Kesä on taas hurahtanut menemään. Olemme kohentaneet puutalon kuistia ja pihaa monin tavoin, eikä käsitöille ole jäänyt kauheasti aikaa. No verhot pitäisi kyllä ommella... Mutta syksyllä sitten taas! Kun illat pimenevät ja kylmenevät, aijon aktivoitua mm. joululahjojen kanssa. Suunnitelmat ja valmistelut ovat hyvässä vauhdissa!
Lahjasuunnitelmiin kuuluu ainakin raitasukkia kasvivärjätyistä langoista. Niitä silmällä pitäen olen pikkuhiljaa keräillyt värisuoraa Nalle-langasta. Keväällä siirsin oudosta paikasta löytämäni raparperipuskan parempaan paikkaan ja jaoin sen samalla osiin. Kuopan pohjalle jäi paksuja, mutta pehmeäksi mädäntyneitä juuria, jotka pääsivät värikattilaan. Viime viikolla ehdin keräämään myös pietaryrttiä, jota olin jo pitkään katsellut tienvierillä. Muistin viime kerrasta että harmaasta langasta saa mainiota vihreää pietaryrtin kanssa. Samalla kokeilin tylsän mintunvihreän lupiinivyyhdin elvyttämistä.
Klikkaa kuvaa isommaksi, se on niiin kaunis!
Vasemmalla ovat raparperivyyhdit (jälkimmäinen jälkiväri). En laittanut mitään puretteita eikä sitä oltaisi näköjään kaivattukaan. Pilkoin suurpiirteisesti pestyt juurenpalat n. 1*1 cm kuutioiksi (juuria taisi olla litran verran pilkottuna), keittelin tunnin verran ja siivilöin. Sitten kasteltu vyyhti kuumaan veteen, levy pois päältä ja kahden tunnin haudutus. Koska väri oli noin vahva, laitoin jälkiväriin toisen, isomman vyyhdin noin tunniksi.
Seuraavana kuvassa ovat pietaryrttilangat. Reilu kilo kukkanappeja (lapset auttoivat keräämisessä) keitettiin taas tunnin verran ja siivilöitiin. Puretteiksi alunaa 10 % ja viinikiveä 5% lankojen painosta. Lisäsin kaikki langat yhtaikaa kattilaan ja jätin sen jäähtymään yön yli. Keltainen oli alkujaan luonnonvalkoista Nallea, vaaleanvihreä se lupiinivärjätty ja vihreä keskiharmaata Nallea.
Sitten kuvassa on yksi viimekesäinen lupiinilanka, se sinisin, sekä pari viime syksyistä marja-aroniaa. Niiden väri on ainakin toistaiseksi pysynyt hyvin!
Koska lupiini ja pietaryrtti kasvavat tienvierillä, ja rapaprperi sekä aronia vastaavasti viljeltyinä, tekisi mieli yhdistää niitä niin että voin antaa valmiille sukille nimiksi "Puutarha" ja "Piennar". Mutta saa nähdä millaisiksi väriyhdistelmät muodostuvat...
Ensi kesänä istutan omaan pihaan jotain värjäyskasveja! Ainakin tarhakäenkaali kiinnostaa, ja jotain kunnon punaista olisi kiva saada.
maanantai 29. heinäkuuta 2013
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Talviunilta
Silläkin uhalla, että blogini viimeinenkin lukija on kaikonnut tämän liki puolen vuoden hiljaiselon aikana, ajattelin päivitellä vähän talven tuloksia. Paljoa niitä ei kylläkään ole. Palasin töihin tammikuussa ja jätin Pallopyllyn isänsä hellään huomaan päiviksi. Illat ovat lyhyitä ja pimeitä, ja ostamamme vanha puutalokin on vaatinut yhtä ja toista pientä. On ommeltu verhoja, nikkaroitu turvaseiniä itsetuhoisen taaperon varalta ja maalattu huonekaluja. On perustettu komposti ja todettu, että metalliputkista ja pressusta rakennettu autokatos ei kestä talven lumien painoa, kuten ei katonreunan vesikourukaan. Lumitöitä saa muuten tällä tontilla tehdä ihan riittävästi.

Talvella kanssa-asujalle tuli akuutti tarve uusille lapasille. Nämä ovat Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" nro 68 (Hamina). Lankana luonnonvalkoinen Nalle ja joku vihreä jämä. Kuviotakin pikkuisen kavensin.
Niin, ja nyt on sitten kesä! Ikkunalaudalla rönsyilevät tomaatin-, kesäkurpitsan-, kurkun-, chilin- ja yrttien taimet. Kaupungin viljelypalstallakin on jo perunat ja pavut maassa. Omalla pihalla pääsemme tositoimiin ensi viikolla, kun ammattimiehet tulevat kaatamaan pari isoa, vanhaa koivua pois ravinteita imemästä. Onneksi alan olla käsitöiden suhteen täysin varusteltu kesää varten:

Ostin tylsät alennusballerinat Kookengästä. Niissä oli koristeena sellainen litteä satiininauhasta ommeltu rusetti, joilla somistetaan n. 90% myynnissä olevista alusvaateseteistäkin. Raksin ne pois ja ompelin tilalle pitsirusetit ja hiukan eripariset puunapit. Heti parempi.

Muuton tuoksinnassa löysin kaapistani pitkän, valkoisen pellavamekon, joka oli tyhmän pituinen, vähän kulahtanut ja paikoittain kellastunutkin. Tungin sen värikattilaan teollisen värjäysaineen kanssa. Sitten lyhensin sen reisimittaiseksi. Yljäämäkankaasta ompelin frillahelman ja vuorikankaasta olkapääröyhelön sekä ruusukkeen. Isotätieni pitsivaranto on loputon. Viimeistään jossain perhosten ja sudenkorentojen sabluunoja leikatessani näin mopon karkaavan auringonlaskuun...

Syksyllä olin parin kaverin kanssa käsityötarvikekirppiksellä. Käyttäydyin mielestäni varsin kohtuullisesti; vein myyntipöytääni 4-5 muovikassillista tavaraa, ja kotiinpäin tuli vain yksi kassillinen. Muun muassa tällainen kivan kesäinen trikoopala. Innostuin kun tajusin, että enää ei tarvitse ommella vain nukenvaatteita; minullahan on Pallopylly, jonka vaatettaa somiin röyhelöihin! Otin jonkun vauvanmekkokaavan ja tein sille monenmoista väkivaltaa, ennen kuin päädyin tähän lopputulokseen. Mekon saa takaa kokonaan auki, siellä on napit koska nepparin vasaroiminen ei taaskaan onnistunut...
Samasta kankaasta ompelin myös itselleni kesämekon vanhalla hyvällä kaavalla. Sitä piti tosin kaventaa, koska olen itsekin kaventunut kymmenisen kiloa sitten viime kesän :) Kangasta jäi vielä t-paitaankin, joten nyt on kukkaa sitten koko rahan edestä. Kangaspala taisi maksaa 5 euroa.
Mitähän vielä... ainakin yhden puna-ruskean Revontuli-huivin olen neulonut talven aikana, se lähti uuteen kotiin ennen kuin muistin kuvatakaan sitä. Ja jo syksyllä valmistunut villapaita on edelleen dokumentoimatta. Raparperinjuuri-värjäykseni on parhaillaan ulkona kuivumassa, siitä lisää ensi kerralla johon ei toivottavasti kulu kovin kauaa!
Talvella kanssa-asujalle tuli akuutti tarve uusille lapasille. Nämä ovat Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia" nro 68 (Hamina). Lankana luonnonvalkoinen Nalle ja joku vihreä jämä. Kuviotakin pikkuisen kavensin.
Niin, ja nyt on sitten kesä! Ikkunalaudalla rönsyilevät tomaatin-, kesäkurpitsan-, kurkun-, chilin- ja yrttien taimet. Kaupungin viljelypalstallakin on jo perunat ja pavut maassa. Omalla pihalla pääsemme tositoimiin ensi viikolla, kun ammattimiehet tulevat kaatamaan pari isoa, vanhaa koivua pois ravinteita imemästä. Onneksi alan olla käsitöiden suhteen täysin varusteltu kesää varten:
Ostin tylsät alennusballerinat Kookengästä. Niissä oli koristeena sellainen litteä satiininauhasta ommeltu rusetti, joilla somistetaan n. 90% myynnissä olevista alusvaateseteistäkin. Raksin ne pois ja ompelin tilalle pitsirusetit ja hiukan eripariset puunapit. Heti parempi.
Muuton tuoksinnassa löysin kaapistani pitkän, valkoisen pellavamekon, joka oli tyhmän pituinen, vähän kulahtanut ja paikoittain kellastunutkin. Tungin sen värikattilaan teollisen värjäysaineen kanssa. Sitten lyhensin sen reisimittaiseksi. Yljäämäkankaasta ompelin frillahelman ja vuorikankaasta olkapääröyhelön sekä ruusukkeen. Isotätieni pitsivaranto on loputon. Viimeistään jossain perhosten ja sudenkorentojen sabluunoja leikatessani näin mopon karkaavan auringonlaskuun...
Syksyllä olin parin kaverin kanssa käsityötarvikekirppiksellä. Käyttäydyin mielestäni varsin kohtuullisesti; vein myyntipöytääni 4-5 muovikassillista tavaraa, ja kotiinpäin tuli vain yksi kassillinen. Muun muassa tällainen kivan kesäinen trikoopala. Innostuin kun tajusin, että enää ei tarvitse ommella vain nukenvaatteita; minullahan on Pallopylly, jonka vaatettaa somiin röyhelöihin! Otin jonkun vauvanmekkokaavan ja tein sille monenmoista väkivaltaa, ennen kuin päädyin tähän lopputulokseen. Mekon saa takaa kokonaan auki, siellä on napit koska nepparin vasaroiminen ei taaskaan onnistunut...
Samasta kankaasta ompelin myös itselleni kesämekon vanhalla hyvällä kaavalla. Sitä piti tosin kaventaa, koska olen itsekin kaventunut kymmenisen kiloa sitten viime kesän :) Kangasta jäi vielä t-paitaankin, joten nyt on kukkaa sitten koko rahan edestä. Kangaspala taisi maksaa 5 euroa.
Mitähän vielä... ainakin yhden puna-ruskean Revontuli-huivin olen neulonut talven aikana, se lähti uuteen kotiin ennen kuin muistin kuvatakaan sitä. Ja jo syksyllä valmistunut villapaita on edelleen dokumentoimatta. Raparperinjuuri-värjäykseni on parhaillaan ulkona kuivumassa, siitä lisää ensi kerralla johon ei toivottavasti kulu kovin kauaa!
torstai 27. joulukuuta 2012
Joulua, joulua
Pitkähkönlainen tauko blogipostauksissa taas. Täällä on ollut syksy pientä hässäkkää, ostimme marraskuussa vähän itsellemmekin yllätyksenä rintamamiestalon. Omakotitalon huoltoon perehtyminen, muuttotouhut ja pieni pintaremontti ovat vieneet mehut aika tehokkaasti. Toistaiseksi ei olla saatu aikaan tapetointia kummempaa, mutta voi olla että täältä Strömsöstä alkaa kuulumaan pian muitakin kuin käsityöaiheisia bloggauksia.
No, onneksi aloin valmistautumaan jouluun jo kesällä, ja lahjasukkapino pääsi kasvamaan riittävästi. Kuvasta puuttuu vielä yhdet, viimeisellä viikolla neulotut 7 Veljestä-raitasukat.
Vasemmalta lukien kahdet pitsisukat Nallesta, äidille ja isälle. Keskellä raitasukat jostain ohuesta, pitkään marinoidusta silkki-villa-sukkalangasta. Oikealla kahdet perussukat 7 Veljeksestä.
Onneksi lapset kasvavat niin hitaasti, että nukenvaatteet kelpaavat lahjaksi aina vaan. Tämänvuotinen paketti:
Kaksi mekkoa, valkoinen alushame, lappuhaalarit, punainen collegepaita ja villatakki. Villatakin langat ovat marja-aroniavärjäyksistäni. Farkkukangas on kierrätettyä, samoin alushameen brodyyri.
Sukat, nukenvaatteet ja pari muutakin lahjaa pakattiin itse ommeltuihin lahjapusseihin. Kierrätyskangasta jouluverhoista, jotka kapenivat uuden kodin ikkunoihin sopiviksi.
No, onneksi aloin valmistautumaan jouluun jo kesällä, ja lahjasukkapino pääsi kasvamaan riittävästi. Kuvasta puuttuu vielä yhdet, viimeisellä viikolla neulotut 7 Veljestä-raitasukat.
Vasemmalta lukien kahdet pitsisukat Nallesta, äidille ja isälle. Keskellä raitasukat jostain ohuesta, pitkään marinoidusta silkki-villa-sukkalangasta. Oikealla kahdet perussukat 7 Veljeksestä.
Onneksi lapset kasvavat niin hitaasti, että nukenvaatteet kelpaavat lahjaksi aina vaan. Tämänvuotinen paketti:
Kaksi mekkoa, valkoinen alushame, lappuhaalarit, punainen collegepaita ja villatakki. Villatakin langat ovat marja-aroniavärjäyksistäni. Farkkukangas on kierrätettyä, samoin alushameen brodyyri.
Sukat, nukenvaatteet ja pari muutakin lahjaa pakattiin itse ommeltuihin lahjapusseihin. Kierrätyskangasta jouluverhoista, jotka kapenivat uuden kodin ikkunoihin sopiviksi.
Tunnisteet:
joulu,
neuleet,
nuket,
something completely different,
sukat
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Copyright-väärinkäyttöä
Ostin Pallopäälle viime viikolla uusia t-paitoja. Erehdyksekseni ajattelin ääneen: "Nää yksiväriset on vähän tylsiä. Pitäiskö näihin painaa vaikka joku kuva?"
Kuten kai kaikilla 7-vuotiailla, pallopäähän mahtuu yksi asia kerrallaan. Tällä hetkellä se on, yllätys yllätys, vihaiset linnut.
Vihreää lintua ei kuulemma näy ikinä änkkäri-tuotteissa, joten se olisi kiva uutuus. Ei kun kuvaa googlettamaan ja printtaamaan. Leikkasin piirtoheitinkalvoon sabluunat (viisi eri väriä -> viisi eri sabluunaa...) ja sekoitin värit.
Musta purkki piti käydä ostamassa, muuten olen aina saanut kaikki haluamani sävyt sekoitettua sinisestä, punaisesta, keltaisesta ja valkoisesta. Nytkin olen sävyihin oikein tyytyväinen, maalikerros vain olisi saanut olla hiukan paksumpi. Lisäksi paita oli niin ohut, että kastui heti maalista ja alkoi venymään sabluunan kohdalta. Lopuksi mustalla kangastussilla ääriviivat. Peittää samalla kätevästi hienonhienoja rakoja värikerrosten välissä.
Ja lintu on näköjään vähän vinossa keskilinjasta :E Asemoin tarkoituksella niin, ettei linnun vartalon keskikohta olisi keskellä, koska silloin nokka menisi kainaloon. Meni vain siirto näköjään vähän pitkäksi. Onneksi Pallopää ei ole useinkaan montaa sekuntia paikoillaan niin että joku ehtisi oikeasti zoomailemaan tuotakaan asiaa.
Kuten kai kaikilla 7-vuotiailla, pallopäähän mahtuu yksi asia kerrallaan. Tällä hetkellä se on, yllätys yllätys, vihaiset linnut.
Vihreää lintua ei kuulemma näy ikinä änkkäri-tuotteissa, joten se olisi kiva uutuus. Ei kun kuvaa googlettamaan ja printtaamaan. Leikkasin piirtoheitinkalvoon sabluunat (viisi eri väriä -> viisi eri sabluunaa...) ja sekoitin värit.
Musta purkki piti käydä ostamassa, muuten olen aina saanut kaikki haluamani sävyt sekoitettua sinisestä, punaisesta, keltaisesta ja valkoisesta. Nytkin olen sävyihin oikein tyytyväinen, maalikerros vain olisi saanut olla hiukan paksumpi. Lisäksi paita oli niin ohut, että kastui heti maalista ja alkoi venymään sabluunan kohdalta. Lopuksi mustalla kangastussilla ääriviivat. Peittää samalla kätevästi hienonhienoja rakoja värikerrosten välissä.
Ja lintu on näköjään vähän vinossa keskilinjasta :E Asemoin tarkoituksella niin, ettei linnun vartalon keskikohta olisi keskellä, koska silloin nokka menisi kainaloon. Meni vain siirto näköjään vähän pitkäksi. Onneksi Pallopää ei ole useinkaan montaa sekuntia paikoillaan niin että joku ehtisi oikeasti zoomailemaan tuotakaan asiaa.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Lisää marjaa!
Aronianmarjoja oli vielä puoli ämpärillistä jäljellä. Marjat olivat seisseet terassilla jo toista viikkoa, ja aina ohi kulkiessani niistä lehahti ilmaan kärpäsiä... Niinpä sateisena maanantaiaamuna, jäätyämme Pallopyllyn kanssa taas kahden kotiin, nostin värjäyskattilan tulelle. Laitoin taas suolaa ja alunaa sekä tällä kertaa runsaammin viinikiveä, saman verran kuin alunaa eli n. 10% ekan lankasatsin kuivapainosta.
Kuvassa vasemmalta:
1) 7 Veljestä, kirkkaanvalkoinen
2) Nalle, kirkkaanvalkoinen
3) Huopanen, luonnonvalkoinen
Huopasesta tuli kaunis frostattu kanerva! Jännäsin vähän huopuvan langan värjäämistä mutta hyvin se käyttäytyi. Kastoin langat ennen värjäämistä kuumaan veteen ja nostin sieltä kattilaan. Värjäysaika oli n. 15 minuuttia (levy ykkösellä), ja huuhtelin varovasti lämpimällä vedellä.
Sitten lisäsin kattilaan taas rautavihtrilliä, tällä kertaa maltillisemmin teelusikallisen. Uudet langat, levy pois päältä ja 1,5 tunnin haudutus.
4) Nalle, kirkkaanvalkoinen
5) 100% villa, lupiinilla vaaleanvihreäksi värjätty
Tuo villalanka jäi harmahtavaksi. Luulen sen johtuvan enemmän langan ominaisuuksista (ei tekokuituvahvistusta, ei teollista puretusta) kuin alla olleesta tiskiveden vihertävästä sävystä. Kaunis sekin on, ja löytänee paikkansa jossain käsityössä. Ja nallen violetti on upea!
Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut opikseni ja alkanut laputtaa värjätyt langat heti. Olen jo nimittäin unohtanut, mitkä kesän lupiinivärjäyksistä jäivät minulle ja mitkä kaverille, eikä vyyhdeistä enää näe, sisältääkö lanka sukkavahvistuksen vai ei. Aika professionaalia toimintaa jo!
Kuvassa vasemmalta:
1) 7 Veljestä, kirkkaanvalkoinen
2) Nalle, kirkkaanvalkoinen
3) Huopanen, luonnonvalkoinen
Huopasesta tuli kaunis frostattu kanerva! Jännäsin vähän huopuvan langan värjäämistä mutta hyvin se käyttäytyi. Kastoin langat ennen värjäämistä kuumaan veteen ja nostin sieltä kattilaan. Värjäysaika oli n. 15 minuuttia (levy ykkösellä), ja huuhtelin varovasti lämpimällä vedellä.
Sitten lisäsin kattilaan taas rautavihtrilliä, tällä kertaa maltillisemmin teelusikallisen. Uudet langat, levy pois päältä ja 1,5 tunnin haudutus.
4) Nalle, kirkkaanvalkoinen
5) 100% villa, lupiinilla vaaleanvihreäksi värjätty
Tuo villalanka jäi harmahtavaksi. Luulen sen johtuvan enemmän langan ominaisuuksista (ei tekokuituvahvistusta, ei teollista puretusta) kuin alla olleesta tiskiveden vihertävästä sävystä. Kaunis sekin on, ja löytänee paikkansa jossain käsityössä. Ja nallen violetti on upea!
Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut opikseni ja alkanut laputtaa värjätyt langat heti. Olen jo nimittäin unohtanut, mitkä kesän lupiinivärjäyksistä jäivät minulle ja mitkä kaverille, eikä vyyhdeistä enää näe, sisältääkö lanka sukkavahvistuksen vai ei. Aika professionaalia toimintaa jo!
torstai 4. lokakuuta 2012
Marjavärjäys
Pari vuotta sitten kokeilin lankojen värjäämistä marja-aronialla. Tulos oli jokseenkin harmahtavan-lilahtavan-ruskea, ja väri lisäksi haalistui aikojen saatossa entistä ruskeammaksi. Voi pettymysten pettymys. Tänä syksynä näin Villapallon blogissa niin ihanan hehkuvia aroniavärjäyksiä että halusin heti kokeilla uudestaan. Villapallon ohjeen mukaisesti lisäsin kourallisen merisuolaa keitokseen. Puretteiksi alunaa ja viinikiveä.
Kuvassa vasemmalta:
1) Novita Nalle, kirkkaanvalkoinen, värjäysaika n. 20 min
2) Novita Bambino, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
3) Novita Wool, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
Ymmärrän Nalle-langan punaisuuden erilaisen lähtövärin ja lyhyemmän värjäysajan vuoksi. Mutta miksi Bambino värjäytyy nätimmin kuin wool, joka jää aika rusehtavaksi?
Liemessä näytti olevan ytyä jäljellä, joten puretteita lisäilemättä heitin kattilaan kaksi uutta vyyhtiä. Kytkin levyn pois päältä ja jätin langat n. 14 tunniksi liemeen.
4) Novita Bambino, luonnonvalkoinen, yön yli
5) Novita Wool, luonnonvalkoinen, yön yli
Sama homma, bambino on kauniimpi kuin wool. Onpas tummia värejä! Tuo tummanlila bambino on tämänhetkinen suosikkini.
Vieläköhän tästä irtoaisi jotain? Laitetaan vähän lisää alunaa ja vaikka sitä rautavihrilliä.
6) 100% villalanka, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
7) ja 8) 100% villalanka, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 5 h (levy pois päältä)
Värjäyskirja oli hukassa enkä jaksanut tarkistaa rautavihtrillin annostusta tai käyttötapaa. Meni siis reippaanlaisesti liikaa, ja värjäysaikakin on hurjan pitkä. Ihme etteivät langat hapertuneet! Matala värjäyslämpötila saattoi olla syynä, liemi oli sellaista johon en laittaisi kättä, mutta ei höyrynnyt näkyvästi. Eli mitähän se sitten olisi, 60-70 astetta?
Rauta sävytti langan kylmemmän lilaksi, aika samanlaiseksi kuin Villapallon kuvissa. Liemen värjäysteho oli käytetty loppuun, koska 1 tunnin ja 5 tunnin välillä ei tapahtunut juuri mitään. Livenä näkyy, että 6.vyyhti on aavistuksen vaaleampi.
Aroniamarjoja on vielä toinen mokoma jäljellä. Saisinkohan vahvalla liemellä, runsaalla viinikivellä ja lyhyellä värjäysajalla lisää tuollaisia marjapuuronpunaisia? Ja ennen kaikkea, mitä mä teen näillä kaikilla langoilla?
Kuvassa vasemmalta:
1) Novita Nalle, kirkkaanvalkoinen, värjäysaika n. 20 min
2) Novita Bambino, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
3) Novita Wool, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
Ymmärrän Nalle-langan punaisuuden erilaisen lähtövärin ja lyhyemmän värjäysajan vuoksi. Mutta miksi Bambino värjäytyy nätimmin kuin wool, joka jää aika rusehtavaksi?
Liemessä näytti olevan ytyä jäljellä, joten puretteita lisäilemättä heitin kattilaan kaksi uutta vyyhtiä. Kytkin levyn pois päältä ja jätin langat n. 14 tunniksi liemeen.
4) Novita Bambino, luonnonvalkoinen, yön yli
5) Novita Wool, luonnonvalkoinen, yön yli
Sama homma, bambino on kauniimpi kuin wool. Onpas tummia värejä! Tuo tummanlila bambino on tämänhetkinen suosikkini.
Vieläköhän tästä irtoaisi jotain? Laitetaan vähän lisää alunaa ja vaikka sitä rautavihrilliä.
6) 100% villalanka, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 1 h
7) ja 8) 100% villalanka, luonnonvalkoinen, värjäysaika n. 5 h (levy pois päältä)
Värjäyskirja oli hukassa enkä jaksanut tarkistaa rautavihtrillin annostusta tai käyttötapaa. Meni siis reippaanlaisesti liikaa, ja värjäysaikakin on hurjan pitkä. Ihme etteivät langat hapertuneet! Matala värjäyslämpötila saattoi olla syynä, liemi oli sellaista johon en laittaisi kättä, mutta ei höyrynnyt näkyvästi. Eli mitähän se sitten olisi, 60-70 astetta?
Rauta sävytti langan kylmemmän lilaksi, aika samanlaiseksi kuin Villapallon kuvissa. Liemen värjäysteho oli käytetty loppuun, koska 1 tunnin ja 5 tunnin välillä ei tapahtunut juuri mitään. Livenä näkyy, että 6.vyyhti on aavistuksen vaaleampi.
Aroniamarjoja on vielä toinen mokoma jäljellä. Saisinkohan vahvalla liemellä, runsaalla viinikivellä ja lyhyellä värjäysajalla lisää tuollaisia marjapuuronpunaisia? Ja ennen kaikkea, mitä mä teen näillä kaikilla langoilla?
torstai 9. elokuuta 2012
Uusia taitoja
Koulun alkua innolla ja jännityksellä odottava Pallopää halusi tehdä kanssani käsitöitä. Mikäs siinä, vaikka olenkin onneton keksimään mitään ikätasolle sopivaa. Joulukorttiaskartelummekin ovat jokavuotinen katastrofi. Erityisesti Pallis halusi tehdä jotain pikkusiskolleen. Onneksi keksin ihan oikeasti tarpeellisen käsityön; ruokalaput. Pallopylly on alkanut maistelemaan muutakin ruokaa kuin tissiä puolen vuoden rajapyykin täytyttyä.
Minä leikkasin vohvelikankaasta käsivaralta ruokalapun muotoisen palasia ja kanttasin ne iloisenvärisillä kanttinauhoilla. Pallopään homma on pujotella niihin sopivaksi katsomiaan koristeita eskarissa opitulla tekniikalla. Kuvasta puuttuu kolmas lappu, jossa on valkoinen reunus; se pääsi heti valmistuttuaan koekäyttöön ja on jo pesussa.
Kangaskappale on tämän muotoinen tasossa. Kun lapun sulkee tarranpalasella, se vetäytyy hiukan tötterölle kaula-aukosta, mutta sehän ei haittaa mitään. Lapun pituus on noin 25 cm ja leveys 20 cm. Kanttinauhaa tarvittiin 1,20 m jokaista väriä.
Minä leikkasin vohvelikankaasta käsivaralta ruokalapun muotoisen palasia ja kanttasin ne iloisenvärisillä kanttinauhoilla. Pallopään homma on pujotella niihin sopivaksi katsomiaan koristeita eskarissa opitulla tekniikalla. Kuvasta puuttuu kolmas lappu, jossa on valkoinen reunus; se pääsi heti valmistuttuaan koekäyttöön ja on jo pesussa.
Kangaskappale on tämän muotoinen tasossa. Kun lapun sulkee tarranpalasella, se vetäytyy hiukan tötterölle kaula-aukosta, mutta sehän ei haittaa mitään. Lapun pituus on noin 25 cm ja leveys 20 cm. Kanttinauhaa tarvittiin 1,20 m jokaista väriä.
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Kun kerran käsketään
Suuri Käsityölehti 7/2012, jota pääsin selailemaan kaverin luona, kehoitti tuunaamaan miesten kauluspaidasta ja pitsinpalasta yöpaidan. Kiva idea! Kun marssin Fida lähetyskirppikselle materiaaleja hakemaan, ovessa mainostettiin (en muista tarkkaa sanamuotoa) "kesätuunauksiin tarvikkeita". Jepjep.
Mökille sopiva siniraidallinen kauluspaita maksoi 3,50 euroa. Keväällä sain haltuuni ison pussillisen vanhoja pitsejä, lähinnä iso-isotätieni virkkaamia. Isomummilla oli kolme vanhaksipiiaksi jäänyttä siskoa, ja tämä tehotiimi oli toden totta ahkeroinut. Pitsien on korkea aika päästä käyttöön.
Koska varsinaista ompeluohjetta ei ollut enää käsillä, luotin kahteen mieleen painamaani asiaan: pitsineliön piti olla 36*36 cm, ja paita tuli leikata mahdollisimman ylhäältä suoraksi. Kumpikaan ei toiminut, joten ratkojalle tuli töitä useampaan kertaan ennen kuin tekele valmistui.
Kavensin pitsiyläosan leveyttä 30 senttiin, niin että olkaimet eivät enää putoile. Ylhäältä leikattu paita teki yöpaidasta kyllä mukavan pitkän, mutta samalla käsiaukot venyivät valtaviksi. Yläosa irti, 10 cm pois, uusi rypytys ja kiinnitys. Nyt yöpaita on suunnilleen saman pituinen kuin alkuperäinen paitakin, eli ei kovin siveän pitkä, mutta sopii kyllä kesäyökkäriksi.
Nyt olen viisaampi. Toinen raidallinen paita odottaa jo vuoroaan...
Mökille sopiva siniraidallinen kauluspaita maksoi 3,50 euroa. Keväällä sain haltuuni ison pussillisen vanhoja pitsejä, lähinnä iso-isotätieni virkkaamia. Isomummilla oli kolme vanhaksipiiaksi jäänyttä siskoa, ja tämä tehotiimi oli toden totta ahkeroinut. Pitsien on korkea aika päästä käyttöön.
Koska varsinaista ompeluohjetta ei ollut enää käsillä, luotin kahteen mieleen painamaani asiaan: pitsineliön piti olla 36*36 cm, ja paita tuli leikata mahdollisimman ylhäältä suoraksi. Kumpikaan ei toiminut, joten ratkojalle tuli töitä useampaan kertaan ennen kuin tekele valmistui.
Kavensin pitsiyläosan leveyttä 30 senttiin, niin että olkaimet eivät enää putoile. Ylhäältä leikattu paita teki yöpaidasta kyllä mukavan pitkän, mutta samalla käsiaukot venyivät valtaviksi. Yläosa irti, 10 cm pois, uusi rypytys ja kiinnitys. Nyt yöpaita on suunnilleen saman pituinen kuin alkuperäinen paitakin, eli ei kovin siveän pitkä, mutta sopii kyllä kesäyökkäriksi.
Nyt olen viisaampi. Toinen raidallinen paita odottaa jo vuoroaan...
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Väripatojen paluu
Uusi värjäysinspiraatio iskikin nopeammin kuin arvasimmekaan. Lisää lupiineja, toiseen kattilaan irti riivittyjä kukkia ja toiseen kokonaisia kukkavanoja nuppuineen. Alunapuretus kaikille, värjättävä lanka valkoista Nallea jota onneksi löytyi kaupasta, ja se on näköjään palannut Novitan värikarttaankin. Jee! Kokeilimme lyhyempää värjäysaikaa ja hiukan viileämpää lientä. Ja ta-daa!
Kaksi vasemmanpuoleista ovat kukat+varret-kattilasta. Vasemmanpuoleisin sai levätä liemessä vähän pidempään, toinen otettiin kuiville jo muutaman minuutin värjäyksen jälkeen. Kolme oikeanpuoleista ovat kukkakattilasta. Vasemmalta: lyhyt värjäysaika, hiukan pidempi värjäysaika, ja jälkiliemi.
Kuvasta puuttuu vielä viimeiset jälkiliemivärjäykset molemmista kattiloista. Varsikattilaan pääsi farkunsininen nalle, joka sai hiukan tummemmansinisen sävyn, kukkakattilassa on jäähtymässä luonnonvalkoinen 100% villalanka. Kuvassa langat ovat vielä märkiä ja huuhtelemattomia. Mielestäni ero edelliskerran lankoihin on kuitenkin selvä, vaikka kuvat on otettu eri kamerallakin.
Laitan vielä lähipäivinä kuvan huuhdotuista ja kuivatuista vyyhdeistä. Huuhdellessa sinisemmistä langoista irtosi violetinsävyinen huuhteluvesi, ja ne muuttuivat ehkä vähän vihreämmiksi. Vaaleansinisiksi niitä silti nyt luonnehtisin, enkä mintunvihreiksi.
Kaksi vasemmanpuoleista ovat kukat+varret-kattilasta. Vasemmanpuoleisin sai levätä liemessä vähän pidempään, toinen otettiin kuiville jo muutaman minuutin värjäyksen jälkeen. Kolme oikeanpuoleista ovat kukkakattilasta. Vasemmalta: lyhyt värjäysaika, hiukan pidempi värjäysaika, ja jälkiliemi.
Kuvasta puuttuu vielä viimeiset jälkiliemivärjäykset molemmista kattiloista. Varsikattilaan pääsi farkunsininen nalle, joka sai hiukan tummemmansinisen sävyn, kukkakattilassa on jäähtymässä luonnonvalkoinen 100% villalanka. Kuvassa langat ovat vielä märkiä ja huuhtelemattomia. Mielestäni ero edelliskerran lankoihin on kuitenkin selvä, vaikka kuvat on otettu eri kamerallakin.
Laitan vielä lähipäivinä kuvan huuhdotuista ja kuivatuista vyyhdeistä. Huuhdellessa sinisemmistä langoista irtosi violetinsävyinen huuhteluvesi, ja ne muuttuivat ehkä vähän vihreämmiksi. Vaaleansinisiksi niitä silti nyt luonnehtisin, enkä mintunvihreiksi.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Liemessä
Tänään saatiin kaverin kanssa vihdoin toteutettua pitkäaikainen haave; lupiinivärjäyskokeilu. IKEA-kassillinen violetteja lupiineja tien varresta päätyi kahteen kattilaan: isompaan kukat, pienempään riipimisen jämät ja haalistuneet kukat.
Väriliemiä keitettiin tunnin verran. Siivilöinnin jälkeen lisättiin purete (perinteisesti alunaa 10% lankojen painosta) ja dipattiin märät langat lämpimään liemeen. Kukkakattilan langat alkoivat heti muuttaa väriään, ja katsokaa millaiseksi!!
Hihkuimme innosta langan värjäytyessä siniseksi. Sinistä kun on kuulemma lähes mahdotonta saada Suomen luonnonvaraisista kasveista! Väripatoja pidettiin kuumana vajaan tunnin, ja sen aikana väri ehti muuttua lupiinille tyypilliseksi jäänvihreäksi. Jäimme pohtimaan, olisiko tuota kuvassa näkyvää sinistä mahdollista saada talteen, jos keittäisi oikein vahvan liemen ja dippaisi langat sinne vain hetkeksi? Vai vaikuttaako liian korkea lämpötila? Vai muuttuuko väri aina vihreäksi ilman tms. vaikutuksesta, vaikka mitä kikkailisi? Tämä vaatii ehdottomasti lisätutkimusta. Etualan varsikattila sentään sai vähän pirteämmän vihreän ajan kuluessa.
Vasemmalta: Lupiininvarsikattilasta kaksi eripaksuista luonnonvalkoista 100% villalankaa, sitten kukkakattilan jälkiliemi (l.valk. lanka), kukkakattilan l.valk. Nalle-lanka, kukkakattilan kirkkaanvalkoinen Nalle-lanka ja reunimmaisena kukkakattilassa ollut harmaa 100% villa.
Merkillepantavaa on mielestäni noiden Nalle-lankojen voimakas väriero. Kirkkaanvalkoinen imaisi itseensä todella voimakkaan sinertävän vihreän, kun taas luonnonvalkoisesta tuli blogeissa paljon esiintynyt jääkarhukarkki.
Tämä kaikki oli kovasti Jännää. Ja meillä oli hauska kesäpäivä! Lapset juoksentelivat pihalla ja Pallopylly seuraili tapahtumia avoimesta olohuoneen ovesta kärsivällisesti. Välillä hän pääsi toki tissille ja liinaunille :)
Väriliemiä keitettiin tunnin verran. Siivilöinnin jälkeen lisättiin purete (perinteisesti alunaa 10% lankojen painosta) ja dipattiin märät langat lämpimään liemeen. Kukkakattilan langat alkoivat heti muuttaa väriään, ja katsokaa millaiseksi!!
Hihkuimme innosta langan värjäytyessä siniseksi. Sinistä kun on kuulemma lähes mahdotonta saada Suomen luonnonvaraisista kasveista! Väripatoja pidettiin kuumana vajaan tunnin, ja sen aikana väri ehti muuttua lupiinille tyypilliseksi jäänvihreäksi. Jäimme pohtimaan, olisiko tuota kuvassa näkyvää sinistä mahdollista saada talteen, jos keittäisi oikein vahvan liemen ja dippaisi langat sinne vain hetkeksi? Vai vaikuttaako liian korkea lämpötila? Vai muuttuuko väri aina vihreäksi ilman tms. vaikutuksesta, vaikka mitä kikkailisi? Tämä vaatii ehdottomasti lisätutkimusta. Etualan varsikattila sentään sai vähän pirteämmän vihreän ajan kuluessa.
Vasemmalta: Lupiininvarsikattilasta kaksi eripaksuista luonnonvalkoista 100% villalankaa, sitten kukkakattilan jälkiliemi (l.valk. lanka), kukkakattilan l.valk. Nalle-lanka, kukkakattilan kirkkaanvalkoinen Nalle-lanka ja reunimmaisena kukkakattilassa ollut harmaa 100% villa.
Merkillepantavaa on mielestäni noiden Nalle-lankojen voimakas väriero. Kirkkaanvalkoinen imaisi itseensä todella voimakkaan sinertävän vihreän, kun taas luonnonvalkoisesta tuli blogeissa paljon esiintynyt jääkarhukarkki.
Tämä kaikki oli kovasti Jännää. Ja meillä oli hauska kesäpäivä! Lapset juoksentelivat pihalla ja Pallopylly seuraili tapahtumia avoimesta olohuoneen ovesta kärsivällisesti. Välillä hän pääsi toki tissille ja liinaunille :)
torstai 21. kesäkuuta 2012
Hellehaalari
Pallopyllyn garderoobiin kuuluu valloittava, väljä, puuvillakankainen hellehaalari. Se on niin kiva että olisi kiva jos niitä olisi useampi. Päätin yrittää replikointia, materiaalina kustannustehokkaasti puhkikuluneen yöpaidan ohuenohut puuvillabatisti. Kuvassa alkuperäinen haalari oikealla.

Kaavojen piirtäminen olemassaolevasta vaatteesta on melko hankalaa. Tässä tuli vastaan myös kangaspalan koko, joten valkoinen haalari on pikkuisen kapeampi, mutta ei näytä haittaavan. Miehustassa on kappale brodyyria samasta yöpaidasta, ja olkaimissa hihakappaleiden brodyyrireunustat.
Pallopylly osaa jo kääntyä! Takaa olkaimet menevät ristiin, ja haalari suljetaan haaroista kolmella nepparilla.

Kaavojen piirtäminen olemassaolevasta vaatteesta on melko hankalaa. Tässä tuli vastaan myös kangaspalan koko, joten valkoinen haalari on pikkuisen kapeampi, mutta ei näytä haittaavan. Miehustassa on kappale brodyyria samasta yöpaidasta, ja olkaimissa hihakappaleiden brodyyrireunustat.
Pallopylly osaa jo kääntyä! Takaa olkaimet menevät ristiin, ja haalari suljetaan haaroista kolmella nepparilla.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Kesänikkarointia
Ta-daa! Eteläseinustalle lämmin kasvihuone tomaateille ja basilikoille. Hinta 0 euroa!
Pitkän, lumisen talven aikana ehdimme suunnitella tämän projektin hyvin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkaansa! Koko tomaattikaappi nikkaroitiin kasaan muutamassa tunnissa. Pallopylly (4 kk) parkkeerattiin sitterissään terassin varjoiseen nurkkaan ja isompi lapsi viihdytti itseään sisällä.

Kaapin nurkkapuut ovat 2*2 tuuman "rimaa", jota löytyi juoksumetreittäin varaston kattopalkkien päältä. Päättelimme, että ne ovat olleet siellä tämän rivarin valmistumisesta asti eli liki 30 vuotta. Lainasimme vähän.
Takaseinä ja sivupuut ovat puretusta keittiön pöydästä, joka ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Pöydän jalat päätyivät jo viime vuonna istutuslaatikoiden nurkiksi. Muovit taas ovat pleksiä, jolla joku edellinen asukas oli suojannut kämpän sisäovia, ilmeisesti koirien raapimisen vuoksi. Pleksin sai helpohkosti halkaistua viiltämällä siihen puukolla uran ja taittamalla sitä pitkin.
Ruuvejakin löytyi kotoa. Keräämme aina kaikki ruuvit ym. hyödynnettävät osat talteen ennen kuin heitämme mitään roskiin. Usein käy niin ettei roskiin päädykään lopulta mitään :)
Ensin siis takaseinän levyt ruuvattiin kiinni pystypalkkeihin. Sitten niihin kiinnitettiin sivupuut, ja niihin taas etureunan pystypalkit. Sitten pleksimuovit ohuilla lankanauloilla naulaten. Kantena on pöydän kolmas levypala. Kannen kahvakin syntyi projektin jämistä, samoin sisällä oleva basilikahylly.
Nyt on kasviksilla lämmin paikka jossa kasvaa. Satoa odotellessa. Pankaa merkille myös luonnonlannoite eli nurmisilppu tomaattien juurella. Kävin sitä varten oikein asiakseni ajamassa taloyhtiön nurmikon :D

Pitkän, lumisen talven aikana ehdimme suunnitella tämän projektin hyvin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää todellakin paikkaansa! Koko tomaattikaappi nikkaroitiin kasaan muutamassa tunnissa. Pallopylly (4 kk) parkkeerattiin sitterissään terassin varjoiseen nurkkaan ja isompi lapsi viihdytti itseään sisällä.
Kaapin nurkkapuut ovat 2*2 tuuman "rimaa", jota löytyi juoksumetreittäin varaston kattopalkkien päältä. Päättelimme, että ne ovat olleet siellä tämän rivarin valmistumisesta asti eli liki 30 vuotta. Lainasimme vähän.
Takaseinä ja sivupuut ovat puretusta keittiön pöydästä, joka ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Pöydän jalat päätyivät jo viime vuonna istutuslaatikoiden nurkiksi. Muovit taas ovat pleksiä, jolla joku edellinen asukas oli suojannut kämpän sisäovia, ilmeisesti koirien raapimisen vuoksi. Pleksin sai helpohkosti halkaistua viiltämällä siihen puukolla uran ja taittamalla sitä pitkin.
Ruuvejakin löytyi kotoa. Keräämme aina kaikki ruuvit ym. hyödynnettävät osat talteen ennen kuin heitämme mitään roskiin. Usein käy niin ettei roskiin päädykään lopulta mitään :)
Ensin siis takaseinän levyt ruuvattiin kiinni pystypalkkeihin. Sitten niihin kiinnitettiin sivupuut, ja niihin taas etureunan pystypalkit. Sitten pleksimuovit ohuilla lankanauloilla naulaten. Kantena on pöydän kolmas levypala. Kannen kahvakin syntyi projektin jämistä, samoin sisällä oleva basilikahylly.
Nyt on kasviksilla lämmin paikka jossa kasvaa. Satoa odotellessa. Pankaa merkille myös luonnonlannoite eli nurmisilppu tomaattien juurella. Kävin sitä varten oikein asiakseni ajamassa taloyhtiön nurmikon :D
Tunnisteet:
kierrätys,
materiaalit ja tarvikkeet,
sisustus
torstai 14. kesäkuuta 2012
Vauvalahja
Pallopyllyn kummitäti alkaa olla melkoisen pallonmuotoinen itsekin :) Tämän kunniaksi järjestimme eilen pienimuotoiset baby shower-juhlat. Paloin jo halusta päästä ojentamaan (ja bloggaamaan) tämän pari viikkoa sitten valmistuneen lahjan.

Äitiyspakkauksesta tulleet tylsän valkoiset potkuhousut mahtuivat Pallopyllylle vain pari kertaa. Piristin niitä vanhoilla kangaspainoväreilläni seuraavalla tavalla:
1) piirtoheitinkalvosta leikattiin ankan ja pyörän muotoiset sabluunat.
2) ankka painettiin housujen yläosaan keltaisella, ja raidat maalattiin siveltimellä sabluunan ollessa edelleen paikoillaan.
3) ankan kuivuttua painettiin pyörät.
4) lopuksi ääriviivat piirrettiin painovärin päälle mustalla kangastussilla, joka on tarkoitettu vaatteiden nimikointiin.
Ja siltä varalta että joku ei tätä otusta tunnista, niin se on tietysti Janoschin Pikku Tiikerin rakas Tiikeriankka!
Yksi joululahjakin on jo valmiina ison käsityökorin pohjalla. Koska käsitöihin käytettävä aika on nykyään rajallinen, pitää aloittaa ajoissa!
Äitiyspakkauksesta tulleet tylsän valkoiset potkuhousut mahtuivat Pallopyllylle vain pari kertaa. Piristin niitä vanhoilla kangaspainoväreilläni seuraavalla tavalla:
1) piirtoheitinkalvosta leikattiin ankan ja pyörän muotoiset sabluunat.
2) ankka painettiin housujen yläosaan keltaisella, ja raidat maalattiin siveltimellä sabluunan ollessa edelleen paikoillaan.
3) ankan kuivuttua painettiin pyörät.
4) lopuksi ääriviivat piirrettiin painovärin päälle mustalla kangastussilla, joka on tarkoitettu vaatteiden nimikointiin.
Ja siltä varalta että joku ei tätä otusta tunnista, niin se on tietysti Janoschin Pikku Tiikerin rakas Tiikeriankka!
Yksi joululahjakin on jo valmiina ison käsityökorin pohjalla. Koska käsitöihin käytettävä aika on nykyään rajallinen, pitää aloittaa ajoissa!
perjantai 4. toukokuuta 2012
Virkkuu koukussa
Viime vuonna olin juuri aloittanut äidin tilkkupeiton virkkaamista, kun törmäsin toiseen kivaan tilkkuohjeeseen. Ison peiton valmistuttua tuntui vähän aikaa siltä, etten virkkaa enää koskaan ikinä mitään. Tästä kuitenkin toivuttiin, ja kun Pallopyllykin saapui tuoden mainion mahdollisuuden pieniin vauvakäsitöihin, pääsin kokeilemaan Afrikkalaista kukkaa.
Lanka: Novita Nalle
Koukku: 3,5 mm
Langan menekki: 300 g
Mitat: 70*55 cm
Punainen lanka on alunperin pinkkiä Nallea, jonka värjäsin teellä saadakseni murretumman sävyn. Tumma lanka taas on parin vuoden takaisen marja-aroniavärjäyksen tulos. Harmaa ja vaalea lanka suoraan Nallen värikartasta.
Jaaha. Ja blogger on muuttanut asetuksia niin että tekstin asettelu ja muotoilu on hankalampaa. Kuva sentään tulee nykyään siihen mihin sen haluan eikä aina julkaisun yläreunaan.
Loppuun in action-kuva kohta kolmikuisesta peiton omistajasta:
Lanka: Novita Nalle
Koukku: 3,5 mm
Langan menekki: 300 g
Mitat: 70*55 cm
Punainen lanka on alunperin pinkkiä Nallea, jonka värjäsin teellä saadakseni murretumman sävyn. Tumma lanka taas on parin vuoden takaisen marja-aroniavärjäyksen tulos. Harmaa ja vaalea lanka suoraan Nallen värikartasta.
Jaaha. Ja blogger on muuttanut asetuksia niin että tekstin asettelu ja muotoilu on hankalampaa. Kuva sentään tulee nykyään siihen mihin sen haluan eikä aina julkaisun yläreunaan.
Loppuun in action-kuva kohta kolmikuisesta peiton omistajasta:
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Elossa
Oon mä vielä täällä. Käsitöiden sijaan on vain viime ajat keskitytty johonkin muuhun Ihan Itse Tehtyyn:

Kuvassa Pallopylly, kolme viikkoa.
On sentään neulottukin: vaippahousuja (tietty!), unisukkia ja yhden hihattimen/boleronkin tekaisin. Mikään vain ei ole niin ihmeellisen onnistunutta, että olisin jaksanut kuvata ja blogata niitä.
Kuvassa Pallopylly, kolme viikkoa.
On sentään neulottukin: vaippahousuja (tietty!), unisukkia ja yhden hihattimen/boleronkin tekaisin. Mikään vain ei ole niin ihmeellisen onnistunutta, että olisin jaksanut kuvata ja blogata niitä.
perjantai 30. joulukuuta 2011
Sukat sairastamista varten
Pidin viiden päivän neulomisloman. Jos lahjaompelut lasketaan, loma typistyy kolmeen päivään. Aatonaattoiltana alkoi kurkku tuntua karhealta, ja sen jälkeen olenkin potenut kunnon jouluflunssaa. Ekana arkipäivänä visiteerasin Pallopään kummisedän luona, joka sairasti samaa flunssaa kuumeessa ja nenä punaisena, ja, voitteko kuvitella, paljain jaloin!

Lanka: Novita Nalle
Menekki: 97 g
Koko: 44-45
Puikot: 3 mm
Langanmenekkiä optimoidessani jouduin purkamaan toisen, yksiväriseksi aikomani kärjen ja vaihtamaan raidalliseen malliin. Nyt on tummanruskea Nalle suunnilleen käytetty.
Lanka: Novita Nalle
Menekki: 97 g
Koko: 44-45
Puikot: 3 mm
Langanmenekkiä optimoidessani jouduin purkamaan toisen, yksiväriseksi aikomani kärjen ja vaihtamaan raidalliseen malliin. Nyt on tummanruskea Nalle suunnilleen käytetty.
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Loput joulujutut vol.2
Kameran akku hyytyi kesken kaiken (kuten aina!) joten tässä vielä yksi joululahja.

Kahden iaido-miekan (puinen ja metallinen) kantamiseen suunniteltu kassi. Tukevaa markiisikangasta, reppuremmiä ja itsekiinnittyvää heijastinkangasta. Pitkittäin kulkee tikkaus joka erottelee kassin kahdeksi erilliseksi lokeroksi, etteivät miekat kolhi toisiaan ja pysyvät nätisti päällekäin. Miekat sujautetaan sisään päädystä, joka suljetaan tarraläpillä. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, noin niin kuin ilman ohjeita tehdyksi. Ei tarvinnut purkaa yhtään ajatusvirhettäkään, vaikka Pallopää oli jo lomalla tarhasta ja avusti kovasti ompelemisessa.

"Samurai". Tai sitten minua on taas huijattu ja tässä lukee "possua hapanimeläkastikkeessa".

Ja näin se kulkee mukana, ja näin se sopii väreiltään ja tyyliltään hakamaan. Ja näin komea ilma meillä on joulupäivänä.
Kahden iaido-miekan (puinen ja metallinen) kantamiseen suunniteltu kassi. Tukevaa markiisikangasta, reppuremmiä ja itsekiinnittyvää heijastinkangasta. Pitkittäin kulkee tikkaus joka erottelee kassin kahdeksi erilliseksi lokeroksi, etteivät miekat kolhi toisiaan ja pysyvät nätisti päällekäin. Miekat sujautetaan sisään päädystä, joka suljetaan tarraläpillä. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, noin niin kuin ilman ohjeita tehdyksi. Ei tarvinnut purkaa yhtään ajatusvirhettäkään, vaikka Pallopää oli jo lomalla tarhasta ja avusti kovasti ompelemisessa.
"Samurai". Tai sitten minua on taas huijattu ja tässä lukee "possua hapanimeläkastikkeessa".
Ja näin se kulkee mukana, ja näin se sopii väreiltään ja tyyliltään hakamaan. Ja näin komea ilma meillä on joulupäivänä.
Loput joulujutut
Eilen availtiin paketeista lähipiirissäni mm. tällaisia:


Lanka: Austremann Step Aloe vera & Jojoba
Menekki: n. 80 g/pari
Puikot: 2,5 mm
Tällä kertaa hiukan ohuemmat villasukat äidille ja isälle. Äidin sukkiin varsinkin tuli vartta aika rutkasti, kun halusin tehdä vielä yhden raidan lisää, ja ne olivatkin aika leveitä...

Lanka: 7 veljestä
Menekki: n. 1400 g
Koukku: 4,5 mm
Tämän suurteoksen aloitin jo toukokuun lopulla :D Yhteen tilkkuun meni n. puoli tuntia aikaa (jos ei ollut värinvaihtoja tms. säätöä) ja tilkkuja on 96 kpl. Valmiin peiton mitat ovat luokkaa 120*180 cm. Ehkä. Usko meinasi loppua vasta yhdistämisvaiheessa.
Kuvassa peitto on vielä höyryttämättä. Sain aaltoilevan nirkkoreunuksenkin aisoihin hellästi silittämällä.
Lanka: Austremann Step Aloe vera & Jojoba
Menekki: n. 80 g/pari
Puikot: 2,5 mm
Tällä kertaa hiukan ohuemmat villasukat äidille ja isälle. Äidin sukkiin varsinkin tuli vartta aika rutkasti, kun halusin tehdä vielä yhden raidan lisää, ja ne olivatkin aika leveitä...
Lanka: 7 veljestä
Menekki: n. 1400 g
Koukku: 4,5 mm
Tämän suurteoksen aloitin jo toukokuun lopulla :D Yhteen tilkkuun meni n. puoli tuntia aikaa (jos ei ollut värinvaihtoja tms. säätöä) ja tilkkuja on 96 kpl. Valmiin peiton mitat ovat luokkaa 120*180 cm. Ehkä. Usko meinasi loppua vasta yhdistämisvaiheessa.
Kuvassa peitto on vielä höyryttämättä. Sain aaltoilevan nirkkoreunuksenkin aisoihin hellästi silittämällä.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Nukelle joulupakettiin
Mielikuvituksettomasti tein taas muutaman nukenvaatteen Pallopään serkkutytön pakettiin. Puolustaudun sillä, että niitä oli erityisesti toivottu! (Itse asiassa osa näistäkin on vanhoja, jo viime vuonna ommeltuja, jotka löysin, kesken kaikkien joulukiireideni, kangaslaatikosta. Huraa!)

Villapallon ohjeella neuloin sukkahousut, mutta pitsikuviolla. Tuli aika ihanat, vaikka lisäykset säären takana aiheuttivatkin päänvaivaa pitsikuvion kanssa. Oma testinukkeni on hiukan beibbaria pienempi, siitä rutut.

Tässä tekemäni setti. Pellavamekko ja valkoinen pellavapaita olivat vanhaa tuotantoa, hameen ommella surautin jämäkankaasta. Näiden lisäksi pakettiin pääsee yksi pepitaruudullinen, myyjäisistä ostamani mekko ja todennäköisesti ostan vielä nuken kengät, niitä kun erityisesti toivottiin.
Villapallon ohjeella neuloin sukkahousut, mutta pitsikuviolla. Tuli aika ihanat, vaikka lisäykset säären takana aiheuttivatkin päänvaivaa pitsikuvion kanssa. Oma testinukkeni on hiukan beibbaria pienempi, siitä rutut.
Tässä tekemäni setti. Pellavamekko ja valkoinen pellavapaita olivat vanhaa tuotantoa, hameen ommella surautin jämäkankaasta. Näiden lisäksi pakettiin pääsee yksi pepitaruudullinen, myyjäisistä ostamani mekko ja todennäköisesti ostan vielä nuken kengät, niitä kun erityisesti toivottiin.
torstai 15. joulukuuta 2011
Pukinkonttiin osa N
Osan joululahjoista uskaltaa blogata etukäteen, osaa ei. Tämän uskaltaa. Appiukko tilasi sukat joulupakettiinsa.

Lanka: Novita Nalle
Menekki: 89 g
Puikot: 3 mm
Perussukat, pitkästä aikaa hollantilaisella peruskantapäälläkin! Kantapään raidoitus oli tarpeeksi haastava jo itsessään. Vaaleanruskea raitalanka loppui puoli kerrosta (!!) ennen toisen sukan kärkeä, ja paikkasin tilanteen löytämälläni 100% villalangan jämäkerällä. Ei sitä kyllä edes huomaa jos ei tiedä.
Terän ja kantapään raidoitus on matkittu omista sukistani, jotka olen saanut kymmenisen vuotta sitten itä-suomalaiselta tädiltäni. Että liekö tämä nyt sit joku perinnemalli?
Lanka: Novita Nalle
Menekki: 89 g
Puikot: 3 mm
Perussukat, pitkästä aikaa hollantilaisella peruskantapäälläkin! Kantapään raidoitus oli tarpeeksi haastava jo itsessään. Vaaleanruskea raitalanka loppui puoli kerrosta (!!) ennen toisen sukan kärkeä, ja paikkasin tilanteen löytämälläni 100% villalangan jämäkerällä. Ei sitä kyllä edes huomaa jos ei tiedä.
Terän ja kantapään raidoitus on matkittu omista sukistani, jotka olen saanut kymmenisen vuotta sitten itä-suomalaiselta tädiltäni. Että liekö tämä nyt sit joku perinnemalli?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
