torstai 14. tammikuuta 2010

101. blogiteksti!

Onnea, minä. Sadasensimmäinen bloggaus käsittele, yllätys yllätys, neuletta. Huomaan lipsuneeni tästä "aloittelevan ompelijan" blogista enemmän ja enemmän neulomisen suuntaan. Mutta ei hätää! Uusia kankaita Pallopään housuja varten on taas parhaillaan pyörimässä pesukoneessa.


Mokkasukka-lankaa ostin keväällä Hämeenlinnasta monta vyyhtiä. Muista tuli sukat, lilasta kämmekkäät ja sormikkaat. Kaikista jäi typerän kokoinen kerä. Liian pieni mihinkään oikeaan, liian iso pois heitettäväksi. Miettimättä sen tarkemmin värien yhteensopivuutta, päätin tehdä niistä jämäsukat. Ja ne ovatkin oikeastaan aika kivat!

Aloitin kärjestä, jotta ei tarvitsisi pelätä langan loppuvan kesken. Yhteensä 64 silmukkaa. En ole vielä tajunnut, miten kärjestä alkaen voisi tehdä muuta kuin tiimalasikantapään, joten sellainen jälleen. Raidoitus ihan huvin vuoksi, ja jotta lilaakin kuluisi enemmän. Päättelin ekan sukan kun langoista oli vaa'an mukaan kulunut puolet. Jouduin kuitenkin purkamaan päättelyn ja jatkamaan vielä parilla raidalla. Tarvitsen tarkemman vaa'an!

Ohut sukka on hyvä esim. kengässä pidettäväksi. Mokkasukan aloe vera- ja jojobakäsittely kyllä vihjaa näistä sisäsukkia. Ja sitä lankaa on vieläkin pienet pallerot, kivan värisiä vaikka virkattuihin tai neulottuihin kukkasiin. Kukkasia tarvitaan aina, eikö?

Tätä vuotta on kulunut kaksi viikkoa, ja olen tehnyt kaksi sukkaparia. Jatkuisikohan tämä tahti?

maanantai 11. tammikuuta 2010

Kellokukka

Heinäsirkka kellokukkaan
teki yöksi pesän.
Viulullansa soitti
uneen koko kesän.

(Titvi Ikäheimo: Hiiren häät)

Tämä pitsihuivi on edellisen postauksen vastakohta. Hetken mielijohteesta aloitettu, käteen osuneesta langasta tehty, ja nopea, palkitseva malli. Ehdin neuloa n. kolmanneksen kerästä, ennen kuin hahmottuva kuvio alkoi näyttää kovin, kovin tutulta. Tajusin että minulla on musta mohairhuivi täsmälleen samalla kuviolla! Googlaus (www.mielitty.com) kertoi, että olen ostanut huivini mallin suunnittelijalta itseltään, Naisten Joulumessuilta 2006.

Lanka on äidin viron-tuliaisia, se ohuempi Vironvilla eli Aade Lõng 7/2. Vyyhdissä oli 160 g ja pieni pallo jäi jäljelle. Puikot 4 mm. Huivista tuli aavistuksen pieni, leveys n. 140 cm. Huuhteluainevedessä liotus pehmensi tyypillisen karkeaa vironvillaa kivasti, mutta ei se mikään kaulahuivi vieläkään ole.



Haluaisin kovasti oppia kunnolla neulomaan pitsiä. Kaikki ohjeet, joissa myös nurjalla puolella tehdään jotain kikkailua, ovat toistaiseksi taitotasoni ulottumattomissa. Mallin pitää olla sellainen, että näen heti miten kuvio muodostuu. Neuloessa pitää pystyä laskemaan, onko menossa oikein, ja korjaamaan mahdolliset puuttuvat tai ylimääräiset silmukat lennossa. Purkaminen kun ei ole minua varten.

Haluaisin myös osata kuvata näitä neuleita. Tai haluaisin, että haluaisin edes yrittää. Nytkin ulkona on vielä hämärää, ja sitäpaitsi siellä on pakkasta. Ilman salamaa kuvien värit ovat mitä sattuu ja salaman kanssa palmikot, pitsit ym. kuviot eivät erotu lainkaan. Jos olisin joskus kotona päivänvalon aikaan, ja vieläpä niin että työt olisivat käsillä, voisin levitellä niitä kuuraisiin puihin jne. Toistaiseksi minulle on riittänyt, että saan dokumentoitua valmiin työn ennen kuin se lähtee maailmalle.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Ikuisuusprojekti

Tässäpä eräs sellainen projekti, jonka kehitystä on hiukan vaikea kuvailla, mutta yritetään.

1. Keväällä 2009: ystävän syntymäpäivät lähestyvät. Päätetään antaa lahjaksi jotain itse tehtyä, ja samalla Erikoista, Hienoa ja Kaunista.

2. Surffataan lankakauppojen sivuilla X tuntia. Tilataan Ilun Handusta lanka: 70% baby alpakka, 20% silkki, 10% kashmir. Käsinvärjätty lahjan saajan lempivärien mukaisesti.

3. Valitaan hieno pitsihuivimalli.

4. Lanka tulee postissa. Havaitaan se niin ohueksi ettei yhtä lankaa edes tunne kädellä. 100 grammassa lankaa on 1200 metriä! Keritään.

5. Aloitetaan neulominen. Havaitaan lanka aivan liian ohueksi. Keritään se kahdelle kerälle ja aloitetaan kaksinkertaisena. Lisähaasteena mainittakoon pätkävärjäys, jonka tulee täsmätä langoissa.

6. Neulotaan tuskanhiki otsalla pitsineuleen silmukoita laskien pari kuukautta toivottoman liukasta, kaksinkertaista lankaa tylpillä puupuikoilla. Ymmärretään, että neuleesta ei koskaan tule valmista, ja synttäreihin on enää pari viikkoa.

7. Puretaan. Kiroillaan ankarasti sitä, että keksittiin neuloa sekaan ohut kultalankasäie (jota matkustettiin varta vasten ostamaan toiselta puolen kaupunkia), joka saa homman takkuuntumaan koko ajan.

8. Heitetään japanilaisella pitsimallilla kuikkaa ja aloitetaan Revontuli. Ilman kultalankaa.

9. Revontuli valmistuu viikkoa ennen kuin olisi täyttänyt puoli vuotta. Synttärit olivat ja menivät jo heinäkuussa. Onneksi valmis huivi on lähes odotusten mukainen. Henkäyksenkevyt, poskenpehmeä, lämmin ja kaunis. Se kultalankakin olisi vaan turhaan kutittanut.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Keisarinnan uudet vaatteet

Vihdoin (!) sain tehtyä omalle nukkerukalleni vaatteet. Hän on 80-luvun alusta asti kulkenut rumassa tehdasvalmisteisessa mekossa. Nyt hän sai kansallispukuhenkisen, mutta paljon hienommista kankaista valmistetun, asukokonaisuuden. Paita on kokonaan brodyyria, ja ohuen voilee(?)hameen alla on musta silkkivuori. Brodyyri on yhtä vanhaa kuin nukkekin, omasta alushameestani kun olin pieni. Hameen materiaali on verhojenlyhennysprojektista jäänyttä.


Lisäksi tein kaksi vaatekertaa vähän niin kuin tilaustyönä. Sinisessä mekossa on neppari selässä, pinkissä paidassa tarrat, ja housujen lahkeiden taitteet samaa vaaleanpunaista collegea. Housut ja mekon vuori kierrätyskangasta.


torstai 31. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset

Neulakinnastelu (ehkä käytän jatkossa termiä "neulaaminen") jatkui koko eilisillan maanisesti. Eka lapanen näytti valmiina melko surkuhupaisalta, mutta toinen on jo ihan käyttökelpoinen. Vai mitä?


Koko: mies. Lanka: Novita Luxus Stone. Väline: iiiiso, tylppä kanavaneula.
Lanka oli jämiä vuoden vanhoista projekteista, ja neulan toi äiti kaupasta joskus (10 v sitten?) kun pyysin parsinneulaa. Tulipa vihdoin käyttöä noillekin!
Lapanen odottaa vielä pariaan, ja ehkä virkkaan reunaan jonkin koristeen.


Joulupäivänä keksin aloittaa ensi vuoden lahjojen tekemisen ajoissa :D Näihin sukkiin sain langan (7 veljestä jättiraita) äidiltä, osa on purkulankaa epäsopivasta piposta ja loput jämää samasta projektista. Lankaa jäi vielä, mutta ei tarpeeksi seuraaviin sukkiin. Näissäkin on kantapäät eri lankaa, ylijäämää toisista sukista. Puikkoina oli bambusukkapuikot 3 mm varressa ja 3,5 mm terässä. Menekki n. 85 g. Koko nainen.


Joulunpyhinä on aikaa uppoutua pitsineuleeseen, eikö? Kellokukka on helppo, kaunis (ja ilmainen) ohje mielitty.com:ista. Lanka vironvillaa, pyöröpuikot 4 mm. Lankaa on n. 160 g ja ajattelin käyttää kaiken. Hassua on se, että tässä vaiheessa lankakerä ei näytä juurikaan pienentyneen, vaikka vaaka kertoo sen painavan jo alle 100 g.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella?

Törmäsin niin hyviin ohjeisiin neulakinnastekniikasta, että oli pakko kokeilla. Tarkempaa raporttia tulossa myöhemmin, nyt on kiire takaisin neulaamaan :P

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulu! Joulujoulujoulu!

Vietän joulua rauhallisesti ja kiireettömästi, kuten pitääkin. Tämä massiivinen nuhaflunssa sen sijaan ei kuulunut suunnitelmiin. Onneksi nyt voi hyvällä omallatunnolla kökkiä kotona villapaidassa koko päivän! Suklaatakaan ei tule syötyä kohtuuttomasti kun se ei oikein maistu miltään.

Joulupaketit lienee taas avattu joka kodissa. Tässäpä siis bloggaus syksyn aherruksestani.


Äidille yöpaita SK 11-12/2009 ohjeella. Paita on ohjeen mukaista ohutta puuvillabatistia ja nilkkapituinen. Yritin etsiskellä vielä helmaan ja hihansuihin brodyyripitsiä, mutta en löytänyt. Tiesin heti tämän nähtyäni että maalaisromanttinen tyyli kolahtaa äidille täysillä, ja niin kävikin. Ompeleminenkin oli helppoa, aikaa meni pari iltaa. Kismittämään jäi vain lehden ilmoittama kangasmenekki. Ostin tuota kokoa varten ilmoitetut 5,5 m kapeaa batistia, ja sitä jäi käyttämättä 1,5 metriä! Mrrr. No, jämäpalasta voi kai ommella esim. kummitytölle yöpaidan.



Villasukat äidille (alla) ja isälle (yllä). Äidin sukat ovat Jitterbug merinoa ja aloitettu kärjestä, isän ihan vain seiskaveikkaa perinteisellä tyylillä. Suvussa ei tällä hetkellä ole muita virallisia sukkatehtaita, joten olen ottanut vastuulleni tämän perheen sukituksen.


Meillä on tapana ystävien kesken kokoontua silloin tällöin "käsityöpäivään". Eräällä heistä, jonka luona usein istumme, on krooninen ongelma parsinneulojen säilytyksestä. Neuleiden päättely tyssää usein siihen, että parsinneuloja ei löydy, koska ne lojuvat jossain täpötäyden lankakorin pohjalla. Ongelmaan ratkaisuksi tein neulakirjan, saman SK joulunumeron ohjeella kuin yöpaita.
Kirjan kannet ovat paksua huopaa, sisällä 4 sivua ohuempaa, tummanruskeaa huopaa johon neulat voi pujottaa. Helppo, nopea ja söpö pikkulahja.


Blogeissa ja keskustelupalstalla alkoi syksyn mittaan vilahdella sana "huopahelmet". Niitähän oli sitten ihan pakko kokeilla, ja jossain vaiheessa projekti laajeni koskemaan lähes kaikki naispuoleiset ystäväni. Myös kummityttö sai omansa.

Näitä askartelin-paskartelin iltojen mittaan varmaan marraskuun alusta lähtien. Joka huopapallo piti huovuttaa ensin neulalla pyöreäksi (sisällä oudon väristä jämähahtuvalankaa, sen päällä irtovillaa Tiimarista tai Sinooperista), pestä pesukoneessa (60 asteen ohjelma pesupussissa muun pyykin seassa) ja levittää kuivumaan saunan lauteille. Sitten sommittelin värit saajalle sopivaksi, etsin oikean värisiä puuhelmiä ja korulukkoja ja kokosin korun kerrallaan.

Itse olen ehkä tyytyväisin pisimpiin helmiin (kolmas oikealta). Niissä huopapallot on tehty Novita Purosta, sävy Iltanuotio. Välissä on ruskeita ja tummansinisiä helmiä. Samalla kolmen välihelmen tekniikalla tehdyt vihreä-ruskeat (neljäs oikealta) ovat myös kivat, ja sopivat retrodiggarille kuin nenä päähän. Toivottavasti saajatkin tykkäävät.

Näiden lahjojen lisäksi kolmessa kodissa avattiin tekemäni leikkiruoka-paketti (kts. edellinen postaus), ja sukulaisperheelle leivoin kuivakakun. "Kaikki joululahjat itse tehden"-kampanjani ei siis onnistunut, mutta jotain sentään. Ensi vuonna ehkä villasukat kaikille, jos ajoissa aloittaa? Aijon myös hakea tammikuun alennusmyynnistä kivoja joulukankaita ja ommella ensi vuotta odottamaan lahjapusseja. Paperikääreralli saa minun kohdaltani nyt riittää.