Blogi on yllättävästi vaiennut. Kyseessä ei ole dramaattinen sairastuminen tai muukaan varsinainen force majeure. Alkoi vain neulominen tympiä. Vähän aikaa asiaa pureskeltuani ymmärsin, ettei se tympinyt vaan pelotti. Olin reippaana aloittanut kanssa-asujalleni villapaitaa, mutta alareunan resorin jälkeen tahti hyytyi.
Eilen vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja selätin ohjeen. Dropsin ohjeet eivät muutenkaan ole selkeimmästä päästä ja tässä on aikamoinen vääntäminen. En aluksi huomannut että ohjeesta olisi suomenkielinenkin versio, mutta nyt vilkaistuna se ei ole kyllä yhtään sen selkeämpi. Ja muutaman kerroksen neulottuani, ei ohjetta enää tarvitsekaan paljoa vilkuilla! Kennoneule on uusi tuttavuus minulle. Ehdin jo pelätä että olin valinnut liian isot puikot, mutta nuo palmikot ja kenno kyllä vetävät vähän kasaan. Eli hyvä vaan ettei tule liian tiukkaa!
Lankana tässä projektissa on Lane Cervinia Nordic (Ravelryssa), Karnaluksista löydetty huokea 100 % konepestävä villalanka. Värinä tietenkin metsänvihreä. Ohjetta muokkasin sen verran että käänsin toisen kyljen palmikot peilikuvaksi, niin että molemmin puolin palmikot kiertyvät "kohti" kennoneule-osiota. Lisäksi otin löysän käsialani vuoksi ohjeesta pienemmän koon kuin olisi "pitänyt". Mallitilkun toki tein!
Malli on siitä kiva että palmikkopuikkoa tarvitaan vain joka neljännellä kerroksella. Ja koska etu- ja takakappale neulotaan pyörönä, samoin kuin hihat, ommeltavia saumoja on vähän. Vartalo-osa on myös niin iso että kolmea apupuikotonta, helppoa kerrosta neuloessa ehtii melkein katsoa kokonaisen jakson Frasieria!
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Lankadontin opissa
Lankadontin Laura piti Espoon työväenopistossa hienon neulakinnaskurssin. Istuin sitkeästi mukana kaikki kuusi kertaa. Valmiiksi asti nämä lapaset eivät ihan ehtineet kurssin aikana, mutta nyt ne ovat tässä. Käyttökelpoinen neulakinnastuotos, olkaapa hyvä!

Lanka: Novita Huopanen 93 g
Pisto: suomalainen
Koko: nainen
Suomalainen pisto on sama jonka opettelin jo aiemmin Krista Vajannon gradusivuilta. Se oli vain päässyt unohtumaan. Kurssilta saimme myös mahtavan tietopaketin neulakintaiden historiasta, eri materiaaleista ja tyyleistä, kansallisista erikoispiirteistä ja vaikka mistä.
Lauran vinkistä harjasin valmiit kintaat kevyesti sisäpuolelta karstoillani. Ihana pörröisyys! Sitten pistin tumput käteen ja huovutin niitä hetken saippuan kanssa. Ihan vain nähdäkseni mitä tapahtuu. Kuvassa kintaat ovat vielä huovuttamattomat. Jokin tässä tekniikassa kyllä saa aikaan sen, että kintaat ovat aina vähän jotenkin muotopuolen näköisiä, kuhmuraisia ja vinoja. Vakuuttelen itselleni, että se kuuluu asiaan.
Samaan kuvaan pääsi Lankadontin blogin ohjeella värjätty pikkuvyyhti. Alkuperäinen väri, kirkas kirvanvihreä, näkyy haltialangassa oikeassa reunassa. Keräsin parin viikon ajan käytetyt teenpurut pakasterasiaan, keitin niitä sitten tunnin, jäähdytin ulkona ja pistin vyyhdin (7 Veljestä, 49 g) yöksi hautumaan. Valmis väri on ihastuttavan luonnonläheinen, lehmuksenvihreä tuo kai on nimeltään. Erityisen kauniilta se näyttää aiemman pietaryrttivyyhdin vieressä! Harmi etteivät ole samanpaksuisia lankoja, tekisin niistä heti sukat.
Lanka: Novita Huopanen 93 g
Pisto: suomalainen
Koko: nainen
Suomalainen pisto on sama jonka opettelin jo aiemmin Krista Vajannon gradusivuilta. Se oli vain päässyt unohtumaan. Kurssilta saimme myös mahtavan tietopaketin neulakintaiden historiasta, eri materiaaleista ja tyyleistä, kansallisista erikoispiirteistä ja vaikka mistä.
Lauran vinkistä harjasin valmiit kintaat kevyesti sisäpuolelta karstoillani. Ihana pörröisyys! Sitten pistin tumput käteen ja huovutin niitä hetken saippuan kanssa. Ihan vain nähdäkseni mitä tapahtuu. Kuvassa kintaat ovat vielä huovuttamattomat. Jokin tässä tekniikassa kyllä saa aikaan sen, että kintaat ovat aina vähän jotenkin muotopuolen näköisiä, kuhmuraisia ja vinoja. Vakuuttelen itselleni, että se kuuluu asiaan.
Samaan kuvaan pääsi Lankadontin blogin ohjeella värjätty pikkuvyyhti. Alkuperäinen väri, kirkas kirvanvihreä, näkyy haltialangassa oikeassa reunassa. Keräsin parin viikon ajan käytetyt teenpurut pakasterasiaan, keitin niitä sitten tunnin, jäähdytin ulkona ja pistin vyyhdin (7 Veljestä, 49 g) yöksi hautumaan. Valmis väri on ihastuttavan luonnonläheinen, lehmuksenvihreä tuo kai on nimeltään. Erityisen kauniilta se näyttää aiemman pietaryrttivyyhdin vieressä! Harmi etteivät ole samanpaksuisia lankoja, tekisin niistä heti sukat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)