Viimeinen samurai

Ruotsinlaivalla on ikävä kulkea hikisissä talvikengissä sisällä. Niitä korkkareita taas ei jaksa enää aamiaiselle (rakoille tanssittuihin) jalkoihin laittaa. Varvassandaaleissa (a.k.a. flipflopit a.k.a. släbärit) palelee jalat. Välillä myös kesällä.

Nalle 82 g, puikot 3 mm. Varsi "Nutkin" Ravelrysta, ranskalainen kantapää Ulla-neuleesta (ruuduttunut vahvistettu neule kantapäässä). Sorkat omasta päästä. Vastaava ohje on mm. kirjassa "Suloiset sukat" mutta en sitä paljon vilkuillut.

Ja se Viimeinen samurai tuli oikeasti telkkarista kun viimeistelin näitä.

Villapaita!

Sain jo eilen illalla valmiiksi villapaidan. Ihan itselle. Värjäämätöntä 100% luomuvillaa (Sirdar Eco Wool DK).


Löysän käsialani takia valkkasin ohjeesta pienimmän koon, ja se osoittautuikin ihan sopivaksi. Kämmi tapahtui vasta siinä, että luin ohjeesta sitten myös senttimetrimitat pienimmän koon mukaan. Lopputulos on, kuten saatatte nähdä, leveä ja lyhyt. Jopa laatikkomainen?

Kokeilen seuraavaksi paidan kastelua ja pingottamista, josko se vähän venyttäisi ja toisaalta pehmentäisi ja rentouttaisi neuletta. Tuo kaula-aukko on vähän ongelmallinen myös: toisaalta sen kuuluukin olla ylileveä ja paljastaa olkapäät. Toisaalta soisin että se pysyisi päällä edes jotenkuten eikä valahtaisi ihan alas.

Katsellaan. Eiköhän tuosta ainakin kotipaita tule. Lanka on ihanan paksua, pehmoista, löyhäkierteistä ja lampaantuoksuista. Puikot 3,5 mm ja 4 mm, ohje Moda 1/2009. Modaan ohje on näköjään ostettu ja käännetty Sirdar-lankojen omista ohjeista.
Raglanhihat, leveä palmikko keskellä, muuten ihan sileää neuletta. Rakastuin tuohon palmikkoon ensisilmäyksellä, eli selatessani yo. lehteä Villa Mokassa viime keväänä. Kopioin ohjeen ja pistin talteen.

Lisää kuvia, jopa luonnonvalossa ja in action, tulossa jahka kastelen ja kuivatan paidan.

Täällä taas

Pitkähkö tauko bloggauksessa, taas. Yhdet säälittävät velourhousut Pallopäälle olen saanut valmistumaan.


Sama kaava kuin aiemmissakin verkkareissa. Uutuutena kokeilin resoria, kun Eurokankaassa oli noin mukavasti samanväristä. Se oli vain laadultaan ohutta ja lörppää. Vyötäröllä on resorin sisällä 2 cm leveä kuminauha. Ja kuten housujen mallista saattaa huomata, Pallopää on vartalomalliltaan "kiinalainen syömäpuikko". Housut on nyt jo kaavoitettu kokoa pienemmän kaavan leveyden mukaan, ja kuminauhavyötärö kaventaa niitä entisestään.

Resorin lisäksi housuissa harmittaa se, että kutistuspesin ne punaisen ja sinisen collegen kanssa yhtäaikaa, ja kangas on aivan selvästi värjääntynyt muutamasta kohdasta. Ärh. Housut ovat nyt pesussa, toivon parasta sekä värjääntymien että jo ompeluvaiheessa lörpähtäneen resorin puolesta. Ehkä näitä kotona edes kehtaa käyttää, koko on ainakin passeli.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ihan loppumetreillään on hiano neule, toivottavasti siitä tulee myös sopivan kokoinen! Viikonloppuna valmistunee.

Bridget Jones Raaseporissa

Hämärät käsitöiden nimet jatkuvat. Sukat saivat alkunsa Bridget Jones-elokuvan aikana kotisohvalla ja niitä jatkettiin Dragsvikin varuskunnassa. Perinteinen suomalainen pitsimalli ja värjäämätön, juureva Nalle-lanka tekivät hienon kontrastin. Nämä pitäisi ehdottomasti valokuvata saaristossa rantakalliolla, jonkin rustiikkisesti ruostuneen esineen kanssa.



Puikot 3 mm bambu, langan menekki 82 g. Pitsin malli on Tuulia Salmelan, Ravelrysta. "Lace socks fo ladies". Lahjajemmaan.

Lahjaruokaa

Ja heti perään tänään on toiset 4-vuotissynttärit. Tämänkertainen leikkiruokasetti on jo hivenen terveellisempi, ei pelkkiä leivoksia.


Pikkasen meinasi tulla kiire. Ruuat piti kuvata ennen paketointia, joten kuvassa porkkanan naatit ovat vielä märät...

Lahjavaatetta

Toppapuvun seuraksi Pallopään serkun Babyborn-nukke saa huomenna tällaisen vaatesetin:


Pinkki velourmekko. Kankaanpalan olen saanut lahjoituksena, ja huopakukan ja -ötökän ostin kangaskaupasta mielijohteesta ainakin vuosi sitten. Yläosassa on vuorina vaaleanpunainen satiini.



Collegevaatesetti, siniset housut ja vaaleanpunainen paita. Luulen että tämä vaaleanpunainen, tunnettu myös nimellä "the everlasting college", on nyt vihdoin käytetty.

Huomaan että nukenvaatteista tulee aina jostain syystä ällösöpöjä. Pieni koko tietysti auttaa asiaa sekin, mutta yritänköhän minä tällä jotenkin kompensoida tyttövauvan ja -nuken puutetta? Omalle nukelleni voisin tehdä vaikka mitä tyylikkäitä goottireleitä, mutta brodyyripitsiä hänelläkin on nyt päällään.

Pitäisi inventoida kankaat, päätin lahjoittaa kaikki nukenvaatetta pienemmät tilkut Pallopään tarhaan askartelumateriaaleiksi. Eikä niitä ole ihan vähän...

IC 83 Pieksämäelle lähtee raiteelta 3 kello 7.12.

Olisin kuollut tylsyyteen junamatkalla, jos en olisi pakannut mukaan suloista 7 Veljestä Polkka-kerää ja luottosukkapuikkojani (3,5 mm bambu).


Koko: nainen (haluaisin nähdä miehen joka käyttäisi tämän värisiä sukkia, vaikkei minusta tyttöjen ja poikien värejä oikeasti olekaan). Menekki melko tarkkaan 100 g. Kulunut aika yhteen sukkaan: Riihimäeltä Jämsään eli alle 3 tuntia. Pari syntyi paluumatkalla. Nämä menevät lahjajemmakoriin.