teki yöksi pesän.
Viulullansa soitti
uneen koko kesän.
(Titvi Ikäheimo: Hiiren häät)
Tämä pitsihuivi on edellisen postauksen vastakohta. Hetken mielijohteesta aloitettu, käteen osuneesta langasta tehty, ja nopea, palkitseva malli. Ehdin neuloa n. kolmanneksen kerästä, ennen kuin hahmottuva kuvio alkoi näyttää kovin, kovin tutulta. Tajusin että minulla on musta mohairhuivi täsmälleen samalla kuviolla! Googlaus (www.mielitty.com) kertoi, että olen ostanut huivini mallin suunnittelijalta itseltään, Naisten Joulumessuilta 2006.
Lanka on äidin viron-tuliaisia, se ohuempi Vironvilla eli Aade Lõng 7/2. Vyyhdissä oli 160 g ja pieni pallo jäi jäljelle. Puikot 4 mm. Huivista tuli aavistuksen pieni, leveys n. 140 cm. Huuhteluainevedessä liotus pehmensi tyypillisen karkeaa vironvillaa kivasti, mutta ei se mikään kaulahuivi vieläkään ole.
Haluaisin kovasti oppia kunnolla neulomaan pitsiä. Kaikki ohjeet, joissa myös nurjalla puolella tehdään jotain kikkailua, ovat toistaiseksi taitotasoni ulottumattomissa. Mallin pitää olla sellainen, että näen heti miten kuvio muodostuu. Neuloessa pitää pystyä laskemaan, onko menossa oikein, ja korjaamaan mahdolliset puuttuvat tai ylimääräiset silmukat lennossa. Purkaminen kun ei ole minua varten.
Haluaisin myös osata kuvata näitä neuleita. Tai haluaisin, että haluaisin edes yrittää. Nytkin ulkona on vielä hämärää, ja sitäpaitsi siellä on pakkasta. Ilman salamaa kuvien värit ovat mitä sattuu ja salaman kanssa palmikot, pitsit ym. kuviot eivät erotu lainkaan. Jos olisin joskus kotona päivänvalon aikaan, ja vieläpä niin että työt olisivat käsillä, voisin levitellä niitä kuuraisiin puihin jne. Toistaiseksi minulle on riittänyt, että saan dokumentoitua valmiin työn ennen kuin se lähtee maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti