Pitkähkönlainen tauko blogipostauksissa taas. Täällä on ollut syksy pientä hässäkkää, ostimme marraskuussa vähän itsellemmekin yllätyksenä rintamamiestalon. Omakotitalon huoltoon perehtyminen, muuttotouhut ja pieni pintaremontti ovat vieneet mehut aika tehokkaasti. Toistaiseksi ei olla saatu aikaan tapetointia kummempaa, mutta voi olla että täältä Strömsöstä alkaa kuulumaan pian muitakin kuin käsityöaiheisia bloggauksia.
No, onneksi aloin valmistautumaan jouluun jo kesällä, ja lahjasukkapino pääsi kasvamaan riittävästi. Kuvasta puuttuu vielä yhdet, viimeisellä viikolla neulotut 7 Veljestä-raitasukat.
Vasemmalta lukien kahdet pitsisukat Nallesta, äidille ja isälle. Keskellä raitasukat jostain ohuesta, pitkään marinoidusta silkki-villa-sukkalangasta. Oikealla kahdet perussukat 7 Veljeksestä.
Onneksi lapset kasvavat niin hitaasti, että nukenvaatteet kelpaavat lahjaksi aina vaan. Tämänvuotinen paketti:
Kaksi mekkoa, valkoinen alushame, lappuhaalarit, punainen collegepaita ja villatakki. Villatakin langat ovat marja-aroniavärjäyksistäni. Farkkukangas on kierrätettyä, samoin alushameen brodyyri.
Sukat, nukenvaatteet ja pari muutakin lahjaa pakattiin itse ommeltuihin lahjapusseihin. Kierrätyskangasta jouluverhoista, jotka kapenivat uuden kodin ikkunoihin sopiviksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste something completely different. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste something completely different. Näytä kaikki tekstit
torstai 27. joulukuuta 2012
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Elossa
Oon mä vielä täällä. Käsitöiden sijaan on vain viime ajat keskitytty johonkin muuhun Ihan Itse Tehtyyn:

Kuvassa Pallopylly, kolme viikkoa.
On sentään neulottukin: vaippahousuja (tietty!), unisukkia ja yhden hihattimen/boleronkin tekaisin. Mikään vain ei ole niin ihmeellisen onnistunutta, että olisin jaksanut kuvata ja blogata niitä.
Kuvassa Pallopylly, kolme viikkoa.
On sentään neulottukin: vaippahousuja (tietty!), unisukkia ja yhden hihattimen/boleronkin tekaisin. Mikään vain ei ole niin ihmeellisen onnistunutta, että olisin jaksanut kuvata ja blogata niitä.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
I dag på Strömsö
Ihana, pitkä pääsiäisloma! Siis ihan normit neljä päivää. Lämmin sää ja mukava puuhastelu kotona teki siitä todella rentouttavan miniloman. Ja seuraavakin työviikko on lyhyt, kuinka mukavaa. Mitäs kaikkea täällä Strömsössä on ehditty saada aikaan?

Pitkäperjantaina ompelin ja korjailin vaatteita. Pallikselle uusi raitapaita omasta puhki kuluneesta maripaidastani. Kuvassa näkyviin verkkareihin asensin kiristysnyörin vanhasta makuupussin suojapussista. Lisäksi ompelin itselleni hellepaidan (viimevuotisella hyväksi havaitulla kaavalla), paikkasin Pallopään farkut ja ompelin äidille uudet verhot mökin aittaan.

Illalla pullotin raparperisiman ja laittelin hapanleipätaikinan valmiiksi. Lauantaiaamuna pääsi sitten heti leipomaan.

Hapanleivän, ja siihen tarvittavan juuren, tein tarkasti Jauhot Suussa-blogin ohjetta noudattaen. Taikinaa kohotetaan kolmeen otteeseen ja paistetaan lopuksi vuoassa. Lopputulos on täydellinen! Tätä alan tekemään säännöllisesti, luomuna. Juurta on jääkaapissa odottamassa lisääkin.

Leivän paistuessa takapihalla naputeltiin. Pitkään suunnitellut istutuslaatikot yrteille ja mansikoille saatiin valmiiksi ilman suurempia aviokriisejä. Materiaalit ovat nauloja lukuunottamatta kierrätettyjä: naapurin terassin ylijäämälautaa, vanhan pöydän jalat, ja betonilaattojen kääremuovia.
Pitkäperjantaina ompelin ja korjailin vaatteita. Pallikselle uusi raitapaita omasta puhki kuluneesta maripaidastani. Kuvassa näkyviin verkkareihin asensin kiristysnyörin vanhasta makuupussin suojapussista. Lisäksi ompelin itselleni hellepaidan (viimevuotisella hyväksi havaitulla kaavalla), paikkasin Pallopään farkut ja ompelin äidille uudet verhot mökin aittaan.
Illalla pullotin raparperisiman ja laittelin hapanleipätaikinan valmiiksi. Lauantaiaamuna pääsi sitten heti leipomaan.
Hapanleivän, ja siihen tarvittavan juuren, tein tarkasti Jauhot Suussa-blogin ohjetta noudattaen. Taikinaa kohotetaan kolmeen otteeseen ja paistetaan lopuksi vuoassa. Lopputulos on täydellinen! Tätä alan tekemään säännöllisesti, luomuna. Juurta on jääkaapissa odottamassa lisääkin.
Leivän paistuessa takapihalla naputeltiin. Pitkään suunnitellut istutuslaatikot yrteille ja mansikoille saatiin valmiiksi ilman suurempia aviokriisejä. Materiaalit ovat nauloja lukuunottamatta kierrätettyjä: naapurin terassin ylijäämälautaa, vanhan pöydän jalat, ja betonilaattojen kääremuovia.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Olen elossa
Kesäloma vei lopulta mennessään minutkin. Kreikkaan asti. Pariin viikkoon en ole ehtinyt neuloa yhtään, eikä se näillä säilläkään oikein innosta. Nyt olen palannut sorvin ääreen työpaikalla, ja kuvittelen jotenkin, että joululahjapajan lisäksi minulla olisi aikaa syksyllä tällaiseen:

Ihan itseopiskeluna lähden liikkeelle. Netissä on hyviä ohjeita. Valitettavasti minua ei ole siunattu ylimääräisellä kärsivällisyydellä, ja vasenkätisyyskin tuo omat haasteensa.
Uudet, tasapainotetut, teolliset rukit ovat varmaan tehokkaita ja hienoja. En voi sille mitään, että minusta näissä on silti Sitä Jotain:

"Annelle 24.12.-47"
Ihan itseopiskeluna lähden liikkeelle. Netissä on hyviä ohjeita. Valitettavasti minua ei ole siunattu ylimääräisellä kärsivällisyydellä, ja vasenkätisyyskin tuo omat haasteensa.
Uudet, tasapainotetut, teolliset rukit ovat varmaan tehokkaita ja hienoja. En voi sille mitään, että minusta näissä on silti Sitä Jotain:
"Annelle 24.12.-47"
Tunnisteet:
something completely different,
vasenkätisyys
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Hikipaja
Mitä saadaan, kun otetaan kuusi naista, neljä ompelukonetta, satavuotias puutalo maalla ja viikonloppu aikaa?

Ainakin paljon nukenvaatteita ja kasseja, korjausompeluja, koruja, neuleita ja kesämekkoja. Helteiden edelleen jatkuessa pääsimme kokemaan omakohtaisesti, millaista saattaa olla trendivaatteita valmistavan hikipajan 12-tuntinen työpäivä. Tosin, Kiinassa tuskin tarjoillaan lounaalla viilennettyä valkoviiniä... Viikonlopun aikana ehdimme myös uida, grillata, parantaa maailmaa, maistella aitoa shamppanjaa, pelata biljardia ja pyörittää hulavannetta (miksi se oli lapsena niin paljon helpompaa??).
Aikaansaannoksia esittelen myöhemmin. Hikipajassa virisi myös keskustelu siitä, mikä olisi hyvä kanava myydä tätä ylituotantoa. Naisten Joulumessujen myyntipaikka on aivan liian kallis, ja kesätoreille olisi jo kiire. Ehkä kypsyttelemme ideaa, ja kasvatamme varastoja, ensi kesään asti.
Ennen kotiinlähtöä emännän mummi sponsoroi meille jätesäkillisen (!) käsityötarviketta:

Näettehän tekin tuossa valtavan kasan sukkalankaa, ison nipun pyöröpuikkoja, ja parsintasienen? Poimin itselleni heti yhden puikon jota tarvitsen arpajaispalkinnoksi lupaamani baskerin toteuttamiseen. Ja sen sienen, tietysti.
Kiitos teille naiset. Maailma on taas vähän aikaa parempi paikka.
Ainakin paljon nukenvaatteita ja kasseja, korjausompeluja, koruja, neuleita ja kesämekkoja. Helteiden edelleen jatkuessa pääsimme kokemaan omakohtaisesti, millaista saattaa olla trendivaatteita valmistavan hikipajan 12-tuntinen työpäivä. Tosin, Kiinassa tuskin tarjoillaan lounaalla viilennettyä valkoviiniä... Viikonlopun aikana ehdimme myös uida, grillata, parantaa maailmaa, maistella aitoa shamppanjaa, pelata biljardia ja pyörittää hulavannetta (miksi se oli lapsena niin paljon helpompaa??).
Aikaansaannoksia esittelen myöhemmin. Hikipajassa virisi myös keskustelu siitä, mikä olisi hyvä kanava myydä tätä ylituotantoa. Naisten Joulumessujen myyntipaikka on aivan liian kallis, ja kesätoreille olisi jo kiire. Ehkä kypsyttelemme ideaa, ja kasvatamme varastoja, ensi kesään asti.
Ennen kotiinlähtöä emännän mummi sponsoroi meille jätesäkillisen (!) käsityötarviketta:
Näettehän tekin tuossa valtavan kasan sukkalankaa, ison nipun pyöröpuikkoja, ja parsintasienen? Poimin itselleni heti yhden puikon jota tarvitsen arpajaispalkinnoksi lupaamani baskerin toteuttamiseen. Ja sen sienen, tietysti.
Kiitos teille naiset. Maailma on taas vähän aikaa parempi paikka.
Tunnisteet:
materiaalit ja tarvikkeet,
something completely different
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Käsitöitä tämäkin
Tänä viikonloppuna pääsimme vihdoin toteuttamaan pitkään suunniteltua, huolella valmisteltua ja pakon sanelemaa pihaprojektia. Piharemontin yhteydessä koko takapiha rakennelmineen ja istutuksineen meni ns. sileäksi. Heräsin eräänä aamuna, hortoilin kylpytakissa kahvikuppi kourassa ja katselin laiskasti ikkunan takana jyrisevää keltaista puskutraktoria. "Keltainen".
Nyt puskutraktorit ovat siis poistuneet. Seuraavaksi tulevat aidanrakentajat ja sitten vielä nurmikonistuttajat. Tässä välissä pääsimme asentamaan terassin ja istuttamaan puut ja pensaat. Remppapojat olivat tehneet tilauksemme mukaisen terassin pohjustuksen valmiiksi ja kipanneet kauhallisen asennushiekkaa odottamaan. Meille jäi siis vain betonilaattojen tilaaminen ja niiden lätkiminen paikoilleen. Helppoa kuin heinänteko, eikö niin?

Vesivaaka on, paitsi tarpeellinen laaduntarkkailuun, myös ylivoimaisesti paras hiekan tasoitin.

Apuväkeäkin pääsi paikalle. Pallopää lainasi armollisesti ämpäriään, jolla nyysimme hiukan hienoa hiekkaa taloyhtiön tulevalta hiekkalaatikolta.

Lopuksi ihailtiin lopputulosta ja suoritettiin koegrillaus. Huomatkaa uskomattoman depressiiviset raparperit kuvan alanurkassa. Ne siirrettiin keväällä pois remontin tieltä ja olivat kasvaneet koko alkukesän lautakasan alla. Toivottavasti ne toipuvat järkytyksestä vielä. Kuvasta vasemmalle jäävät myös evakosta palanneet vadelmapensaat ja kaksi uutta omenapuuta. Liuskekivipolku pitää vielä istuttaa paremmin, kunhan nurmikon alue on tasoitettu ja kylvetty. Tämä kuva toimikoon dokumentaationa siitä, miten suunnittelimme kivien asettelun optimaalisesti.
Nyt puskutraktorit ovat siis poistuneet. Seuraavaksi tulevat aidanrakentajat ja sitten vielä nurmikonistuttajat. Tässä välissä pääsimme asentamaan terassin ja istuttamaan puut ja pensaat. Remppapojat olivat tehneet tilauksemme mukaisen terassin pohjustuksen valmiiksi ja kipanneet kauhallisen asennushiekkaa odottamaan. Meille jäi siis vain betonilaattojen tilaaminen ja niiden lätkiminen paikoilleen. Helppoa kuin heinänteko, eikö niin?
Vesivaaka on, paitsi tarpeellinen laaduntarkkailuun, myös ylivoimaisesti paras hiekan tasoitin.
Apuväkeäkin pääsi paikalle. Pallopää lainasi armollisesti ämpäriään, jolla nyysimme hiukan hienoa hiekkaa taloyhtiön tulevalta hiekkalaatikolta.
Lopuksi ihailtiin lopputulosta ja suoritettiin koegrillaus. Huomatkaa uskomattoman depressiiviset raparperit kuvan alanurkassa. Ne siirrettiin keväällä pois remontin tieltä ja olivat kasvaneet koko alkukesän lautakasan alla. Toivottavasti ne toipuvat järkytyksestä vielä. Kuvasta vasemmalle jäävät myös evakosta palanneet vadelmapensaat ja kaksi uutta omenapuuta. Liuskekivipolku pitää vielä istuttaa paremmin, kunhan nurmikon alue on tasoitettu ja kylvetty. Tämä kuva toimikoon dokumentaationa siitä, miten suunnittelimme kivien asettelun optimaalisesti.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Katkolla
Pääsiäisen käsityövillityksessä sain ranteisiini ilmeisesti lievähkön jännetupentulehduksen. Päätetyö pahentaa sitä, mutta töitä on ihmisen tehtävä. Varsinkin nyt, sairaslomalle ei ole aikaa jättäytyä tässä vaiheessa. Siispä tein raskaan päätöksen lopettaa käsitöiden tekemisen hetkeksi. Ja on muuten vaikeaa! Telkkarin töllöttäminenkin kädet sylissä on hankalaa, olen tottunut neulomaan samalla koko ajan jotain. Kirjastoon pitäisi kai mennä että voisi edes sivistää itseään klassikoilla.
Ja niille, joiden mielestä mitään tekemättömyys on elämän suola: kokeilkaapa opiskella tutkinto valmiiksi ja hoitaa pientä vauvaa kotona sekä myöhemmin yhdistää yhdistys- ja taloyhtiötoiminta, äitiys ja tutkijan työ. Vapaa-aikaa, siis sellaista, jota ei edes semi-hyödylliseen haluaisi käyttää, ei kertakaikkiaan jää, ja ennen pitkää sitä tottuu puuhaamaan koko ajan jotakin. Käsityöt ovat minulle rentoutumiskeino, luovuuden vapauttamista, uuden luomisen iloa. Aikaansaamista. Siis vastakohta väitöskirjan tekemiselle.
Itseäni lohduttaakseni ostin eilen työmatkalla Tampereen Taito Shopista vyyhdin Vuorelman Veto-lankaa. Kovin pehmoista sukkalangaksi! Vahvuus on sama kuin Nallessa, josta tulee varmaan raitoja Veto-sukkiin. Sitten joskus.
Tämä työpaketti, jonka parissa nyt puurran, kestää muutaman viikon. Toivon ranneoireiden paranevan siihen mennessä. Tai sitten ehdin vihdoin sitä sairaslomaa pitämään, ja neulomaan menetetynkin ajan edestä! Eiku...
Ja niille, joiden mielestä mitään tekemättömyys on elämän suola: kokeilkaapa opiskella tutkinto valmiiksi ja hoitaa pientä vauvaa kotona sekä myöhemmin yhdistää yhdistys- ja taloyhtiötoiminta, äitiys ja tutkijan työ. Vapaa-aikaa, siis sellaista, jota ei edes semi-hyödylliseen haluaisi käyttää, ei kertakaikkiaan jää, ja ennen pitkää sitä tottuu puuhaamaan koko ajan jotakin. Käsityöt ovat minulle rentoutumiskeino, luovuuden vapauttamista, uuden luomisen iloa. Aikaansaamista. Siis vastakohta väitöskirjan tekemiselle.
Itseäni lohduttaakseni ostin eilen työmatkalla Tampereen Taito Shopista vyyhdin Vuorelman Veto-lankaa. Kovin pehmoista sukkalangaksi! Vahvuus on sama kuin Nallessa, josta tulee varmaan raitoja Veto-sukkiin. Sitten joskus.
Tämä työpaketti, jonka parissa nyt puurran, kestää muutaman viikon. Toivon ranneoireiden paranevan siihen mennessä. Tai sitten ehdin vihdoin sitä sairaslomaa pitämään, ja neulomaan menetetynkin ajan edestä! Eiku...
Tunnisteet:
materiaalit ja tarvikkeet,
something completely different
maanantai 19. lokakuuta 2009
Halloween on vuodenaika
tiistai 7. heinäkuuta 2009
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Marsipaania
Yritän kovasti olla lipsumatta käsityöblogista lifestyleen, mutta kerrottakoon nyt, että leivoin perjantaina kaverin 30-vuotissyntymäpäiville kakun:

Eiks ole aika hieno! Maalattava kultainen elintarvikeväri on ainut ainesosa, jota ei lähikaupasta tuohon saanut, ja itse asiassa kakku olisi varmaan ollut kauniimpi ilman sitä. Tomusokerilla, marsipaanilla ja nonparelleilla saa ihmeitä aikaan!
Ja onneksi kuvassa ei näy, miten marsipaani ei ihan riittänyt peittämään reunoja joka puolelta... Muuten sen kaulitseminen ja käsittely oli minusta kyllä helpompaa kuin mitä ohjeet antavat ymmärtää. Kiitos kakkuideasta ja täytteiden ohjeista kuuluu jauhotsuussa.blogspot.com :lle.

Eiks ole aika hieno! Maalattava kultainen elintarvikeväri on ainut ainesosa, jota ei lähikaupasta tuohon saanut, ja itse asiassa kakku olisi varmaan ollut kauniimpi ilman sitä. Tomusokerilla, marsipaanilla ja nonparelleilla saa ihmeitä aikaan!
Ja onneksi kuvassa ei näy, miten marsipaani ei ihan riittänyt peittämään reunoja joka puolelta... Muuten sen kaulitseminen ja käsittely oli minusta kyllä helpompaa kuin mitä ohjeet antavat ymmärtää. Kiitos kakkuideasta ja täytteiden ohjeista kuuluu jauhotsuussa.blogspot.com :lle.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Hörhö mikä hörhö
Onneksi meillä on naapureita, jotka eivät välitä kaupungin järjestyssäännöistä, vaan kärräävät lehtiroskaa ja kakattavat koiriaan lähimetsikköön. Ilman heitä siellä ei kasvaisi tällaisia:

Mahtavaa että tulee taas kesä ja ilmaista ruokaa on joka puolella! Nokkosista voi tehdä mm. piirakkaa, lettuja, pastakastiketta, keittoa... Syksymmällä minulle taas käy aika usein näin:

Pakastimessa on vieläkin aika paljon sieniä ja puolukoita. Ja reilun kuukauden kuluttua alkaa taas tulla mansikoita! Tänään pallopää istutti pihamaalle porkkanoita, herneitä, retiisejä, salaattia ja ruohosipulia.
Mahtavaa että tulee taas kesä ja ilmaista ruokaa on joka puolella! Nokkosista voi tehdä mm. piirakkaa, lettuja, pastakastiketta, keittoa... Syksymmällä minulle taas käy aika usein näin:
Pakastimessa on vieläkin aika paljon sieniä ja puolukoita. Ja reilun kuukauden kuluttua alkaa taas tulla mansikoita! Tänään pallopää istutti pihamaalle porkkanoita, herneitä, retiisejä, salaattia ja ruohosipulia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
