Kuvassa vasemmalta:
1) 7 Veljestä, kirkkaanvalkoinen
2) Nalle, kirkkaanvalkoinen
3) Huopanen, luonnonvalkoinen
Huopasesta tuli kaunis frostattu kanerva! Jännäsin vähän huopuvan langan värjäämistä mutta hyvin se käyttäytyi. Kastoin langat ennen värjäämistä kuumaan veteen ja nostin sieltä kattilaan. Värjäysaika oli n. 15 minuuttia (levy ykkösellä), ja huuhtelin varovasti lämpimällä vedellä.
Sitten lisäsin kattilaan taas rautavihtrilliä, tällä kertaa maltillisemmin teelusikallisen. Uudet langat, levy pois päältä ja 1,5 tunnin haudutus.
4) Nalle, kirkkaanvalkoinen
5) 100% villa, lupiinilla vaaleanvihreäksi värjätty
Tuo villalanka jäi harmahtavaksi. Luulen sen johtuvan enemmän langan ominaisuuksista (ei tekokuituvahvistusta, ei teollista puretusta) kuin alla olleesta tiskiveden vihertävästä sävystä. Kaunis sekin on, ja löytänee paikkansa jossain käsityössä. Ja nallen violetti on upea!
Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut opikseni ja alkanut laputtaa värjätyt langat heti. Olen jo nimittäin unohtanut, mitkä kesän lupiinivärjäyksistä jäivät minulle ja mitkä kaverille, eikä vyyhdeistä enää näe, sisältääkö lanka sukkavahvistuksen vai ei. Aika professionaalia toimintaa jo!
2 kommenttia:
hei olet saanut kauniita värejä marja-aronialla. itsekkin värjäsin sillä viime syksynä (ilman suola lisää, aluna ja viinikivipuretus), väri aluksi kaunis lila, mut jo parissa kuukaudessa haalistui ummehtuneen harmaanlilaksi. Nyt oliskin mielenkiintoista kuulla, miten näissä värjäämissäsi langoissa on värit pysyneet?
Hei Ilona! Kiva nähdä että joku lukee tätä blogia!
Kaivoin pari marja-aroniavyyhteä esiin ja kyllä ne ovat edelleen minusta kauniin violetteja. Edellisen kerran, kun kokeilin aroniavärjäystä, tulos oli juuri kuvailemasi harmahtava, ja niistä neulotuissa lapasissa väri on tällä hetkellä ehkä kuranruskea. Silloin en käyttänyt suolaa.
Epäilen siis, että taika on tuossa suolan lisäämisessä. Idean siihen sain Villapallon blogista. Pitäisiköhän kysyä Villapallolta, miltä hänen marjalankansa näyttävät nyt?
Lähetä kommentti