Lahjontaa

Pallopään tarhan kevätjuhlapäivänä minulle kirkastui ajatus: eikös niille tädeille ole tapana viedä jotain lahjuksia??? Mutta ei hätää! Käsin tehtyä saippuaa, sopivan pieni ja harmiton luksuslahja kelle tahansa, oli runsaasti varastossa. Samanlaiset palaset hyvin kypsynyttä maito-hunaja-manteliöljysaippuaa löytyi kaikille tädeille. Vähän paketoin:


Isoisäni täyttää ensi viikolla kunnioitettavat 85 vuotta. Kun en parempaakaan lahjaa keksinyt, ajattelin että villasukkia tarvitsevat aina ja kaikki. Uusi Mokkasukka hyppäsi puikoille (2 mm) ja alkoi muotoutua yksinkertainen, mutta taidokas (hehe), miehekäs mutta kaunis sukka. Sukkaa esittelee tässä oma karvainen jalkani, joka on varmaan hiukan pienempi kuin vastaanottajan. Sukalta puuttuu vielä pari, mutta onhan tässä toista viikkoa aikaa. Ohuesta langasta huolimatta tämä sukka syntyi kolmessa päivässä.


Palmikot eivät erotu kunnolla kuvassa. Todellisuudessa ne näkyvät hyvin langan kirjavahkosta värjäyksestä huolimatta.

Mokkasukka on ihanaa. Pehmeää, kaunista, kestävää, tuoksuvaa, helppoa.
Muistio itselle: jos neuloo bussissa, altistuu mummojen, juoppojen ja muiden puheliaiden keskustelunavauksille.