Värisuora!

Kesä on taas hurahtanut menemään. Olemme kohentaneet puutalon kuistia ja pihaa monin tavoin, eikä käsitöille ole jäänyt kauheasti aikaa. No verhot pitäisi kyllä ommella... Mutta syksyllä sitten taas! Kun illat pimenevät ja kylmenevät, aijon aktivoitua mm. joululahjojen kanssa. Suunnitelmat ja valmistelut ovat hyvässä vauhdissa!

Lahjasuunnitelmiin kuuluu ainakin raitasukkia kasvivärjätyistä langoista. Niitä silmällä pitäen olen pikkuhiljaa keräillyt värisuoraa Nalle-langasta. Keväällä siirsin oudosta paikasta löytämäni raparperipuskan parempaan paikkaan ja jaoin sen samalla osiin. Kuopan pohjalle jäi paksuja, mutta pehmeäksi mädäntyneitä juuria, jotka pääsivät värikattilaan. Viime viikolla ehdin keräämään myös pietaryrttiä, jota olin jo pitkään katsellut tienvierillä. Muistin viime kerrasta että harmaasta langasta saa mainiota vihreää pietaryrtin kanssa. Samalla kokeilin tylsän mintunvihreän lupiinivyyhdin elvyttämistä.

Klikkaa kuvaa isommaksi, se on niiin kaunis!

Vasemmalla ovat raparperivyyhdit (jälkimmäinen jälkiväri). En laittanut mitään puretteita eikä sitä oltaisi näköjään kaivattukaan. Pilkoin suurpiirteisesti pestyt juurenpalat n. 1*1 cm kuutioiksi (juuria taisi olla litran verran pilkottuna), keittelin tunnin verran ja siivilöin. Sitten kasteltu vyyhti kuumaan veteen, levy pois päältä ja kahden tunnin haudutus. Koska väri oli noin vahva, laitoin jälkiväriin toisen, isomman vyyhdin noin tunniksi.

Seuraavana kuvassa ovat pietaryrttilangat. Reilu kilo kukkanappeja (lapset auttoivat keräämisessä) keitettiin taas tunnin verran ja siivilöitiin. Puretteiksi alunaa 10 % ja viinikiveä 5% lankojen painosta. Lisäsin kaikki langat yhtaikaa kattilaan ja jätin sen jäähtymään yön yli. Keltainen oli alkujaan luonnonvalkoista Nallea, vaaleanvihreä se lupiinivärjätty ja vihreä keskiharmaata Nallea.

Sitten kuvassa on yksi viimekesäinen lupiinilanka, se sinisin, sekä pari viime syksyistä marja-aroniaa. Niiden väri on ainakin toistaiseksi pysynyt hyvin!

Koska lupiini ja pietaryrtti kasvavat tienvierillä, ja rapaprperi sekä aronia vastaavasti viljeltyinä, tekisi mieli yhdistää niitä niin että voin antaa valmiille sukille nimiksi "Puutarha" ja "Piennar". Mutta saa nähdä millaisiksi väriyhdistelmät muodostuvat...

Ensi kesänä istutan omaan pihaan jotain värjäyskasveja! Ainakin tarhakäenkaali kiinnostaa, ja jotain kunnon punaista olisi kiva saada.

Talviunilta

Silläkin uhalla, että blogini viimeinenkin lukija on kaikonnut tämän liki puolen vuoden hiljaiselon aikana, ajattelin päivitellä vähän talven tuloksia. Paljoa niitä ei kylläkään ole. Palasin töihin tammikuussa ja jätin Pallopyllyn isänsä hellään huomaan päiviksi. Illat ovat lyhyitä ja pimeitä, ja ostamamme vanha puutalokin on vaatinut yhtä ja toista pientä. On ommeltu verhoja, nikkaroitu turvaseiniä itsetuhoisen taaperon varalta ja maalattu huonekaluja. On perustettu komposti ja todettu, että metalliputkista ja pressusta rakennettu autokatos ei kestä talven lumien painoa, kuten ei katonreunan vesikourukaan. Lumitöitä saa muuten tällä tontilla tehdä ihan riittävästi.



Talvella kanssa-asujalle tuli akuutti tarve uusille lapasille. Nämä ovat Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" nro 68 (Hamina). Lankana luonnonvalkoinen Nalle ja joku vihreä jämä. Kuviotakin pikkuisen kavensin.

Niin, ja nyt on sitten kesä! Ikkunalaudalla rönsyilevät tomaatin-, kesäkurpitsan-, kurkun-, chilin- ja yrttien taimet. Kaupungin viljelypalstallakin on jo perunat ja pavut maassa. Omalla pihalla pääsemme tositoimiin ensi viikolla, kun ammattimiehet tulevat kaatamaan pari isoa, vanhaa koivua pois ravinteita imemästä. Onneksi alan olla käsitöiden suhteen täysin varusteltu kesää varten:



Ostin tylsät alennusballerinat Kookengästä. Niissä oli koristeena sellainen litteä satiininauhasta ommeltu rusetti, joilla somistetaan n. 90% myynnissä olevista alusvaateseteistäkin. Raksin ne pois ja ompelin tilalle pitsirusetit ja hiukan eripariset puunapit. Heti parempi.



Muuton tuoksinnassa löysin kaapistani pitkän, valkoisen pellavamekon, joka oli tyhmän pituinen, vähän kulahtanut ja paikoittain kellastunutkin. Tungin sen värikattilaan teollisen värjäysaineen kanssa. Sitten lyhensin sen reisimittaiseksi. Yljäämäkankaasta ompelin frillahelman ja vuorikankaasta olkapääröyhelön sekä ruusukkeen. Isotätieni pitsivaranto on loputon. Viimeistään jossain perhosten ja sudenkorentojen sabluunoja leikatessani näin mopon karkaavan auringonlaskuun...



Syksyllä olin parin kaverin kanssa käsityötarvikekirppiksellä. Käyttäydyin mielestäni varsin kohtuullisesti; vein myyntipöytääni 4-5 muovikassillista tavaraa, ja kotiinpäin tuli vain yksi kassillinen. Muun muassa tällainen kivan kesäinen trikoopala. Innostuin kun tajusin, että enää ei tarvitse ommella vain nukenvaatteita; minullahan on Pallopylly, jonka vaatettaa somiin röyhelöihin! Otin jonkun vauvanmekkokaavan ja tein sille monenmoista väkivaltaa, ennen kuin päädyin tähän lopputulokseen. Mekon saa takaa kokonaan auki, siellä on napit koska nepparin vasaroiminen ei taaskaan onnistunut...
Samasta kankaasta ompelin myös itselleni kesämekon vanhalla hyvällä kaavalla. Sitä piti tosin kaventaa, koska olen itsekin kaventunut kymmenisen kiloa sitten viime kesän :) Kangasta jäi vielä t-paitaankin, joten nyt on kukkaa sitten koko rahan edestä. Kangaspala taisi maksaa 5 euroa.

Mitähän vielä... ainakin yhden puna-ruskean Revontuli-huivin olen neulonut talven aikana, se lähti uuteen kotiin ennen kuin muistin kuvatakaan sitä. Ja jo syksyllä valmistunut villapaita on edelleen dokumentoimatta. Raparperinjuuri-värjäykseni on parhaillaan ulkona kuivumassa, siitä lisää ensi kerralla johon ei toivottavasti kulu kovin kauaa!