva basilikahylly.

Nyt on kasviksilla lämmin paikka jossa kasvaa. Satoa odotellessa. Pankaa merkille myös luonnonlannoite eli nurmisilppu tomaattien juurella. Kävin sitä varten oikein asiakseni ajamassa taloyhtiön nurmikon :D




torstai 14. kesäkuuta 2012

Vauvalahja

Pallopyllyn kummitäti alkaa olla melkoisen pallonmuotoinen itsekin :) Tämän kunniaksi järjestimme eilen pienimuotoiset baby shower-juhlat. Paloin jo halusta päästä ojentamaan (ja bloggaamaan) tämän pari viikkoa sitten valmistuneen lahjan.



Äitiyspakkauksesta tulleet tylsän valkoiset potkuhousut mahtuivat Pallopyllylle vain pari kertaa. Piristin niitä vanhoilla kangaspainoväreilläni seuraavalla tavalla:

1) piirtoheitinkalvosta leikattiin ankan ja pyörän muotoiset sabluunat.
2) ankka painettiin housujen yläosaan keltaisella, ja raidat maalattiin siveltimellä sabluunan ollessa edelleen paikoillaan.
3) ankan kuivuttua painettiin pyörät.
4) lopuksi ääriviivat piirrettiin painovärin päälle mustalla kangastussilla, joka on tarkoitettu vaatteiden nimikointiin.

Ja siltä varalta että joku ei tätä otusta tunnista, niin se on tietysti Janoschin Pikku Tiikerin rakas Tiikeriankka!

Yksi joululahjakin on jo valmiina ison käsityökorin pohjalla. Koska käsitöihin käytettävä aika on nykyään rajallinen, pitää aloittaa ajoissa!

torstai 19. toukokuuta 2011

Mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito...

... ja se onkin näinä päivinä tärkeämpää kuin mikään muu. Minusta tuli tänä keväänä kaupungin vuokraviljelypalstan haltija, ja olemme viettäneet jo pari hikistä päivää tiluksillamme istuttaen ja maata muokaten. Oma pihakin vaatii oman aikansa, eivätkä tomaatit ole silti vieläkään ruukuissaan. Käsityöt jäävät näinä valoisina, kauniina iltoina paitsioon.

Tällä viikolla tartuin pitkästä aikaa kierrätyskankaisiin.


Kankainen leipäkori on kestävä ja pestävä. Malli ihan omasta päästä (toki olin nähnyt tällaisia jossakin mutta mitään ohjetta ei siis ollut). Kaverin vanhat farkut ja kangaskaupan tilkkulaarista pelastettu ruutukangas. Reunakappaleisiin silitin väliin myös tukikankaan. Vähän pieni tästä tuli, tilkkujen mitat määrittivät maksimikoon. Leipäkori pääsee vanhempieni mökille, siellä on jo aika monta sinistä esinettä ja kohta siis taas yksi lisää.

torstai 3. helmikuuta 2011

Ja toiset tietysti perään

Kun toinenkin villapaita tuli huovutettua, ja olin masutautisen pallopään kanssa kotona tänään, surautin toisenkin setin.


Tämä villapaita oli hiukan tummempi, kaunis metsänvihreä (kun taas edellinen oli lähinnä pistaasia). Tämä oli myös huovutuksesta huolimatta hiukan ohuempi. Lapaset on miesten kokoa, kuvassa sisällä on sisälapaset. Yhdessä nuo muodostavat jo erittäin lämpimän setin.

Pipon pidän varmaan itse. Vyötärön joustinneuletta riitti vain pipon etukappaleeseen. Tekisi mieli koristella tätä jotenkin. Muistaakseni kaverilla on huovutettuja, punaisia villapaitoja... Ehkä pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tilkkujen vaihtamisessa.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Jan-Erik Lapanen

Tämä projekti on seuraavien yhteensattumien summa:
1) rintasyöpä
2) teräväkyynärpäinen aviomies
3) äkillisesti parantunut rahatilanne
4) työkaverilta lainattu lehti
5) Facebookin käsityöhaaste


Näinkin nopea pikatikki, noin yhden tunnin leikkely ja ompelu, olisi varmasti jäänyt tekemättä ilman seuraavaa tapahtumaketjua:

Teräväkyynärpäinen mieheni kuluttaa villapaitoja, jotka parin paikkauskerran jälkeen yleensä ovat käyttökelvottomia. Ainakin julkisella paikalla. Ja metsävillapaitoja tuolla on jo ihan tarpeeksi. Tämä keväisen versonvihreä villapaita joutui siis jokin aika sitten pesukonehuovutukseen (60 astetta, lakanapyykki) ja tuli ulos ihanteellisesti tiivistyneenä. Sitten se odotti inspiraatiota.

Keskustelupalstallani eräs epäonnekseen rintasyöpään sairastunut, urhea nainen päätti piristää elämäänsä taideproduktiolla. En tiedä tästä taiteesta vielä sen tarkemmin, mutta hän kaipasi työhönsä reikäisiä villavaatteita. No, niitähän meillä riittää! Sukkia löysin useampia, ja tästä huovutetusta ja eräästä toisestakin vihreästä villapaidasta leikkasin hihat tähän tarkoitukseen. Leikelty, huovutettu palanen jäi keittiön pöydälle lojumaan.

Parantuneen taloudellisen tilanteeni ilahduttamana ajattelin tilata itselleni taas jonkin lehden. Pyysin Kerttuselta lainaan muutamia vanhoja Taito-lehtiä, nähdäkseni onko se sellainen lehti jonka haluaisin tilata. (Ei muuten taida olla, tästä pitkästä tarinasta huolimatta.) Taito 1/2009 esitteli helppoja kierrätysasuja mm. huovutetuista villavaatteista. Katseeni eksyi saman tien lapasohjeesta pöydällä lojuvaan villapaitaan.

Valmiit neliöpipo (mitat otin omasta trikoisesta Kimperi-pipostani) ja lapaset ovat kivat, mutta eivät ihan minun väriseni. Sen sijaan kolmas uhri, joka ilmoittautui Facebookin käsityöhaasteeseeni, on vihreän fani.

Oikean käden lapaseen tähtäsin villapaidan rintamuksessa olleen pienen brodeerauksen. Pipon reuna on paidan alareunan resoria. Se joustaa edelleen vähän, huovutuksesta huolimatta. Tykkään näistä! Toivottavasti saajakin tykkää. Ja tuo nimi? Lapasta katsoessani tuli vain mieleen tuore, mahtava Ketosen & Myllyrinteen pro-feministi. Tällainen vain aavistuksen vinoon menevä huumori kolahtaa meikäläiseen :D

tiistai 14. joulukuuta 2010

Muotinäytöksen loppuhuipennus

Viimeisenä catwalkille pääsee barbin talvitakki.


Venäläistyylinen takki on punaista villakangasta (tahrainen kaulaliina). Kauluksessa on muhkea turkisreuna. Takki suljetaan vain yhdellä hakasella (Karnaluksista), jotta leveämpikin helma mahtuu alle.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Nukenvaatekaappi täydentyy

Olinpas tänään ahkera! Vaihdoin vetoketjun talvitakkiin ja sain valmiiksi taas yhden lahjankin. Pallopään serkkutytön joulupaketista löytyy tänä vuonna tällaisia:


Mekot on tehty jo kesällä, toisesta puuttui vain tarranauha takaa. Vaippoja BabyBorn tietysti tarvitsee, eikös? Niitä on neljä ja ovat uutena ostettua flanellia. Imuna kaksi kerrosta samaa flanellia. Sain vinkin että saamani kaava on aika niukka BabyBornille, siksi jätin kuminauhat lahkeensuista pois.

Collegehousujen kangas on Pallopään puhkikuluneista verkkareista ja paidan kangas ylijäämää verkkarinompeluprojektista. Sukkahousut (kolmet) olen ommellut Joskan ohjeella vanhoista nilkkasukista. Kaikista tuli vähän eri kokoisen näköiset mutta onneksi ne venyvät hyvin. Helppoa (saumurilla) ja nopeaa!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Jotain muuta kuin neuleita

Käsityöpäivässä sain pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esille. Ne pari housujen lyhennystä jäivät kyllä edelleen tekemättä...


Hyvin palvelleiden housujen kangas oli jo pitkään inspiroinut minua tekemään kassin. Takatasku piti leikata irti ja ommella päälle, itse kassin kangas on lahkeista. Olkahihnaa ei voi säätää ja sulkemisnappikin näyttää olevan vähän vinossa. Tässä vaiheessa olin jo tuhrannut kassia hyvän tovin ja sienipiirakka ja salaatti alkoivat kiinnostaa enemmän.


Kassin vuori on hauskaa retropuuvillaa. Kaveri oli saanut kaverilta, joka oli saanut... no, jostain, ison pinon tuollaisia A3-kokoisia puuvillakankaita, ilmeisesti jotain kuosinäytteitä. Kaikki ehtaa 80-lukua! Tämä reipas kukka- ja marjakuosi kevensi vähän kassin rock-henkeä.


Lounaan jälkeen tartuin härkää sarvista ja päätin ottaa haltuun pussukan ompelemisen jalon taidon. Ja kyllähän valmis tuote ihan pussukalta näyttää, eikö? Vaikkei koneessani olekaan (vielä) edes vetoketjupaininjalkaa. Jätetään vain mainitsematta, että sisäpuolella olevan Unikko-kuosisen vahakankaan piti kyllä olla päällipuoli ja tämän valkoisen vuori... Vetoketju kierrätetty, valkoinen kangas samasta tilkkunäytekasasta kuin rokkikassin vuori.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Tyyliä takapihalle

Ihanat helteet! Lataan auringossa akkujani talven varalle. Takapihalla lukeminen on silti mukavampaa, jos suojaa silmänsä asianmukaisesti. Mekossa on helppo kipaista rannalle, kauppaan ja kaupungille terassille. Siis ihan minne vaan.


Mekko oli uusimman SK:n helppokaava-ohje, ja olikin kyllä tosi helppo! Varsinkin kun kävin kaverilla kylässä, ja kaverilla oli valmiina saumuri pöydällä ja saumurissa valkoiset langat <3 Aiemmin en ole juurikaan saumuria käyttänyt mutta se olikin ihan helppoa. Kunhan ei tarvitse itse langoittaa... Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista, oli juuri sopiva pala ja maksoi 11 euroa. Itselle muistiin: jos teen toisen, teen hivenen pienemmän kaula-aukon ettei rintsikat vilku, ja helma voisi olla muutaman sentin lyhyempi.

Hellehatun kaava on SK 6/2001-lehdestä. Mallin suunnitteli Vuokko Nurmesniemi. Kangas on saman Julkishyödyllisen Yhteisön varastosta kuin aiempi vihreä hamekangas. Siinä on sitruunoita ja se on toiminut ilmeisesti aiemmin keittiön verhoina. Vuorikankaana valkoinen pellava (jämäpala). Hatulle tuli siis hintaa 1,30 e (=60 cm ripsinauhaa Stoccalta).

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kesävaatetta

Kierrätysompelu, hipheijaa!

Sain vapaan pääsyn erääseen varastoon, jossa oli epämääräistä kangasta poisheittoa vailla. Pitihän sieltä yhtä ja toista pientä pelastaa, vaikka kankaat pitikin pestä ennen käyttöä varastossa leijailleen homeenhajun vuoksi. Kankaiden lisäksi dyykkasin sieltä mm. aiemmin esiteltyjen nukkien hiuslangat ja hauskan nukenkantoliinan kaverin lapselle.

Täysin pyöreästä pöytäliinasta tuli pienellä vaivalla kesäinen kellohame. Reikä keskelle, ja resoriakin oli valmiiksi varastoissani. Katsokaa, miten mainiosti se hulmuaa!


Kangas on siis vihreää puuvillaa, siihen on painettu valkoisia lintuja (siis sellaisia kahdesta kaaresta muodostuvia). Ilmeisesti aikoinaan ihan painettu pöytäliinaksi, koska linnut ovat joka kohdasta katsottuna "oikeinpäin" pyöreässä kankaassa. Alareuna piti kääntää ja ommella, siitä oli leikattu pois jotain (pitsiä?). Yläreunaan laitoin valkoisen resorin ja sen sisään leveän litteän kuminauhan. Hameen hinnaksi tuli täten 1,70 euroa eli se metri kuminauhaa.

Ja lahjoituskankaasta ompelemani collegesetti valmistui, tänään hain Eurokankaasta tukikangasta ja uskaltauduin siksakkaamaan yksinkertaisia koristeita plyysistä. Koko on n. 70 cm.


Voipi olla että bloggaamisen 1-vuotispäivä on nyt tässä, koska ylihuomenna lähden LOMALLE pois ompelukoneen ulottumattomiin. Tai no, otanhan mä toki neuleen mukaan, ja älypuhelimella pääsee nettiin ja siinä on kamera...

Kesälomaevääksi kaikille mansikoita salaattipedillä, olkaatten hyvät.


Olen siinä käsityksessä että mansikoita on nyt 14, laskeminen alkaa olla vaikeaa kun Pallopää "istuttaa" niitä ympäri asuntoa. No, litran lupasin niitä tehdä ja yli puolet on jo valmiina. Salaatinlehdet lähtevät erääseen leikkiruokavaihtoon pihvien kanssa.

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kangastuholaiset V

Olen ymmärtänyt realiteetit: kangasvarastojen tuhoaminen voi jatkua hamaan tulevaisuuteen asti, mutta eivät ne vaan lopu. Huomenna olen menossa kaverin työpaikalle, josta ollaan hävittämässä laatikkokaupalla askartelukäyttöön hankittuja kankaita... Tavoitteena olisi tehdä niistä Unicef-nukkeja.

Tällaiseen silkkipalaan törmäsin viimeksi kaupassa. Hintaa oli 3 euroa. Siitä tuli kummitytölle hame. Koko 110 cm, kaava Ottobre-lehdestä. Kaavaa soveltaen lisäsin tyllikerroksen ja vuorikankaan. Silkkipala oli niin pieni että takakappaleeseen tuli ylimääräinen sauma. Hameen väri on vääristynyt salamavalosta, oikeasti kaunis, kiiltävä, "kylmä" pinkki.


Pitkästä aikaa kierrätysompelua: puhki kuluneista miesten verkkareista leikkasin kankaat talteen ja jalostin Pallopäälle verkkareiksi. Koko 100 cm (noin). Polvessa ollut reikä oli niin hankalasti keskellä kangasta, että se piti peittää tekemällä tuollaiset tyylikkäät kaksinkertaiset polvipaikat. Housut on kuvaushetkellä juuri otettu pyykkinarulta, siitä ryppyinen ja hiukan muotopuoli ulkonäkö. Oikeasti ne on ihan hienot. On on! Kierrätettyä (samoista verkkareista) myös vyötärön kuminauha ja nyöri.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Läksin minä merelle seilaamaan...

... huraa, huraa, hurrataan vaan
siniaalloilta onneani etsimään
minä onnellinen olen vaan...

Kesä ja purjehtuskausi lähenee, sille ei voi mitään. Pallopäällä on jo asianmukainen raidallinen, pääkallokuvioinen t-paita, äidillä ei. Vanha Marimekon t-paita oli pitkään ollut tuunausjonossa, koska oli liian iso ja löysän mallinen. Sovitus paljasti, että asia oli korjaantunut itsestään (köh köh). Jotain sille piti kuitenkin tehdä, joten leikkasin resorit pois sekä hihoista että kaula-aukosta, sekoitin navy-sinisen kangasvärin (jota oli varastossa muinaisen joulukorttiaskarteluprojektin takia) ja leikkasin piirtoheitinkalvosta sabluunan.


Tulos on mielestäni oikein onnistunut. Kompassiruusu on n. 11 cm korkea ja löytyi kuva-googlauksen tuloksena. Olin huolissani ohuista viivoista ja löysän trikookankaan paikallaanpysyvyydestä, mutta turhaan. Koemielessä töpötin kuvion ensin pariin kertaan valkoiselle lakanalle, niistä saa hienoja koristeita johonkin muuhun projektiin.

Kaapissa on sinivalkoraidallinen samanlainen paita. Mitähän siihen keksisi, punaisen pelastusrenkaan?

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Ompeluseura

Ystävysten ompeluseura kokoontui jälleen pitkänäperjantaina. Nyt on kulunut vuosi ensimmäisestä ompeluseurasta ja oman ompeluharrastukseni aloittamisesta. Eilisen istuin sohvalla ja neuloin sinnillä tämän valmiiksi.


Revontuli vironvillasta (n. 250 g) puikoilla 3,5. Tajusin jo neuloessani että värit ovat kuitenkin liian räikeät minulle. Sitäpaitsi viimeisten kerrosten neulominen otti niin paljon päähän, että en halunnut koko huivia enää nähdäkään, joten lahjoitin sen siltä istumalta kaverille.


Eilen sain dokumentoitua vihdoin tämänkin kassin, jonka ompelin viime vuoden... öö... toukokuussa? Puhkikuluneiden farkkujen toinen "kylki" on koristeltu jämäkankaasta leikatuilla lehtikuvioilla. Kassin kaartuva pohja on n. 6 cm leveä ja jäykistetty pahvilla. Vuorina käytin mustaa ohutta puuvillaa. Ulkotaskuja ei ole ommeltu kiinni vaan niitä voi käyttää esim. kännykkätaskuna. Kassi suljetaan isolla puunapilla.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Lisää nukenvaatteita

Iso kasa nukenvaatteita valmistui synttärilahjaksi 3-vuotiaalle neidille. Materiaalit tilkkukoreista, alennuspöydältä ja vanhoista vaatteista. Ihquja <3

Mekko vakosametista ja alle lakanakankainen t-paita. Mekossa on nepparit takana ja paidassa tarrat. Mekon rimpsureuna on samaa lakanakangasta.

Villakangastakki on lähes samanlainen kuin joululahjaksi valmistunut. Uutta karvareunukset myös hihansuissa. Ompelukoneen neula katkesi ihan viime tipassa, oli vähän paksua ommeltavaa....

Tästä ei mekko enää söpömmäksi muutu! Alla on hameosassa vaaleanpunaista tylliä ja yläosassa vaaleanpunainen lakanakangas. Päällä kaksi kerrosta valkoista tähtikuvioista organzaa. Tarrat takana.

Samettihame tyllialushameella ja silkkipaidassa on puhvihihat, pitsiä ja tarrakiinnitys.

Lappuhaalareissa on nepparit edessä ja vaaleansininen vuori. Raitapaidassa nauhat takana. Kangas oli liian löperöä tarra- tai nepparikiinnitykseen.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Välipäivien värkkäyksiä

Koin voimakasta tarvetta tehdä puikkopussin. Ja onhan se ihan hyödyllinenkin.

Kangas on Marimekon, 70-luvun lopulta. Se on palvellut aiemmin vanhempieni makuuhuoneen verhona. Vinokanttia piti ostaa metrikaupalla. Kangas on hiukan ohutta ja löperöä, olisi ehkä pitänyt vuorittaa mutten malttanut. Toimii se noinkin. Me likes!

Tässä vielä puikkopussi suljettuna ja aiemmin tekemäni kässäpussi yhteiskuvassa. Kyllä nyt kelpaa kuljetella neuletta kouluun ja muille matkoille.

torstai 25. joulukuuta 2008

Joululahjat

Nonniin. Joulupaketit on aukaistu joka kodissa ja uskaltaudun julkaisemaan kuvia.

Isälle neuloin Novita Stonesta pipon ja kaulurin:


Pariin pakettiin meni itse kirjottu ja painettu laudeliina pellavasta. Mukaan pakkasin tervasaippuan sekä minttuteellä täytettyjä löylytuoksupusseja.


Kierrätysmateriaaliksi pääsi miehen puhkikulunut villapaita. Siitä syntyi patalaput ja glögilasinlämmittimet, ja isoimmat palat jäivät vielä käyttämättä.



Kummitytön babyborn-nukke sai lahjaksi vaatteita. Nämä olivat todella hauskoja ommella, ja tilkkulaatikosta löytyi kaikkea jännää materiaaleiksi. Tahtoo lisää!





Kuvaamatta jäi ainakin äidille ommeltu fleecepeitto, serkkutytön lorupussi ja sysvy-lahjaksi tekemäni keittiötekstiilisetti. Niistä ehkä saan kuvia myöhemmin.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Vielä vähän vauvakampetta



Tämä body on samalla kaavalla kuin edellinen, vain hiukan isompi eli 68 cm. Kankaaksi pääsi vanha, reikiintynyt Marimekon tasaraitapaita. Ihanan pehmoinen! Uutena hankintana kaksoisneula, jolla resorit on helppo tikata. Tai olisi, jos se neula toimisi kunnolla... Ehkä en vaan osaa.



Tässä lahjoituksena saatuja lakanakankaita. Tarkoitus olisi ommella pussilakanoita kummitytölle.