Talviunilta

Silläkin uhalla, että blogini viimeinenkin lukija on kaikonnut tämän liki puolen vuoden hiljaiselon aikana, ajattelin päivitellä vähän talven tuloksia. Paljoa niitä ei kylläkään ole. Palasin töihin tammikuussa ja jätin Pallopyllyn isänsä hellään huomaan päiviksi. Illat ovat lyhyitä ja pimeitä, ja ostamamme vanha puutalokin on vaatinut yhtä ja toista pientä. On ommeltu verhoja, nikkaroitu turvaseiniä itsetuhoisen taaperon varalta ja maalattu huonekaluja. On perustettu komposti ja todettu, että metalliputkista ja pressusta rakennettu autokatos ei kestä talven lumien painoa, kuten ei katonreunan vesikourukaan. Lumitöitä saa muuten tällä tontilla tehdä ihan riittävästi.



Talvella kanssa-asujalle tuli akuutti tarve uusille lapasille. Nämä ovat Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" nro 68 (Hamina). Lankana luonnonvalkoinen Nalle ja joku vihreä jämä. Kuviotakin pikkuisen kavensin.

Niin, ja nyt on sitten kesä! Ikkunalaudalla rönsyilevät tomaatin-, kesäkurpitsan-, kurkun-, chilin- ja yrttien taimet. Kaupungin viljelypalstallakin on jo perunat ja pavut maassa. Omalla pihalla pääsemme tositoimiin ensi viikolla, kun ammattimiehet tulevat kaatamaan pari isoa, vanhaa koivua pois ravinteita imemästä. Onneksi alan olla käsitöiden suhteen täysin varusteltu kesää varten:



Ostin tylsät alennusballerinat Kookengästä. Niissä oli koristeena sellainen litteä satiininauhasta ommeltu rusetti, joilla somistetaan n. 90% myynnissä olevista alusvaateseteistäkin. Raksin ne pois ja ompelin tilalle pitsirusetit ja hiukan eripariset puunapit. Heti parempi.



Muuton tuoksinnassa löysin kaapistani pitkän, valkoisen pellavamekon, joka oli tyhmän pituinen, vähän kulahtanut ja paikoittain kellastunutkin. Tungin sen värikattilaan teollisen värjäysaineen kanssa. Sitten lyhensin sen reisimittaiseksi. Yljäämäkankaasta ompelin frillahelman ja vuorikankaasta olkapääröyhelön sekä ruusukkeen. Isotätieni pitsivaranto on loputon. Viimeistään jossain perhosten ja sudenkorentojen sabluunoja leikatessani näin mopon karkaavan auringonlaskuun...



Syksyllä olin parin kaverin kanssa käsityötarvikekirppiksellä. Käyttäydyin mielestäni varsin kohtuullisesti; vein myyntipöytääni 4-5 muovikassillista tavaraa, ja kotiinpäin tuli vain yksi kassillinen. Muun muassa tällainen kivan kesäinen trikoopala. Innostuin kun tajusin, että enää ei tarvitse ommella vain nukenvaatteita; minullahan on Pallopylly, jonka vaatettaa somiin röyhelöihin! Otin jonkun vauvanmekkokaavan ja tein sille monenmoista väkivaltaa, ennen kuin päädyin tähän lopputulokseen. Mekon saa takaa kokonaan auki, siellä on napit koska nepparin vasaroiminen ei taaskaan onnistunut...
Samasta kankaasta ompelin myös itselleni kesämekon vanhalla hyvällä kaavalla. Sitä piti tosin kaventaa, koska olen itsekin kaventunut kymmenisen kiloa sitten viime kesän :) Kangasta jäi vielä t-paitaankin, joten nyt on kukkaa sitten koko rahan edestä. Kangaspala taisi maksaa 5 euroa.

Mitähän vielä... ainakin yhden puna-ruskean Revontuli-huivin olen neulonut talven aikana, se lähti uuteen kotiin ennen kuin muistin kuvatakaan sitä. Ja jo syksyllä valmistunut villapaita on edelleen dokumentoimatta. Raparperinjuuri-värjäykseni on parhaillaan ulkona kuivumassa, siitä lisää ensi kerralla johon ei toivottavasti kulu kovin kauaa!

Kun kerran käsketään

Suuri Käsityölehti 7/2012, jota pääsin selailemaan kaverin luona, kehoitti tuunaamaan miesten kauluspaidasta ja pitsinpalasta yöpaidan. Kiva idea! Kun marssin Fida lähetyskirppikselle materiaaleja hakemaan, ovessa mainostettiin (en muista tarkkaa sanamuotoa) "kesätuunauksiin tarvikkeita". Jepjep.

Mökille sopiva siniraidallinen kauluspaita maksoi 3,50 euroa. Keväällä sain haltuuni ison pussillisen vanhoja pitsejä, lähinnä iso-isotätieni virkkaamia. Isomummilla oli kolme vanhaksipiiaksi jäänyttä siskoa, ja tämä tehotiimi oli toden totta ahkeroinut. Pitsien on korkea aika päästä käyttöön.

Koska varsinaista ompeluohjetta ei ollut enää käsillä, luotin kahteen mieleen painamaani asiaan: pitsineliön piti olla 36*36 cm, ja paita tuli leikata mahdollisimman ylhäältä suoraksi. Kumpikaan ei toiminut, joten ratkojalle tuli töitä useampaan kertaan ennen kuin tekele valmistui.

Kavensin pitsiyläosan leveyttä 30 senttiin, niin että olkaimet eivät enää putoile. Ylhäältä leikattu paita teki yöpaidasta kyllä mukavan pitkän, mutta samalla käsiaukot venyivät valtaviksi. Yläosa irti, 10 cm pois, uusi rypytys ja kiinnitys. Nyt yöpaita on suunnilleen saman pituinen kuin alkuperäinen paitakin, eli ei kovin siveän pitkä, mutta sopii kyllä kesäyökkäriksi.

Nyt olen viisaampi. Toinen raidallinen paita odottaa jo vuoroaan...

Hellehaalari

Pallopyllyn garderoobiin kuuluu valloittava, väljä, puuvillakankainen hellehaalari. Se on niin kiva että olisi kiva jos niitä olisi useampi. Päätin yrittää replikointia, materiaalina kustannustehokkaasti puhkikuluneen yöpaidan ohuenohut puuvillabatisti. Kuvassa alkuperäinen haalari oikealla.



Kaavojen piirtäminen olemassaolevasta vaatteesta on melko hankalaa. Tässä tuli vastaan myös kangaspalan koko, joten valkoinen haalari on pikkuisen kapeampi, mutta ei näytä haittaavan. Miehustassa on kappale brodyyria samasta yöpaidasta, ja olkaimissa hihakappaleiden brodyyrireunustat.

Pallopylly osaa jo kääntyä! Takaa olkaimet menevät ristiin, ja haalari suljetaan haaroista kolmella nepparilla.

Vauvalahja

Pallopyllyn kummitäti alkaa olla melkoisen pallonmuotoinen itsekin :) Tämän kunniaksi järjestimme eilen pienimuotoiset baby shower-juhlat. Paloin jo halusta päästä ojentamaan (ja bloggaamaan) tämän pari viikkoa sitten valmistuneen lahjan.



Äitiyspakkauksesta tulleet tylsän valkoiset potkuhousut mahtuivat Pallopyllylle vain pari kertaa. Piristin niitä vanhoilla kangaspainoväreilläni seuraavalla tavalla:

1) piirtoheitinkalvosta leikattiin ankan ja pyörän muotoiset sabluunat.
2) ankka painettiin housujen yläosaan keltaisella, ja raidat maalattiin siveltimellä sabluunan ollessa edelleen paikoillaan.
3) ankan kuivuttua painettiin pyörät.
4) lopuksi ääriviivat piirrettiin painovärin päälle mustalla kangastussilla, joka on tarkoitettu vaatteiden nimikointiin.

Ja siltä varalta että joku ei tätä otusta tunnista, niin se on tietysti Janoschin Pikku Tiikerin rakas Tiikeriankka!

Yksi joululahjakin on jo valmiina ison käsityökorin pohjalla. Koska käsitöihin käytettävä aika on nykyään rajallinen, pitää aloittaa ajoissa!

I dag på Strömsö

Ihana, pitkä pääsiäisloma! Siis ihan normit neljä päivää. Lämmin sää ja mukava puuhastelu kotona teki siitä todella rentouttavan miniloman. Ja seuraavakin työviikko on lyhyt, kuinka mukavaa. Mitäs kaikkea täällä Strömsössä on ehditty saada aikaan?


Pitkäperjantaina ompelin ja korjailin vaatteita. Pallikselle uusi raitapaita omasta puhki kuluneesta maripaidastani. Kuvassa näkyviin verkkareihin asensin kiristysnyörin vanhasta makuupussin suojapussista. Lisäksi ompelin itselleni hellepaidan (viimevuotisella hyväksi havaitulla kaavalla), paikkasin Pallopään farkut ja ompelin äidille uudet verhot mökin aittaan.


Illalla pullotin raparperisiman ja laittelin hapanleipätaikinan valmiiksi. Lauantaiaamuna pääsi sitten heti leipomaan.


Hapanleivän, ja siihen tarvittavan juuren, tein tarkasti Jauhot Suussa-blogin ohjetta noudattaen. Taikinaa kohotetaan kolmeen otteeseen ja paistetaan lopuksi vuoassa. Lopputulos on täydellinen! Tätä alan tekemään säännöllisesti, luomuna. Juurta on jääkaapissa odottamassa lisääkin.


Leivän paistuessa takapihalla naputeltiin. Pitkään suunnitellut istutuslaatikot yrteille ja mansikoille saatiin valmiiksi ilman suurempia aviokriisejä. Materiaalit ovat nauloja lukuunottamatta kierrätettyjä: naapurin terassin ylijäämälautaa, vanhan pöydän jalat, ja betonilaattojen kääremuovia.

Ja toiset tietysti perään

Kun toinenkin villapaita tuli huovutettua, ja olin masutautisen pallopään kanssa kotona tänään, surautin toisenkin setin.


Tämä villapaita oli hiukan tummempi, kaunis metsänvihreä (kun taas edellinen oli lähinnä pistaasia). Tämä oli myös huovutuksesta huolimatta hiukan ohuempi. Lapaset on miesten kokoa, kuvassa sisällä on sisälapaset. Yhdessä nuo muodostavat jo erittäin lämpimän setin.

Pipon pidän varmaan itse. Vyötärön joustinneuletta riitti vain pipon etukappaleeseen. Tekisi mieli koristella tätä jotenkin. Muistaakseni kaverilla on huovutettuja, punaisia villapaitoja... Ehkä pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tilkkujen vaihtamisessa.

Jan-Erik Lapanen

Tämä projekti on seuraavien yhteensattumien summa:
1) rintasyöpä
2) teräväkyynärpäinen aviomies
3) äkillisesti parantunut rahatilanne
4) työkaverilta lainattu lehti
5) Facebookin käsityöhaaste


Näinkin nopea pikatikki, noin yhden tunnin leikkely ja ompelu, olisi varmasti jäänyt tekemättä ilman seuraavaa tapahtumaketjua:

Teräväkyynärpäinen mieheni kuluttaa villapaitoja, jotka parin paikkauskerran jälkeen yleensä ovat käyttökelvottomia. Ainakin julkisella paikalla. Ja metsävillapaitoja tuolla on jo ihan tarpeeksi. Tämä keväisen versonvihreä villapaita joutui siis jokin aika sitten pesukonehuovutukseen (60 astetta, lakanapyykki) ja tuli ulos ihanteellisesti tiivistyneenä. Sitten se odotti inspiraatiota.

Keskustelupalstallani eräs epäonnekseen rintasyöpään sairastunut, urhea nainen päätti piristää elämäänsä taideproduktiolla. En tiedä tästä taiteesta vielä sen tarkemmin, mutta hän kaipasi työhönsä reikäisiä villavaatteita. No, niitähän meillä riittää! Sukkia löysin useampia, ja tästä huovutetusta ja eräästä toisestakin vihreästä villapaidasta leikkasin hihat tähän tarkoitukseen. Leikelty, huovutettu palanen jäi keittiön pöydälle lojumaan.

Parantuneen taloudellisen tilanteeni ilahduttamana ajattelin tilata itselleni taas jonkin lehden. Pyysin Kerttuselta lainaan muutamia vanhoja Taito-lehtiä, nähdäkseni onko se sellainen lehti jonka haluaisin tilata. (Ei muuten taida olla, tästä pitkästä tarinasta huolimatta.) Taito 1/2009 esitteli helppoja kierrätysasuja mm. huovutetuista villavaatteista. Katseeni eksyi saman tien lapasohjeesta pöydällä lojuvaan villapaitaan.

Valmiit neliöpipo (mitat otin omasta trikoisesta Kimperi-pipostani) ja lapaset ovat kivat, mutta eivät ihan minun väriseni. Sen sijaan kolmas uhri, joka ilmoittautui Facebookin käsityöhaasteeseeni, on vihreän fani.

Oikean käden lapaseen tähtäsin villapaidan rintamuksessa olleen pienen brodeerauksen. Pipon reuna on paidan alareunan resoria. Se joustaa edelleen vähän, huovutuksesta huolimatta. Tykkään näistä! Toivottavasti saajakin tykkää. Ja tuo nimi? Lapasta katsoessani tuli vain mieleen tuore, mahtava Ketosen & Myllyrinteen pro-feministi. Tällainen vain aavistuksen vinoon menevä huumori kolahtaa meikäläiseen :D

Kesävaatetta

Eilen oli taas tuottoisa käsityöpäivä. Kiitoksia emännälle! Saumurikin tuli kylään, joten sain tuotettua aikaisemmin leikkaamiani kesävaatteita.


Kesämekko palalaarin ohuesta trikoosta. Kaava viime vuotisesta SK kesänumerosta (helppokaava). Pienensin vähän kaula-aukkoa ja lyhensin helmaa. Hyvä tuli! Kuvioita en viitsinyt kohdistaa, koska mekon keskietusauma ei ole suora, joten kohdistus olisi joka tapauksessa onnistunut vain pienellä matkalla.


Jämäkankaasta toppi. Edelliskerran norsutopista oppineena levensin reilusti ja lisäsin helman pituutta liki 10 cm. Nyt on hyvä. Mutta miksi helma on noin rutussa? En näköjään jaksanut kovin järjestellä kuvaa varten.


Norsumekko samoilla spekseillä kuin kesämekkokin. Äidille. Tykkään kankaasta! Ja opin hiukan saumurin sielunelämästä. Osasin vaihtaa langat!

Norsutoppikin löysi omistajan käsityöpäivässä, ja minä sain vastaavasti kerän Nalle colori-sukkalankaa. Muutakin vaihtokauppaa tehtiin: lupasin paikata kasan kaverin mummon neulomia ihania, polvipituisia villasukkia, ja sain itse yhdet mummo-sukat. Mikä istuvuus, mikä käsialan tasaisuus! Sukka-mummot on mun idoleita.


Oranssi college saapui postissa, ja siitä tuli juuri passelisti Pallopään pelastusliivihousut. Kankaan kirkkaus melkein särki silmiä ommellessa, mutta ei nuo jalassa niin pahat ole. Kaava on sama jolla olen tehnyt housuja koko kevään, viime vuoden joulunumerosta. Pituutta 110 cm koon verran, leveyttä hiukan vähemmän.

Housujen valmistuttua olikin aika korkata viini, maistaa juustoa ja töllöttää American Idolin finaalia. Hieno päivä! Kuvia unohdin taas ottaa, mutta muut puuhasivat mm. sukkia, koruja ja korjausompelua. Suunnitteilla on myös tyttöjen käsityö-viikonloppu mökillä!!

Beige on uusi musta (sis. tilitystä)

Olen ommellut jotain beigeä. Tämä on erittäin poikkeuksellista koska en usko kaapistani löytyvän yhtään beigeä vaatekappaletta.


Olipa kerran tuliais-t-paita, joka oli oikein paksua, laadukasta puuvillatrikoota. Siinä oli hieno lohikäärmepainatus. Sitä käytettiin niin ahkeraan, että kaulus kului aivan reikäiseksi, mutta koska paita oli muuten edelleen hyvässä kunnossa, ei pihi Tundra heittänyt sitä pois, vaan askarteli siitä pienemmän t-paidan.

Kaava on SK kesänumerosta 6-7/2005. Lehden ompeluohje oli huono, tajusin vasta kootessani että ompelin palaset yhteen aivan väärässä järjestyksessä. Lisäksi huomasin leikanneeni ensin hihakappaleet väärin. Tarkoituksena oli hyödyntää hihojen valmiit tasosaumurilla tehdyt kanttaukset, kuten helmassakin, mutta järki ei riittänyt hihanpalasten oikein asettelemiseen. Onneksi oli sen verran ylimääräistä että sain leikattua uudet hihat. Seuraavaksi tajusin että alkuperäisestä lohikäärmepainatuksesta jäi etukappaleeseen näkyviin vähäsen. Prkl. Kokeilin kaula-aukkoon ensi kertaa joustovinonauhaa, ja se vaikuttikin oikein kätevältä. Olisi vain pitänyt tajuta venyttää sitä enemmän ommellessa.

Kaiken tämän jälkeen on ihme, että paita tuli koskaan valmiiksi, mutta niin kävi, ja pallopää tykästyi siihen (välikoko 104 ja 116 cm kaavoista). Lupasin painaa siihen uuden, valkoisen lohikäärmeen jotta tekstinjämät peittyvät. Ja kuvassa paita on napattu pyykkinarulta ja on osittain märkä, läikikäs ulkonäkö johtuu siitä.


Vinonauhaa kangaskaupasta hakiessani etsiskelin myös kankaita trikoiseen kesämekkoon, samanlaiseen kuin viime kesäinen, ja löysin kaksikin kivaa. Toisesta teen mekon äidille. Leikkasin jo molempien osat (ompelemiseen tarvitsen saumuria jonka saan käyttööni ensi viikolla) ja jämäpaloista näytti riittävän vielä helletoppeihin.

Tämäkin kaava on Käsityölehdestä, Nuoren Suunnittelijan tekosia 6-7/2006. Tuolloin lehdellä oli ärsyttävä tapa kaavoittaa nuorten suunnittelijoiden vaatteet cm-koossa, joten tämä on kokoa 176 cm. Ja niinhän siinä kävi, että se on tällaiselle, hmh, uhkealle naiselle todella tiukka. Ehkä äiti huolii tämänkin? Kangas on Nanson kivaa kesätrikoota. Oman paitani teen samalla kaavalla mutta reilummilla saumavaroilla, ja pidennän helmaakin jonkin verran. Kaava itse on tosi helppo ja kivan mallinen, levenee sopivasti lantiolle. Tein koko topin kaavojen jäljentämisestä lähtien alle kahdessa tunnissa.

Tänään kuulin myös ilokseni, että olen ehkä saamassa käsiini palan oranssia collegekangasta! Olen etsinyt oransseja housuja, tai kangasta niihin, koko talven, koska Pallis on kovasti sellaisia toivonut. Nyt pääsen vihdoin ompelemaan niitä!

Täällä taas

Pitkähkö tauko bloggauksessa, taas. Yhdet säälittävät velourhousut Pallopäälle olen saanut valmistumaan.


Sama kaava kuin aiemmissakin verkkareissa. Uutuutena kokeilin resoria, kun Eurokankaassa oli noin mukavasti samanväristä. Se oli vain laadultaan ohutta ja lörppää. Vyötäröllä on resorin sisällä 2 cm leveä kuminauha. Ja kuten housujen mallista saattaa huomata, Pallopää on vartalomalliltaan "kiinalainen syömäpuikko". Housut on nyt jo kaavoitettu kokoa pienemmän kaavan leveyden mukaan, ja kuminauhavyötärö kaventaa niitä entisestään.

Resorin lisäksi housuissa harmittaa se, että kutistuspesin ne punaisen ja sinisen collegen kanssa yhtäaikaa, ja kangas on aivan selvästi värjääntynyt muutamasta kohdasta. Ärh. Housut ovat nyt pesussa, toivon parasta sekä värjääntymien että jo ompeluvaiheessa lörpähtäneen resorin puolesta. Ehkä näitä kotona edes kehtaa käyttää, koko on ainakin passeli.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ihan loppumetreillään on hiano neule, toivottavasti siitä tulee myös sopivan kokoinen! Viikonloppuna valmistunee.

Joulu! Joulujoulujoulu!

Vietän joulua rauhallisesti ja kiireettömästi, kuten pitääkin. Tämä massiivinen nuhaflunssa sen sijaan ei kuulunut suunnitelmiin. Onneksi nyt voi hyvällä omallatunnolla kökkiä kotona villapaidassa koko päivän! Suklaatakaan ei tule syötyä kohtuuttomasti kun se ei oikein maistu miltään.

Joulupaketit lienee taas avattu joka kodissa. Tässäpä siis bloggaus syksyn aherruksestani.


Äidille yöpaita SK 11-12/2009 ohjeella. Paita on ohjeen mukaista ohutta puuvillabatistia ja nilkkapituinen. Yritin etsiskellä vielä helmaan ja hihansuihin brodyyripitsiä, mutta en löytänyt. Tiesin heti tämän nähtyäni että maalaisromanttinen tyyli kolahtaa äidille täysillä, ja niin kävikin. Ompeleminenkin oli helppoa, aikaa meni pari iltaa. Kismittämään jäi vain lehden ilmoittama kangasmenekki. Ostin tuota kokoa varten ilmoitetut 5,5 m kapeaa batistia, ja sitä jäi käyttämättä 1,5 metriä! Mrrr. No, jämäpalasta voi kai ommella esim. kummitytölle yöpaidan.



Villasukat äidille (alla) ja isälle (yllä). Äidin sukat ovat Jitterbug merinoa ja aloitettu kärjestä, isän ihan vain seiskaveikkaa perinteisellä tyylillä. Suvussa ei tällä hetkellä ole muita virallisia sukkatehtaita, joten olen ottanut vastuulleni tämän perheen sukituksen.


Meillä on tapana ystävien kesken kokoontua silloin tällöin "käsityöpäivään". Eräällä heistä, jonka luona usein istumme, on krooninen ongelma parsinneulojen säilytyksestä. Neuleiden päättely tyssää usein siihen, että parsinneuloja ei löydy, koska ne lojuvat jossain täpötäyden lankakorin pohjalla. Ongelmaan ratkaisuksi tein neulakirjan, saman SK joulunumeron ohjeella kuin yöpaita.
Kirjan kannet ovat paksua huopaa, sisällä 4 sivua ohuempaa, tummanruskeaa huopaa johon neulat voi pujottaa. Helppo, nopea ja söpö pikkulahja.


Blogeissa ja keskustelupalstalla alkoi syksyn mittaan vilahdella sana "huopahelmet". Niitähän oli sitten ihan pakko kokeilla, ja jossain vaiheessa projekti laajeni koskemaan lähes kaikki naispuoleiset ystäväni. Myös kummityttö sai omansa.

Näitä askartelin-paskartelin iltojen mittaan varmaan marraskuun alusta lähtien. Joka huopapallo piti huovuttaa ensin neulalla pyöreäksi (sisällä oudon väristä jämähahtuvalankaa, sen päällä irtovillaa Tiimarista tai Sinooperista), pestä pesukoneessa (60 asteen ohjelma pesupussissa muun pyykin seassa) ja levittää kuivumaan saunan lauteille. Sitten sommittelin värit saajalle sopivaksi, etsin oikean värisiä puuhelmiä ja korulukkoja ja kokosin korun kerrallaan.

Itse olen ehkä tyytyväisin pisimpiin helmiin (kolmas oikealta). Niissä huopapallot on tehty Novita Purosta, sävy Iltanuotio. Välissä on ruskeita ja tummansinisiä helmiä. Samalla kolmen välihelmen tekniikalla tehdyt vihreä-ruskeat (neljäs oikealta) ovat myös kivat, ja sopivat retrodiggarille kuin nenä päähän. Toivottavasti saajatkin tykkäävät.

Näiden lahjojen lisäksi kolmessa kodissa avattiin tekemäni leikkiruoka-paketti (kts. edellinen postaus), ja sukulaisperheelle leivoin kuivakakun. "Kaikki joululahjat itse tehden"-kampanjani ei siis onnistunut, mutta jotain sentään. Ensi vuonna ehkä villasukat kaikille, jos ajoissa aloittaa? Aijon myös hakea tammikuun alennusmyynnistä kivoja joulukankaita ja ommella ensi vuotta odottamaan lahjapusseja. Paperikääreralli saa minun kohdaltani nyt riittää.

Tonttuhousut

Eh, ei nuo lahkeet kyllä oikeasti noin eripituiset ole! Näissä menikin kaksi iltaa, kun Pallopää keksi vaatia samanlaiset taskut kuin vanhoissa housuissa. Niistä tuli mielestäni melko onnistuneet:


Housujen omistaja on taas jo yöunilla ja lisäksi kuumeinen. Laitoin housut hänen tuolilleen odottamaan, toivottavasti ne ilahduttavat huomisaamuna.

Housuja Pallopäälle

Sunnuntai-illan pyykkikriisissä päätin lopulta tarttua toimeen ja paria päivää aiemmin hankkimiini velourkankaisiin. Tämä oli tilaustyö: Pallopään rakkaat lempihousut, joulunpunaiset Polarn och Pyret:n velourhousut ovat jäämässä pieneksi ja hän halusi uudet samanlaiset. Eurokankaassa asioidessani tarttui mukaan myös tummansinistä pehmoista puuvillavelouria. Harjoittelin sillä, jotta punaisista tulisi sitten varmasti yhtä kivat kuin vanhoista. Kaavakin oli sopivasti uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä.



Muokkasin kaavaa sen verran että leveys on 100 cm:n koosta mutta pituus 110 cm:n housuista. Pallopää kun on hoikkeliini ja hiukan yli 100 senttiä tällä hetkellä. Housut ovat oikein sopivat, ylimääräinen pituus ei haittaa, ja mahtuvat nyt sitten toivottavasti ainakin kesään asti. Piristykseksi pikku leppäkerttu, valmis kangasmerkki jonka olen ratkonut irti sen toimittua jo kertaalleen paikkana jossain vaatteessa. Ja on leppäkertulla toinenkin tehtävä: sen avulla laputtoman, sepaluksettomat housut menevät helpommin oikein päin jalkaan.

Housujen ompelemisessa meni yksi ilta. Vain vyötärönauhaa piti vähän kiristää kun sovittaja oli jo mennyt nukkumaan housujen valmistuttua. Tänä iltana sitten ne punaiset! Kangasta taitaa jäädä ainakin tonttulakin verran *<:) Kangas maksoi 8 euroa ja kuminauha 1,5 euroa yksiä housuja kohden. Vastaavat velourhousut uutena kaupassa vähintään parikymppiä. Eli säästöä syntyy, vaikkeivät kierrätysmateriaalia olekaan.

Naamiaiset III

Tässä nyt vihdoin niitä kuvia naamiaisista (teemana prinssit ja prinsessat) kuukausi sitten.


Prinsessa Leian pukukangas maksoi Eurokankaan poistolaarista 2,5 euroa. Hihansuiden pörrökangas omista jemmoista, vyö (näkyy kuvassa huonosti) foliolla päällystettyä pahvia ja jämä-pellavaa. Pystykauluksessa ja vyössä on tarrakiinnitys. Kaavaan katsoin raglan-hihan leveyden jostain vanhasta kaavasta, muuten meni aika tunteella. Tein sentään sovituskappaleen lakanasta (historiallista!).


Pallopäällä oli sama viitta ja kruunu kuin syksyisissä halloween-naamiaisissa. Hopeanharmaat velourhousut sopivat hyvin sarjaan. Muovinen rintapanssari, kilpi ja miekka löytyivät kirppikseltä 5 e.
Tuhannen ja yhden yön prinssillä: kirppispaita, turbaanina pashminahuivi ja vyönä silkkihuivi. Uutta asussa olivat liivi (kaavoitin tosi vapaalla kädellä omasta vanhasta liivistäni), housut (pellavaa, kaava mun vanhoista pellavahousuista) ja miekan huotra. Sen askartelimme yhdessä pahviputkesta, päällystin tukevalla markiisikankaalla. Koristeeksi samettia, muovitimantteja ja verhotupsu Eurokankaasta 2 e. Miekka on aito venäläinen upseerimiekka, prinssi lainasi sen veljeltään.

Nää kuvat on jotenkin tosi ankeita minusta. Olin kuitenkin asuihin, ja niihin käytettyyn rahalliseen panostukseen, varsin tyytyväinen. Toivottavasti niille tulee käyttöä toistekin.

Vauvalahja

Opiskelukaverini on nykyään pienen tyttövauvan isä. Onnea! Huomenna mennään katsomaan uutta teekkarisukupolvea. Lahjaksi hänelle viedään urheiluseuran puku, isä kun on innokas suunnistaja.


Puvun kaava on sama, jolla olen ennenkin tehnyt vauvojen collegevaatteita. Paidan olalla on napit, ja housujen vyötärökuminauhaa voi säätää napin avulla. Pipo näyttää isolta, mutta ei nyt oikein voinut sovittaa. Teksti on painettu kangasväreillä sabluunan läpi. Koko on 62 cm, sopiva n. 3-4 kk ikäiselle, jolloin on syksyn viileät kelit.

Pukua voi verrata esikuvaansa täällä:
http://ojy.tky.fi/pics/s_puku.jpg

Minusta tämä on ihan älyttömän hauska ja suloinen. Toivottavasti vastaanottajatkin tykkäävät :) Kiitos ideasta, -S.

Naamiaiset II

Kahdelle muskettisoturille tmv. plastron ja hiharöyhelöt. Tämä oli helpompi tapa kuin alkaa ompelemaan kokonaista röyhelöpaitaa. Plastronin innoittimena ja esikuvana toimi Annikan blogi: hatuttaako.vuodatus.net


In action-kuvia tulossa ehken huomenna. Mustat siis mustan kauluspaidan kanssa puettavaksi ja valkoiset valkoisen. Rintakorut toivon saavani vielä takaisin, vaikka strassikorut taitavatkin olla vähän passé? Muutkin tarvikkeet löytyivät ennestään jemmoistani. Jämäkankaita ja hetken mielijohteesta ostettuja pitsejä.

Kierrätysidea: juhlien jälkeen hiharöyhelöt taitavat olla aika sopivia nuken hameeksi! Kuminauha"vyötärö"kin on valmiina.

Tyyliä takapihalle

Ihanat helteet! Lataan auringossa akkujani talven varalle. Takapihalla lukeminen on silti mukavampaa, jos suojaa silmänsä asianmukaisesti. Mekossa on helppo kipaista rannalle, kauppaan ja kaupungille terassille. Siis ihan minne vaan.


Mekko oli uusimman SK:n helppokaava-ohje, ja olikin kyllä tosi helppo! Varsinkin kun kävin kaverilla kylässä, ja kaverilla oli valmiina saumuri pöydällä ja saumurissa valkoiset langat <3 Aiemmin en ole juurikaan saumuria käyttänyt mutta se olikin ihan helppoa. Kunhan ei tarvitse itse langoittaa... Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista, oli juuri sopiva pala ja maksoi 11 euroa. Itselle muistiin: jos teen toisen, teen hivenen pienemmän kaula-aukon ettei rintsikat vilku, ja helma voisi olla muutaman sentin lyhyempi.

Hellehatun kaava on SK 6/2001-lehdestä. Mallin suunnitteli Vuokko Nurmesniemi. Kangas on saman Julkishyödyllisen Yhteisön varastosta kuin aiempi vihreä hamekangas. Siinä on sitruunoita ja se on toiminut ilmeisesti aiemmin keittiön verhoina. Vuorikankaana valkoinen pellava (jämäpala). Hatulle tuli siis hintaa 1,30 e (=60 cm ripsinauhaa Stoccalta).

Kesävaatetta

Kierrätysompelu, hipheijaa!

Sain vapaan pääsyn erääseen varastoon, jossa oli epämääräistä kangasta poisheittoa vailla. Pitihän sieltä yhtä ja toista pientä pelastaa, vaikka kankaat pitikin pestä ennen käyttöä varastossa leijailleen homeenhajun vuoksi. Kankaiden lisäksi dyykkasin sieltä mm. aiemmin esiteltyjen nukkien hiuslangat ja hauskan nukenkantoliinan kaverin lapselle.

Täysin pyöreästä pöytäliinasta tuli pienellä vaivalla kesäinen kellohame. Reikä keskelle, ja resoriakin oli valmiiksi varastoissani. Katsokaa, miten mainiosti se hulmuaa!


Kangas on siis vihreää puuvillaa, siihen on painettu valkoisia lintuja (siis sellaisia kahdesta kaaresta muodostuvia). Ilmeisesti aikoinaan ihan painettu pöytäliinaksi, koska linnut ovat joka kohdasta katsottuna "oikeinpäin" pyöreässä kankaassa. Alareuna piti kääntää ja ommella, siitä oli leikattu pois jotain (pitsiä?). Yläreunaan laitoin valkoisen resorin ja sen sisään leveän litteän kuminauhan. Hameen hinnaksi tuli täten 1,70 euroa eli se metri kuminauhaa.

Ja lahjoituskankaasta ompelemani collegesetti valmistui, tänään hain Eurokankaasta tukikangasta ja uskaltauduin siksakkaamaan yksinkertaisia koristeita plyysistä. Koko on n. 70 cm.


Voipi olla että bloggaamisen 1-vuotispäivä on nyt tässä, koska ylihuomenna lähden LOMALLE pois ompelukoneen ulottumattomiin. Tai no, otanhan mä toki neuleen mukaan, ja älypuhelimella pääsee nettiin ja siinä on kamera...

Kesälomaevääksi kaikille mansikoita salaattipedillä, olkaatten hyvät.


Olen siinä käsityksessä että mansikoita on nyt 14, laskeminen alkaa olla vaikeaa kun Pallopää "istuttaa" niitä ympäri asuntoa. No, litran lupasin niitä tehdä ja yli puolet on jo valmiina. Salaatinlehdet lähtevät erääseen leikkiruokavaihtoon pihvien kanssa.

Kesävaatetta

Kangastuholaisista ei voi enää puhua kun näiden materiaalit ovat uusia.
Ensinnäkin, minulle työnnettiin n. 4 metriä vaaleanpunaista collegea. Onneksi kaverilla on tyttövauva 4 kk.


Kaava jostain käsityölehdestä collegepaidan kaava, ilman hihoja ja helmaa pidennetty. Kokokin on vähän sinne päin, olisko tää n. 68 cm? Jotain piristystä se selvästi vielä tarttis, rusetin tai applikoituja sydämiä tai kruunun tai JOTAIN.


Sitten Pallopäälle shortsit. Lämpimän kesäkauden aikana (eli se yksi viikonloppu kuunvaihteessa) kaivelin joka ilta Pallopään ainoita shortseja pyykkikorista ja pesin nyrkkipyykkinä jotta ne olisivat aamulla kuivat. Ei näin.
Siispä merimiesshortsit. Koristeeksi pääsi aiemmin tekemäni painokuvakokeilu. Kaava Suuresta käsityölehdestä, mutta en jaksanut väsätä taskuja enkä vetoketjua joten voinen sanoa että malli on omasta päästä. Ja siltä se näyttääkin, shortsit on niin leveät että näyttävät lähinnä hameelta.

Huomatkaa myös "nilkkakoriste" á la 4v sekä asianmukaiset mustelmaiset polvet. Se on kesä nyt!


Mansikoita syntyy tasaista tahtia. Yhden neulomiseen menee vajaa puoli tuntia. Nää on hauskoja. Minulta on tilattu myös retiisejä.

Kangastuholaiset V

Olen ymmärtänyt realiteetit: kangasvarastojen tuhoaminen voi jatkua hamaan tulevaisuuteen asti, mutta eivät ne vaan lopu. Huomenna olen menossa kaverin työpaikalle, josta ollaan hävittämässä laatikkokaupalla askartelukäyttöön hankittuja kankaita... Tavoitteena olisi tehdä niistä Unicef-nukkeja.

Tällaiseen silkkipalaan törmäsin viimeksi kaupassa. Hintaa oli 3 euroa. Siitä tuli kummitytölle hame. Koko 110 cm, kaava Ottobre-lehdestä. Kaavaa soveltaen lisäsin tyllikerroksen ja vuorikankaan. Silkkipala oli niin pieni että takakappaleeseen tuli ylimääräinen sauma. Hameen väri on vääristynyt salamavalosta, oikeasti kaunis, kiiltävä, "kylmä" pinkki.


Pitkästä aikaa kierrätysompelua: puhki kuluneista miesten verkkareista leikkasin kankaat talteen ja jalostin Pallopäälle verkkareiksi. Koko 100 cm (noin). Polvessa ollut reikä oli niin hankalasti keskellä kangasta, että se piti peittää tekemällä tuollaiset tyylikkäät kaksinkertaiset polvipaikat. Housut on kuvaushetkellä juuri otettu pyykkinarulta, siitä ryppyinen ja hiukan muotopuoli ulkonäkö. Oikeasti ne on ihan hienot. On on! Kierrätettyä (samoista verkkareista) myös vyötärön kuminauha ja nyöri.