torstai 31. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset

Neulakinnastelu (ehkä käytän jatkossa termiä "neulaaminen") jatkui koko eilisillan maanisesti. Eka lapanen näytti valmiina melko surkuhupaisalta, mutta toinen on jo ihan käyttökelpoinen. Vai mitä?


Koko: mies. Lanka: Novita Luxus Stone. Väline: iiiiso, tylppä kanavaneula.
Lanka oli jämiä vuoden vanhoista projekteista, ja neulan toi äiti kaupasta joskus (10 v sitten?) kun pyysin parsinneulaa. Tulipa vihdoin käyttöä noillekin!
Lapanen odottaa vielä pariaan, ja ehkä virkkaan reunaan jonkin koristeen.


Joulupäivänä keksin aloittaa ensi vuoden lahjojen tekemisen ajoissa :D Näihin sukkiin sain langan (7 veljestä jättiraita) äidiltä, osa on purkulankaa epäsopivasta piposta ja loput jämää samasta projektista. Lankaa jäi vielä, mutta ei tarpeeksi seuraaviin sukkiin. Näissäkin on kantapäät eri lankaa, ylijäämää toisista sukista. Puikkoina oli bambusukkapuikot 3 mm varressa ja 3,5 mm terässä. Menekki n. 85 g. Koko nainen.


Joulunpyhinä on aikaa uppoutua pitsineuleeseen, eikö? Kellokukka on helppo, kaunis (ja ilmainen) ohje mielitty.com:ista. Lanka vironvillaa, pyöröpuikot 4 mm. Lankaa on n. 160 g ja ajattelin käyttää kaiken. Hassua on se, että tässä vaiheessa lankakerä ei näytä juurikaan pienentyneen, vaikka vaaka kertoo sen painavan jo alle 100 g.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella?

Törmäsin niin hyviin ohjeisiin neulakinnastekniikasta, että oli pakko kokeilla. Tarkempaa raporttia tulossa myöhemmin, nyt on kiire takaisin neulaamaan :P

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulu! Joulujoulujoulu!

Vietän joulua rauhallisesti ja kiireettömästi, kuten pitääkin. Tämä massiivinen nuhaflunssa sen sijaan ei kuulunut suunnitelmiin. Onneksi nyt voi hyvällä omallatunnolla kökkiä kotona villapaidassa koko päivän! Suklaatakaan ei tule syötyä kohtuuttomasti kun se ei oikein maistu miltään.

Joulupaketit lienee taas avattu joka kodissa. Tässäpä siis bloggaus syksyn aherruksestani.


Äidille yöpaita SK 11-12/2009 ohjeella. Paita on ohjeen mukaista ohutta puuvillabatistia ja nilkkapituinen. Yritin etsiskellä vielä helmaan ja hihansuihin brodyyripitsiä, mutta en löytänyt. Tiesin heti tämän nähtyäni että maalaisromanttinen tyyli kolahtaa äidille täysillä, ja niin kävikin. Ompeleminenkin oli helppoa, aikaa meni pari iltaa. Kismittämään jäi vain lehden ilmoittama kangasmenekki. Ostin tuota kokoa varten ilmoitetut 5,5 m kapeaa batistia, ja sitä jäi käyttämättä 1,5 metriä! Mrrr. No, jämäpalasta voi kai ommella esim. kummitytölle yöpaidan.



Villasukat äidille (alla) ja isälle (yllä). Äidin sukat ovat Jitterbug merinoa ja aloitettu kärjestä, isän ihan vain seiskaveikkaa perinteisellä tyylillä. Suvussa ei tällä hetkellä ole muita virallisia sukkatehtaita, joten olen ottanut vastuulleni tämän perheen sukituksen.


Meillä on tapana ystävien kesken kokoontua silloin tällöin "käsityöpäivään". Eräällä heistä, jonka luona usein istumme, on krooninen ongelma parsinneulojen säilytyksestä. Neuleiden päättely tyssää usein siihen, että parsinneuloja ei löydy, koska ne lojuvat jossain täpötäyden lankakorin pohjalla. Ongelmaan ratkaisuksi tein neulakirjan, saman SK joulunumeron ohjeella kuin yöpaita.
Kirjan kannet ovat paksua huopaa, sisällä 4 sivua ohuempaa, tummanruskeaa huopaa johon neulat voi pujottaa. Helppo, nopea ja söpö pikkulahja.


Blogeissa ja keskustelupalstalla alkoi syksyn mittaan vilahdella sana "huopahelmet". Niitähän oli sitten ihan pakko kokeilla, ja jossain vaiheessa projekti laajeni koskemaan lähes kaikki naispuoleiset ystäväni. Myös kummityttö sai omansa.

Näitä askartelin-paskartelin iltojen mittaan varmaan marraskuun alusta lähtien. Joka huopapallo piti huovuttaa ensin neulalla pyöreäksi (sisällä oudon väristä jämähahtuvalankaa, sen päällä irtovillaa Tiimarista tai Sinooperista), pestä pesukoneessa (60 asteen ohjelma pesupussissa muun pyykin seassa) ja levittää kuivumaan saunan lauteille. Sitten sommittelin värit saajalle sopivaksi, etsin oikean värisiä puuhelmiä ja korulukkoja ja kokosin korun kerrallaan.

Itse olen ehkä tyytyväisin pisimpiin helmiin (kolmas oikealta). Niissä huopapallot on tehty Novita Purosta, sävy Iltanuotio. Välissä on ruskeita ja tummansinisiä helmiä. Samalla kolmen välihelmen tekniikalla tehdyt vihreä-ruskeat (neljäs oikealta) ovat myös kivat, ja sopivat retrodiggarille kuin nenä päähän. Toivottavasti saajatkin tykkäävät.

Näiden lahjojen lisäksi kolmessa kodissa avattiin tekemäni leikkiruoka-paketti (kts. edellinen postaus), ja sukulaisperheelle leivoin kuivakakun. "Kaikki joululahjat itse tehden"-kampanjani ei siis onnistunut, mutta jotain sentään. Ensi vuonna ehkä villasukat kaikille, jos ajoissa aloittaa? Aijon myös hakea tammikuun alennusmyynnistä kivoja joulukankaita ja ommella ensi vuotta odottamaan lahjapusseja. Paperikääreralli saa minun kohdaltani nyt riittää.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Pukin pajassa...

... on valmistunut kovaa vauhtia kaikenlaista. Tämän uskallan jo blogata:


Jälleen yksi leikkiruokasetti, kohta 4-vuotiaalle sukulaistytölle. Uutuutena herneenpalot!

Tältä vuodelta lahjapaja on nyt suljettu. Ompelukone on kannettu vaatehuoneeseen piiloon, silityslauta taiteltu paikalleen, ja askartelutarvikkeet pakattu laatikoihinsa. Joulun jälkeen odotettavissa megabloggaus kaikesta.

Lämpöistä joulua kaikille lukijoille!

torstai 17. joulukuuta 2009

Voi äiti!

Äiti kävi Tallinnassa. Vinkkasin että saapi tuoda tuliaisia.


Hahtuvaa.


Sateenkaarenkirjavaa ohutta sukkalankaa kaksi kerää.


Marjapuuronpunaista huivilankaa.


Vaaleampi marjapuuro ja jokseenkin persikkainen vaaleanpunainen, hiukan paksumpaa kuin edellinen.

Kaikki ovat 100% villaa. Osalle tiedän jo käyttötarkoituksenkin :)

Sitten hieman avautumista. Otetaanpa esimerkiksi sukkalankani, sen paksuus on yksiselitteisesti:
100g / 350 m
7/2
fingering
4 ply
14 wpi

Tai ehkä minä olen vain vähän yksinkertainen, kun en aina muista noita ulkoa enkä osaa sormituntumalta sanoa onko lanka "fingering" vai "light fingering" vai peräti "lace". Tämäkin vitsaus on tarttunut Ravelrysta, ennen riitti kun tiesin minkäkokoisilla puikoilla lankaa on ajateltu neulottavan (tieto, joka yllämainitusta esimerkkilangasta puuttuu). Insinöörin näkökulmasta vain ensiksimainittu tapa on yksiselitteinen: mitä enemmän metrejä sadassa grammassa, sitä ohuempi lanka. Se on myös kohtuullisen helppo kalkuloida, vaikka vyyhti olisikin epämääräisen kokoinen. Virolaiset vyyhdit tuppaavat olemaan uniikkeja, ja briteillä taas on omat unssinsa, paunansa, jaardinsa ja laardinsa.

Tieto lisää tuskaa.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Tonttutouhuja taas

Tällaiset pehmoiset sukat kutaisin muutamassa päivässä. Näiden piti valmistua jo marraskuussa synttärilahjaksi mutta ei muka ehtinyt. Joulupakettiin siis:


Lankana Colinette Jitterbug, 100% merinoa. Kahta eri väriä. Erityisesti tuo kullanruskeankirjava on minusta aivan ihastuttava! Salama latistaa taas ihanan kiillon langasta. (P.S. Vihaan talvea!!)

Puikot 2,5mm. Koko jotain miehen ja naisen väliltä, ovat siis minulle vähän isot. Tekokuidulla vahvistamaton villalankaneule varmaan kuitenkin lörpähtää hieman, sen varaan laskin. Aloitin kärjestä ja yritin tehdä varsista niin pitkät ettei jäisi jämälankaa, mutta enpä onnistunut. No, ei se mitään. Aloitin jo toista paria käänteisin värein :)

Luulin jo ettei mieli taivu tuohon kärjestä aloittamiseen, mutta nyt alkaa jo tuntua luontevammalta. Ehkä tästä tulee sittenkin uusi suosikkimenetelmä. Kantapäähän en tosin ole vieläkään aivan tyytyväinen.

torstai 3. joulukuuta 2009

Tonttuhousut


Eh, ei nuo lahkeet kyllä oikeasti noin eripituiset ole! Näissä menikin kaksi iltaa, kun Pallopää keksi vaatia samanlaiset taskut kuin vanhoissa housuissa. Niistä tuli mielestäni melko onnistuneet:


Housujen omistaja on taas jo yöunilla ja lisäksi kuumeinen. Laitoin housut hänen tuolilleen odottamaan, toivottavasti ne ilahduttavat huomisaamuna.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Housuja Pallopäälle

Sunnuntai-illan pyykkikriisissä päätin lopulta tarttua toimeen ja paria päivää aiemmin hankkimiini velourkankaisiin. Tämä oli tilaustyö: Pallopään rakkaat lempihousut, joulunpunaiset Polarn och Pyret:n velourhousut ovat jäämässä pieneksi ja hän halusi uudet samanlaiset. Eurokankaassa asioidessani tarttui mukaan myös tummansinistä pehmoista puuvillavelouria. Harjoittelin sillä, jotta punaisista tulisi sitten varmasti yhtä kivat kuin vanhoista. Kaavakin oli sopivasti uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä.



Muokkasin kaavaa sen verran että leveys on 100 cm:n koosta mutta pituus 110 cm:n housuista. Pallopää kun on hoikkeliini ja hiukan yli 100 senttiä tällä hetkellä. Housut ovat oikein sopivat, ylimääräinen pituus ei haittaa, ja mahtuvat nyt sitten toivottavasti ainakin kesään asti. Piristykseksi pikku leppäkerttu, valmis kangasmerkki jonka olen ratkonut irti sen toimittua jo kertaalleen paikkana jossain vaatteessa. Ja on leppäkertulla toinenkin tehtävä: sen avulla laputtoman, sepaluksettomat housut menevät helpommin oikein päin jalkaan.

Housujen ompelemisessa meni yksi ilta. Vain vyötärönauhaa piti vähän kiristää kun sovittaja oli jo mennyt nukkumaan housujen valmistuttua. Tänä iltana sitten ne punaiset! Kangasta taitaa jäädä ainakin tonttulakin verran *<:) Kangas maksoi 8 euroa ja kuminauha 1,5 euroa yksiä housuja kohden. Vastaavat velourhousut uutena kaupassa vähintään parikymppiä. Eli säästöä syntyy, vaikkeivät kierrätysmateriaalia olekaan.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Marraskuun loppupinnistys

En suostu antamaan periksi kaamokselle, en! Vaikka marraskuun blogimerkintöjen määrä kyllä puhuu puolestaan. Olen ollut ahkerana, mutta lähinnä pukinkontin suuntaan. Lisäksi tuotosten valokuvaaminen on tässä valo(ttomuude)ssa hankalaa. Jotain omaa valmistakin silti:


Vaihdoin yhdet syksyn sukat ihanaiseen lankaan: Cherry tree hillin Supersock merino, sävy "River run". Parin kokeilun jälkeen totesin vanhan kaulahuivimallin hyväksi. Raitavärinä Jitterbug merinoa, raitojen leveydet ja paikat ihan improvisoiden. (metalli)puikot 3mm.

Ja koska syksyn salainen ystävä-vaihto eli SYSVY on ohi, näytän nämäkin:


Kirsikoita, Ballerina-keksejä, pipareita, mansikoita ja joulutorttuja lähti Salaisen Ystäväni pikkutytöille leikkeihin. Ballerinat ovat Pallopään erityistoive, tein niitä kotiinkin. Niiden täytekerros on virkattu pyörylä valkoisesta puuvillalangasta. Yläkeksissä on reikä, tietysti, johon on tungettu neulahuovutettu punainen pyörylä. Keksiosa on valmista paksua askarteluhuopaa, joka tietyssä valossa vivahtaa persikalta mutta olen päättänyt sen olevan keksinruskeaa! Suunnilleen samanlainen setti on suunnitteilla Joulupuu-keräykseen lahjoitettavaksi, sekä vielä sukulaistytölle.


Nämä rannekkeet lähtivät ekaan Sysvy-pakettiin jo syyskuussa. Tykkäsin :) Tämän mallin perusteella teinkin itselleni nuo edellisen postauksen sormikkaat. Samasta langastakin. Nyt me ollaan Sysvyn kanssa samiksii! Näissä on kiva palmikkokuvio joka ei taaskaan erotu salamalla otetussa kuvassa. Prkl.

Ekaan sysvy-pakettiin tein vihreän, tähden muotoisen tiskirätin jota en muistanut kai lainkaan kuvata. Ai niin, ja omalta salaiselta ystävältäni sain synttärilahjaksi mm. eebenpuiset sukkapuikot :O Ah, autuutta!
Tälläkin hetkellä on puikoilla taas yksi joululahja, valmistunee jo tänään.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Pitkästä aikaa valmista

Ei täällä ole ihan kädet sylissä istuttu, vaikka siltä ehkä on tuntunut. Olen tehnyt joululahjoja *<:) Ja sit olen neulonut muutamaa projektia rinnakkain, siksi valmista tulee hitaasti. Mutta nyt, vihdoin: sormikkaat!



Palmikkokuvio on Ravelrystä, ranteenlämmittimille suunniteltu. Aloinkin tekemään niitä, mutta matkalla tuli mieleen että itse asiassa tarvitsen villasormikkaat. Hypistelinkin sellaisia jo Anttilassa, mutta päätinkin tehdä itse. Lanka on Mokkasukka (sävy Ravenna), jonka pitäisi kestää kulutusta ja joka on käsitelty aloe vera- ja jojobaöljyllä. Puikot 2,5. Sormikasosan tein aika hatusta, ja se pitikin purkaa kerran kun sormet kiertyivät ihan ihmeellisesti peukalonreikään nähden. Lopuksi aivan viheliäinen päättely, joka sormella oma alku- ja loppulankansa... Ei ihme että aina välillä piti huilata. Käsitöille varattua aikaa syö myös uudestaan alkanut lenkkeilyinnostus. Ainakin pari kertaa viikossa yritän päästä lenkkipolulle, vaikka on pimeää ja märkää. Siitä tulee hyvä olo. Ihan oikeasti, tulee! Uskokaa kokenutta sohvaperunaa.

Kuvat eivät tee oikeutta sormikkaille. Salamalla otettaessa palmikko latistuu, ilman salamaa värit vääristyvät ja kuva tärähtää. Mutta otapa näillä leveysasteilla nyt sit päivänvalokuvia... Yritän lisätä niitä, vaikka sit maaliskuussa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Valmis!



Villapaita viikossa o.O Hihapalmikot varmaan vilisevät virheitä, en ole uskaltanut tarkastella kriittisesti. Kaula-aukko näyttää ainakin itseni päällä melko laajalta, voi olla että illan ratoksi vielä puran sen ja jatkan 2o2n-joustinta hiukan pidemmälle.

7 Veljestä ei ole varsinaisesti mikään villapaitalanka. Varsinkin tuon ribbauksen takia paita on kovin painava ja venyväinen. Toisaalta, kun on noin terävät kyynärpäät, voi tekokuitulisä langassa tulla ihan tarpeeseen. Jäämme odottelemaan käyttökokemuksia; nyppyyntyykö, venyykö, kutistuuko pesussa...

Voisin vaikka pitää jonkin pienenpienen neulomistauon tämän jälkeen. Ehkä siirryn joululahjojen kimppuun, mutta se on hys hys-osastoa joten enpä raportoikaan siitä sen tarkemmin.

torstai 22. lokakuuta 2009

Blogistanin lööppijulkkis

Sain viestin Ravelryssa: "We’d like to feature your photo on the Ravelry page for Crocheted Eyeball by crochetninja." Olin hämmentynyt ja iloinen; minähän en edes osaa virkata, ja sitten ensimmäinen virkkuuni ikinä pääsee suorastaan mallikappaleeksi! Tästä innostuneena (ja halloweenin lähestyessä) kaivoin koukun esiin ja toteutin toisenkin Silmän.


Tällä kertaa ohuet jämälangat: Novita bamboota (sininen) ainakin, lisäksi Katia Linen (musta) sekä tunnistamatonta valkoista ja punaista puuvillalankaa. Mistähän tuollaisiakin on minulle kulkeutunut??? Koukku oli kokoa 1½ joten suurensin ohjetta reilusti. Ja kas, näin se käy. Täysin kokematon ja teoriasta mitään ymmärtämätön virkkaaja alkaa muunnella mallia yhden (1) onnistuneen tuotteen jälkeen :D

Ai mitä ihmettä tekee ällöttävällä virkatulla silmämunalla? En todellakaan tiedä. Uskon että sukulaispojat (12, 11 ja 9 v.) sen sijaan tietävät hyvinkin. Heillä lienee taas halloween-juhlat tulossa, joten taidan tehtailla vielä muutaman Silmän. Niin, ja on mulla omatkin halloween-juhlat synttäreiden tiimoilta tulossa.

Vakavammin otettavista käsitöistä olkoon merkkinä hyvää vauhtia etenevä Durrow. 7 Veljestä tweed, bambupuikot 4 mm, 600-luvun kelttipalmikkokuvioaihe ja täydellinen hiljaisuus ja rauha. Aaah!

maanantai 19. lokakuuta 2009

Halloween on vuodenaika



Askartelimme pallopään kanssa ekan kurpitsalyhdyn. Tulipahan kokeiltua tuotakin. Ei niin helppoa kuin luulisi!

Sukkasatoa ja vähän muutakin

Toisetkin joulusukka-kampanjasukat valmistuivat. Lankoina vanhat tutut, Nalle Syksy ja punainen Nalle Colori. Aika värikäs kombinaatio! Teräosassa on joustinneuletta jotta sukka paremmin istuisi monenmuotoiseen jalkaan. Varrenkaan ei pitäisi kiristää yhtään ketään.


Muistio itselle: raitalangan ja toisen lanhgan muodostama raidoitus on ongelmallinen. Raitaväri kun tuskin koskaan on täsmälleen saman pituinen kuin neulomani kerros. Koska toisen langan kanssa vuorottelu täytyy kuitenkin tehdä aina samassa kohdassa, hiipii raidoitetun langan värinvaihtumiskohta pikkuhiljaa yhä kauemmas siitä, missä sen pitäisi olla. Tässä päätin olla häiriintymättä siitä, kun riemunkirjavaa oli tulossa kuitenkin. Oikeastaan ihan hauskaa tuo epäsäännöllisyys erityisesti teräosassa.

Sukan alustana kuvaushetkellä oli viime viikolla valmistunut toinen legosäkki farkkukankaasta. Turhaan näin pitkään lykkäsin sen ompelua, valmista tuli parissa tunnissa ja jälki siistimpää kuin ekassa kappaleessa. Se menee tilauksesta kaverille.

Tänään rohkaistuin aloittamaan myös Durrow-paidan. Ekaa kertaa sitten teinivuosien olen neulomassa villapaitaa! Jänskättää kovasti, voiko siitä tulla sopivan kokoinen ja hyvännäköinen. Toistaiseksi lupaavaa, takakappale valmistui yhdessä päivässä! Tätä kyllä edesauttoi pallopään ja kummityttöni leikkitreffit, lapsukaiset leikkivät sovinnolla kolme tuntia ja äidit saivat keskittyä neuleisiin ja teenjuontiin :) Lisää tällaisia pitkin syksyä, kiitos!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Rakas verottaja,

tunnustan että olen myynyt itse ompelemiani tuotteita ja jättänyt ilmoittamatta ne Sinulle! Puolustuksekseni sanottakoon, että en pitänyt rahoja itse, oikeastaan en koskaan nähnytkään niitä. Rahat menivät suoraan tilille, johon keräämme nettituttavieni kanssa rahaa intialaisten leskien ja orpojen turvakotia varten.

Tässä kuitenkin kuva tekemistäni tuotteista:


Kaksi settiä nukenvaatteita. Fleecepaidassa on takana tarrakiinnitys, raidallisessa nauhat. Housuissa on kuminauhavyötärö. Koko on hieman Babybornia pienempi, tummat housut levennetty pepusta eritysesti tietylle nukkemallille sopivaksi.

Ja neljä settiä leikkiruokaa: kolme mansikkaa, kaksi piparia (koristeet Pebeo-pursotusväriä), joulutorttu (kiitos Annikalle ohjeesta!) ja vesimeloninviipale. Tässä vielä lähikuva:

tiistai 6. lokakuuta 2009

Puro!


Pitkään osasin olla ostamatta Puroa. Sitten näin leikkikentällä jollain äidillä puro-tuubihuivin ja tajusin välittömästi tarvitsevani sellaisen. Joten. Ei kun Prismaan, onneksi Novitan lankoja saa joka niemennotkosta ja saarelmasta. Väriksi olin jo aiemmin valkannut Iltanuotion.

Neulekokemusta joku kuvasi Ravelryssa terapeuttiseksi, ja sitä se todella on. Lanka on unelmanpehmeää ja nopeaa neuloa. Värit vaihtuvat kuin ihmisen elämässä; auringon viimeisten hiipuvien säteiden kautta pimeään ja siitä itkettävän kauniiseen valoon asti. Valokuvissa värit kiiltävät, vääristyvät, latistuvat. Valokuvaan ei saa mukaan lämpöä, joka tälläkin hetkellä leviää harteilleni vaikka ulkona mittari on painunut nollaan.

In action-kuvankin otin mutta se ei nyt suostu latautumaan Ravelrysta tänne. (Muoks: no nyt onnistui!) Neuloin kuitenkin 4o, 2n-ribbiä kolmen kerän verran pyörönä, 180 s kerroksessa. 5 mm bambupyöröpuikot. Muutama ilta ja työmatka.

Ostin puroa reilusti, voisin tehdä toisen samanlaisen tai sitten lapaset, pipon, kaulaliinan tms. Käyttämättä eivät kerät varmasti jää!

maanantai 28. syyskuuta 2009

Joulusukat

Oikealla näkyvän napin tarjoaman informaation mukaisesti ajattelin tehdä joulusukat. Lanka on konepestävää (Nallea, tarkemmin) ja värikin kivan jouluinen. Palmikkokuvio ei taas erotu kuvassa mutta löysin sen ravelrysta, nimikkeellä Viking Socks. Jaksoin tosin seurata kaaviota n. kolme riviä, sitten aloin tehdä silmämääräisesti. Hauskaa.


Mutta en mä nyt sit tiedä kuitenkaan. Onko nuo liian lyhytvartiset? Joustaako palmikko niin että sukka on mukava? Tekisi mieli ostaa jotain unelmanpehmeää merinoa sairaalasukiksi, mutta onko se sitten enää konepestävää? Ja jos teen niin, mihin mä nämä punaiset sitten työnnän? Itselleni ne ovat pikkuisen pienet, luulisin että n. kokoa 38.

Viikonloppuna haksahdin kahteen vyyhtiin Jitterbugia, eli juurikin sitä pehmoista merinoa. Toista ajattelin huiviksi vaihdossa saamani sinisävyisen pariksi, mutta se onkin hiukan paksumpaa. Toisen taas näin sieluni silmin 93-vuotiaan Pappani jaloissa sukkina, mutta sitten päästään taas siihen konepesuongelmaan. Ehkä vaan teen ne ja jätän muiden huoleksi sukkien huoltamisen ja pesemisen?

Neulekorissa odottelee myös monta kerää Puroa, kun vihdoin keksin mitä siitä tekisin. (Neulekorista tuli mieleen, että käsityötarvikkeet ovat kuin itsestään maastouttaneet itsensä niin ettei niiden todellista määrää huomaa. Huovutusjutut asuvat rahin sisällä, puolivalmiit leikkiruuat majailevat pianon päällä ja koruhelmet keittiössä. Neulekorin paikka on itsestäänselvästi sohvan vieressä ja ompelutarvikkeet asuvat makkarissa, silloin kun niitä ei akuutisti tarvita. Silloin ne ovat levällään juuri tasan siinä missä niitä tarvitaan. Meillä on liian pieni asunto.)

(Toinen sivuhuomautus: tekstissä vilahtelevat vanhukset ovat todellisia henkilöitä. Vaikka täytän itse ihan just 30, minulla on ollut ilo saada pitää kaikki isovanhempani elossa tähän asti. Pitkäikäistä sukua molemmin puolin!)

perjantai 25. syyskuuta 2009

Suomalaisnainen synnytti kymmenikön - kaikki elossa!


Tässä he nyt ovat, kaikki yhdessä monikansallisessa luokkakuvassa. Vasemmalta ylärivistä:
Veera (Suomi)
Neela (Intia)
Chapa (USA)
Ayanna (Somalian tasavalta)
Dina (Venäjä)

Vasemmalta alarivissä:
Kiku (Japani)
Marie (Ranska)
Barika (Kenia)
Kefilwe (Botswana)
Erzulie (Haiti)

Ja äiti on vähän väsynyt... Ns. omaa kivaakin oli välillä, järjestin mm. kaikille tummanruskeille nukeille lopuksi passiarpajaiset. Muut syntyivät jonkin vision tuloksena, mutta loppuvaiheessa vain tehtailin Ayannalle, Barikalle ja Kefilwelle vaatteet, googletin sopivat nimet (tiesittekö, että netti on väärällään sivustoja, joissa annetaan vinkkejä odottaville äideille lapsen nimen valintaan?), kirjoitin kortit ja lätkin ne omistajilleen kuin paraskin elämäänsä kyllästynyt maahanmuuttoviranomainen.

Toisia taas, kuten Kikua, Marieta ja Chapaa (joka on muuten Siouxin kieltä ja tarkoittaa majavaa) suunnittelin pitkään ja hartaasti, monissa tylsissä kokouksissa.

Papukaijamerkki kaikille, jotka tunnistavat muutamien nimien kirjallisuusviitteet.

Vielä jäi muutama idea kaivertamaan mieleen, mutta toisaalta rutistus oli niin iso, ja muita töitä on taas jonossa, että tämä harrastus taitaa jäädä nyt tauolle. Taitaa tosin olla parasta työntää tytöt postiluukusta Unicef-vastaavalle, ettei hän saa houkuteltua minua tekemään "ihan paria vielä".

Huomioikaa kuvaa tiiratessanne myös korut, jotka olen omin kätösin vääntänyt jämähelmistä. Ja kasvot, jotka on kaikki siis maalattu ihan samalla tekniikalla ja vapaalla kädellä. Melko persoonallisia tyttösiä!

Yhyy

Ei raportoitavaa. Neulerintamalla olen vain harjoitellut palmikoita isoa paitaprojektia varten. Alkamassa on siis Durrow Hei, osaan tehdä linkin!

Niin, ja postista kolahti vyyhti unelmanpehmeää merinoa meren sävyissä, nyt pohdin kuumeisesti mitä siitä tekisin. Kaulaliinana se ainakin olisi pehmeä, mutta kirjava lanka vaatii yksinkertaisen mallineuleen, ja jännittää riittääkö 4 unssia (n. 112 g) siihen.

Aikani kuluksi lisäsin tuohon oikeaan reunaan napin, joka viestittää minun osallistuvan joulusukka-kampanjaan. Ainakin nyt valmistuvat punaiset palmikkosukat päässevät Kuopioon.

Ompelusaralla on tapahtunut; Unicef-nuket ovat ihan just kohtakohta valmiina. Kuvaan ja bloggaan heidät sitten kaikki kerralla. Tiistaina tytöt lähtevät jo maailmalle!

Hauskimmaksi ja haastavimmaksi on osoittautunut kasvojen maalaus, aivan kuten arvelinkin. Välineinä on ollut musta ohut kangastussi, hyytelömäiset kangasvärit (sininen, punainen, keltainen ja valkoinen) ja ohuenohut sivellin. Ilman kasvoja nukke on todella hengetön ja persoonaton, vasta silmien ja suun maalaaminen herättää heidät henkiin. Ilmeet ja fiilis tulevat vähän arvalla, kun vapaalla kädellä piirtää eikä jälkeä voi kumittaa.

Tyhmintä on tähän mennessä ollut hiusten ompelu, joka on todella aikaa vievää ja raskasta nykertämistä. Selkäkin siinä kipeytyy, eikä kotikutoisista materiaaleista kovin kummoisia hiuksia saa aikaan. Melko monella onkin jokin päähine.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Nämä meinasivat unohtua!

Edellä esitellyt Syksy-sukat valmistuivat jo. Ja uusi kotikin niille on tiedossa, samoin kuin näille jo aikaisemmin valmistuneille, jotka jäivät jostain syystä silloin bloggaamatta:


MokkaSukkaa nämäkin. Varresta tuli harmiteltavan lyhyt, onneksi tuon värisen jämälangan voi käyttää moneen leikkiruokaprojektiin.

Nuo pikkupalmikot ovat ärsyttäviä. En pysy laskuissa mukana, olenko jättänyt nyt väliin 7 vai 8 kerrosta ja joko on uuden palmikonkierron aika.

Tarpeetonta lienee myös mainita, että puikoilla ovat uudet sukat. Ostin ison kerän punaista Nallea leikkiruokaa varten. Mansikoiden ohella siitä liikenee myös palmikkosukkiin, tällä kertaa hienoihin sellaisiin!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Arvaa mitä? Sukat!

Viimeinen vyyhti MokkaSukkaa näytti ostettaessa hiukan omituisen kirjavalta. Kerittynä värit jo sopivat paremmin yhteen, ja neulottuun pintaan olen erittäin tyytyväinen. Vihreän nimeen vannovalle kaverille tein siitä sitten sukat.


Salama vetää vähän keltaiseksi kuvaa. Huomatkaa kuitenkin hauska viistoraidoitus, joka syntyy varsinkin sukkien varsiosaan tumman- ja vaaleanvihreiden osuuksien vuorottelusta.

Malli on perus-perus. Nämäkin olisi kannattanut aloittaa kärjestä niin olisi saanut tehtyä vielä pidemmät, ja välttynyt raivostuttavalta jämäkerältä.

Mistä tämä sukkamania oikein syntyi? Vielä alkuvuodesta minulle riitti n. yhdet sukat kuukaudessa. Nyt olen kuukauden sisään neulonut ainakin kuudet, ja seuraavat ovat taas puikoilla. Sukulointimatkan huoltotauko kun sattui Korian ABC:lle, jossa toimii myös Novitan tehtaanmyymälä... Hintataso ei kyllä vakuuttanut; olin juuri asioinut Prismassa, ja tehtaanmyymälässä kaikki maksoi järjestään 10 snt enemmän! Värivalikoimakin on Prismassa lähes yhtä kattava.

Matkan ratoksi poimin kuitenkin mukaan Nalle Four Seasons Syksyä, joka taisi olla ensimmäinen raitalanka jonka kaupassa aikoinaan näin. Sukujuhlien lomassa aloittelin sitten kärjestä sukkaa (tämä herätti runsaasti ihmetystä ja ihastusta vanhemman polven neulojatädeissä!) ja tein päästäni kiilakantapäänkin. Siitä tuli aika hieno, katsokaa vaikka:


Paria tällä ei vielä ole, koska paluumatka autossa tänään meni nukkuessa. Pallopää kun katsoi aiheelliseksi herätä vieraassa paikassa varttia vaille seitsemän X)

perjantai 4. syyskuuta 2009

Ei tullut lapasia, tuli sukat


Kuinka sattuikaan, kun harmittelin jämälankaa :) Ystävä tilasi uudet liinailusukat tyttövauvalleen. Alkuvuodesta tein hänelle ekat, mansikkajäätelönpunaisesta bambusta, mutta ne ovat nyt pienet. Toivottavasti nämä sopivat talvella. Huomenna ehken in-action-kuvia tarjolla! Ja tämä lanka meni näihin sopivasti, muutaman metrin mytty jäi jonka heitin kylmästi pois. Ei enää enempää jemmalankoja tähän talouteen!

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Ja taas jämälankaprojekti


Ylijääneestä nalle-langasta saapassukat kummitytölle. Näiden pitäisi olla kokoa 29, jos tähän taulukkoon on uskominen:
http://www.tuula.org/sukkasilmukat/

Tuota lankaa jäi vieläkin, mitähän siitä lopusta tekisi? Lapaset?

torstai 27. elokuuta 2009

Sukkamaniaa

Samoissa kekkereissä, jossa juhlitaan Mamman syntymäpäivää, juhlitaan myös 60 vuotta täyttävää tätiäni. Lahjaksi täti saa, yllätys yllätys, villasukat.


Nalle Four Seasons Talvi, puikot 2,5, menekki n. 80 g. Aikaa meni taas kaksi iltaa. Aloitin vaihtelun vuoksi kärjestä. Ihan kätevää sekin, mutta aivoni ovat koko ajan nyrjähtämäisillään kun sukka muotoutuu ihan väärään suuntaan. Kantapääkin on ihan perinteinen, mutta toiseen suuntaan. Täytyisi opetella se tiimalasikantapää kunnolla. Onneksi Juju-kerhon liittymislahja, Stine Hoelgaard Johanseenin Suloiset sukat tuli postissa hetki siiten.

maanantai 24. elokuuta 2009

Jätskiä ja jämälankoja

Muistatteko mansikkajäätelönpunaiset nukkusukat, jotka tein keväällä? Jämälangoista syntyi Pallopään leikki-eväsretki-laatikkoon taas yksi tuote:


Ohje löytyi täältä:
http://i-like-lemons.blogspot.com/2008/05/scooped-knit-ice-cream-cone-patterns.html
Jäätelöosa on Novita Cloudia, puikot 3. Tötterö, joka on mielestäni hienosti nykyään myytävän "aidon vohvelin" värinen, on vironvillaa Afrikka-huivin jämistä puikoilla 2,5. Täytetty vanulla.

Marjaretki-lankaa jäi harmittavan paljon mamman sukista. Päätin kokeilla riittäisikö se Pallopäälle saapassukkiin. Ja riittihän se. Päättelylanganpätkien lisäksi roskiin riitti n. metrin pätkä vihreäkirjavaa lankaa :D


Puikot taas 2,5, malli omasta päästä, koko n. 28.

Sitten ihan oikea lankojentuhoamisprojekti. Keväällä ostin alekorista tummanvihreää silkki-villaa, ilman mitään ajatusta mitä siitä tekisi. Lopulta siitä muotoutui tiivis ja lämmin, mutta vähän ison oloinen pipo. Onneksi testikäyttäjän mielestä se on ihan sopiva, ja voihan olla että peseminen vähän tiivistää sitä myös. Kuvassa tyypillisesti suoraan puikoilta.


Lanka: Wetterhoff Sivilla (2-kert.), n. 70 g. Puikot 3 (pyörö- ja sukkapuikot). Ohje:
http://www.ullaneule.net/0108/ohjeet_samoojapipo.html . Noudatin ohjetta kerrankin varsin orjallisesti, alussa loin 140 silmukkaa.

lauantai 22. elokuuta 2009

Marjaretki

Äidin äiti, rakas Mammani, täyttää hänkin 85 vuotta. Mitään isoa lahjaa ei suku ole hankkimassa, mutta ajattelin antaa pientä vastalahjaa kaikista niistä sukista ja lapasista, joita hän meille aiemmin on neulonut. Mamman pehmeät paketit oli aina naamioitu koviksi, yleensä sukat oli sullottu johonkin pahviseen karkkirasiaan joka sitten oli kääritty lahjapaperiin :)


Lämpimän oranssi, hauskan kirjava lanka on Nalle Marjaretki Lakka. Marjaretki sisältää Aloe Veraa ja ties mitä. Superlöysällä käsialallani käytin puikkoja 2,5 ja ne olivatkin ihan sopivat. Lankaa jäi taas ärsyttävän paljon, täytyy varmaan oikeasti opetella neulomaan sukat kärjestä alkaen. Aikaa meni vähän toista vuorokautta, kun piti töissäkin käydä välissä. Kyllä näköjään sukat kuukaudessa tarvii tehdä, se on niin rentouttavaa ja sopivan pientä hommaa.

Ja kuinkas tuo väri on tuossa näytöllä noin vääristynyt, vaikka auringonvalossa kuvasin. Minusta nuo väriraidat ovat kaikki oransseja, eivät punaisia. Mutta on tuo raitalanka vaan vekkulia, kantalappukin tuli tasan yhdestä väristä jne. Ja oli helppoa tehdä samankokoiset identtiset sukat.

torstai 13. elokuuta 2009

Legot talteen

Pallopäälle jokailtainen legojen ja muiden lelujen siivoaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vaikka olemme harjoitelleet asiaa yhdessä jo neljän vuoden ajan. Päätin helpottaa urakkaa ainakin yhdeltä osalta ja ommella legoille säilytys- ja leikkimispaikan.


Farkkukangas on yksinkertaisesti leikattu n. 120 cm halkaisijan ympyräksi ja käännetty reunoista. Kalliiden metallisirkkojen tilalle keksin "vyölenkit", joiden läpi kiristysnyöri pujotetaan. Kun leikki on loppu, nostetaan vain reunoista ja kiristetään naru. Ja voilá, meillä on legosäkki.

Pallopää ja isänsä olivat yhdessä päättäneet käyttää tätä näin päin, vaikka ajattelin kyllä tuota tummaa ulkopuoleksi ja nurjaa puolta sisäpuoleksi. No, ihan sama minulle. Kunhan toimii, eikä legojen keräämisestä tarvitse keskustella enää joka ilta.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Naamiaiset III

Tässä nyt vihdoin niitä kuvia naamiaisista (teemana prinssit ja prinsessat) kuukausi sitten.


Prinsessa Leian pukukangas maksoi Eurokankaan poistolaarista 2,5 euroa. Hihansuiden pörrökangas omista jemmoista, vyö (näkyy kuvassa huonosti) foliolla päällystettyä pahvia ja jämä-pellavaa. Pystykauluksessa ja vyössä on tarrakiinnitys. Kaavaan katsoin raglan-hihan leveyden jostain vanhasta kaavasta, muuten meni aika tunteella. Tein sentään sovituskappaleen lakanasta (historiallista!).


Pallopäällä oli sama viitta ja kruunu kuin syksyisissä halloween-naamiaisissa. Hopeanharmaat velourhousut sopivat hyvin sarjaan. Muovinen rintapanssari, kilpi ja miekka löytyivät kirppikseltä 5 e.
Tuhannen ja yhden yön prinssillä: kirppispaita, turbaanina pashminahuivi ja vyönä silkkihuivi. Uutta asussa olivat liivi (kaavoitin tosi vapaalla kädellä omasta vanhasta liivistäni), housut (pellavaa, kaava mun vanhoista pellavahousuista) ja miekan huotra. Sen askartelimme yhdessä pahviputkesta, päällystin tukevalla markiisikankaalla. Koristeeksi samettia, muovitimantteja ja verhotupsu Eurokankaasta 2 e. Miekka on aito venäläinen upseerimiekka, prinssi lainasi sen veljeltään.

Nää kuvat on jotenkin tosi ankeita minusta. Olin kuitenkin asuihin, ja niihin käytettyyn rahalliseen panostukseen, varsin tyytyväinen. Toivottavasti niille tulee käyttöä toistekin.

Vauvalahja

Opiskelukaverini on nykyään pienen tyttövauvan isä. Onnea! Huomenna mennään katsomaan uutta teekkarisukupolvea. Lahjaksi hänelle viedään urheiluseuran puku, isä kun on innokas suunnistaja.


Puvun kaava on sama, jolla olen ennenkin tehnyt vauvojen collegevaatteita. Paidan olalla on napit, ja housujen vyötärökuminauhaa voi säätää napin avulla. Pipo näyttää isolta, mutta ei nyt oikein voinut sovittaa. Teksti on painettu kangasväreillä sabluunan läpi. Koko on 62 cm, sopiva n. 3-4 kk ikäiselle, jolloin on syksyn viileät kelit.

Pukua voi verrata esikuvaansa täällä:
http://ojy.tky.fi/pics/s_puku.jpg

Minusta tämä on ihan älyttömän hauska ja suloinen. Toivottavasti vastaanottajatkin tykkäävät :) Kiitos ideasta, -S.

perjantai 31. heinäkuuta 2009

viime hetken lisäykset eväskoriin

Sain vihdoin hankittua myös oranssia huovutusvillaa. Tosin merinoa, mutta ihan nätisti sekin käyttäytyi. Tekniikkana taas neulahuovutus kevyesti vaahtomuovinpalan päälle, ja sitten pesukoneeseen eriteltynä omiin pesupussin lokeroihinsa. Pesukoneeseen myös muut pyykit ja 60 astetta, pitkä ohjelma. Naatit huovutin sillä välin käsin ja ompelin lopuksi porkkanoihin kiinni. Tunnistaahan ne porkkanoiksi?


Tänään ostin myös ruskeaa paksua huopaa ja leikkelin siitä muutaman piparin, Pallopään pyynnöstä. Tietysti myös eväskoriin oma settinsä. Sokerikuorrutteen neulahuovutin hahtuvalangasta. Dominokeksin sisus on virkattu pyörylä samasta hahtuvasta.

Eväiden alla on pieni liina, jonka löysin viime viikonloppuna Porvoosta ja joka suorastaan vaati saada tulla eväskorin liinaksi. Brodyyriliina siis syrjäytettiin.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Lankojentuhoamisprojekti

Aika pitkään olen marinoinut yhtä rahillista lankoja. Nyt oli aika käydä toimeen ja tehdä niistä jotain, että voi sitten vaikka käydä Tallinnassa ja vaikka ostaa vähän lisää...
Puuvilla-pellava Katia Linen muuntui boleroksi uusimman Ullan ohjeella. Harmi vaan, että kehonkuvani on niin vääristynyt että tästä tuli auttamatta liian pieni :(


Lanka on oikeasti mustaa, tässä kuvattu auringonvalossa. Reunaröyhelöstä tein yksinkertaisemman kuin ohjeessa. Vaihdoin puoli numeroa pienemmät puikot ja lisäsin vain neulomalla joka toisen silmukan etu- ja takareunastaan. Sit 7 kerrosta oikeaa ja toiset lisäykset, tällä kertaa joka kolmanteen silmukkaan. Reunassa muutama kerros ainaoikeaa, ettei reuna rullaannu. Lähikuva hihasta:



Malli oli kuitenkin kiva, helppo ja nopea. Röyhelöineen päivineen tein tämän alle 2 vuorokaudessa. Lankaa kului n. 160 g. Samaa lankaa on vielä jemmassa n. 240 g, joten isomman koon pitäisi onnistua loppulangasta. Ehkä mä sit myyn tämän ja teen itselleni uuden. Lanka ei oikein tykkää purkamisestakaan, halkeilee liikaa.

Omaan versiooni, jos se nyt joskus valmistuu ja onnistuu, ajattelin jo helmikirjailua hiharöyhelöitä koristamaan. Ja ripustuslenkki voisi olla kätevä, vaikka I-cordilla toteutettuna.

Tässäpä tämä. Nyt teen kuitenkin ensin ne yhdet sukat valmiiksi ja pääsen seuraavaksi pipon kimppuun!