Väriliemiä keitettiin tunnin verran. Siivilöinnin jälkeen lisättiin purete (perinteisesti alunaa 10% lankojen painosta) ja dipattiin märät langat lämpimään liemeen. Kukkakattilan langat alkoivat heti muuttaa väriään, ja katsokaa millaiseksi!!
Hihkuimme innosta langan värjäytyessä siniseksi. Sinistä kun on kuulemma lähes mahdotonta saada Suomen luonnonvaraisista kasveista! Väripatoja pidettiin kuumana vajaan tunnin, ja sen aikana väri ehti muuttua lupiinille tyypilliseksi jäänvihreäksi. Jäimme pohtimaan, olisiko tuota kuvassa näkyvää sinistä mahdollista saada talteen, jos keittäisi oikein vahvan liemen ja dippaisi langat sinne vain hetkeksi? Vai vaikuttaako liian korkea lämpötila? Vai muuttuuko väri aina vihreäksi ilman tms. vaikutuksesta, vaikka mitä kikkailisi? Tämä vaatii ehdottomasti lisätutkimusta. Etualan varsikattila sentään sai vähän pirteämmän vihreän ajan kuluessa.
Vasemmalta: Lupiininvarsikattilasta kaksi eripaksuista luonnonvalkoista 100% villalankaa, sitten kukkakattilan jälkiliemi (l.valk. lanka), kukkakattilan l.valk. Nalle-lanka, kukkakattilan kirkkaanvalkoinen Nalle-lanka ja reunimmaisena kukkakattilassa ollut harmaa 100% villa.
Merkillepantavaa on mielestäni noiden Nalle-lankojen voimakas väriero. Kirkkaanvalkoinen imaisi itseensä todella voimakkaan sinertävän vihreän, kun taas luonnonvalkoisesta tuli blogeissa paljon esiintynyt jääkarhukarkki.
Tämä kaikki oli kovasti Jännää. Ja meillä oli hauska kesäpäivä! Lapset juoksentelivat pihalla ja Pallopylly seuraili tapahtumia avoimesta olohuoneen ovesta kärsivällisesti. Välillä hän pääsi toki tissille ja liinaunille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti