maanantai 18. toukokuuta 2009

Hörhö mikä hörhö

Onneksi meillä on naapureita, jotka eivät välitä kaupungin järjestyssäännöistä, vaan kärräävät lehtiroskaa ja kakattavat koiriaan lähimetsikköön. Ilman heitä siellä ei kasvaisi tällaisia:


Mahtavaa että tulee taas kesä ja ilmaista ruokaa on joka puolella! Nokkosista voi tehdä mm. piirakkaa, lettuja, pastakastiketta, keittoa... Syksymmällä minulle taas käy aika usein näin:


Pakastimessa on vieläkin aika paljon sieniä ja puolukoita. Ja reilun kuukauden kuluttua alkaa taas tulla mansikoita! Tänään pallopää istutti pihamaalle porkkanoita, herneitä, retiisejä, salaattia ja ruohosipulia.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Kangastuholaiset III

Tällainen pussukankaltainen valmiste. Keskellä yötä kun ompelee, niin tietysti hukkasin sen ainokaisen vaaleanpunaisen napin jonka olin jo etukäteen etsinyt ja valinnut tähän. Grr.


Vuori pepita-ruutua, päällä vakosamettia ja reunassa pitsiä. Mitat n. 25*20*5 cm, sinne sopii siis kirja tai meikkejä tai jotain. Kuvatessa tungin sisään muutaman DVD-kotelon. Seinämät jäykistin jämäpalalla uunikinnasvanua. Perspektiivi hämää, ei se oikeasti ihan noin vino ole. Vähän kyllä.

Ainut huono puoli tässä projektissa oli sitkeä pipodisco, joka hoilotti taannoista euroviisu-klassikoa mukaillen "daa, tildan tildan daa...".

perjantai 15. toukokuuta 2009

Kangastuholaiset II

Puoli metriä palalaarista löytynyttä ihanaa pepita-ruutua koki tänään muodonmuutoksen:


Sama kaava kuin keväällä tekemäni hellemekko, SK 6-7/2005. Kangas oli taas niin nafti pala, ettei sitä riittänyt kaksinkertaisiin hihaliehukkeisiin. Tilalle löysin täsmälleen tarvittavan kokoisen pätkän vanhaa brodyyria, jostain ilmeisesti leikattu talteen. Tämäkin mekko menee kummitytölle kesällä pidettäväksi.

Varsin kustannustehokasta: kankaasta tuli tämä mekko ja aiemmin lankapussukka, kangas meni viimeistä tilkkua myöten ja maksoi palalaarissa 3 euroa. Muut tarvikkeet kierrätettyjä molemmissa.

torstai 14. toukokuuta 2009

Kangastuholaiset I

Kanssa-asujani alkoi huomauttelemaan käsityötarvikkeiden määrästä. Samaan aikaan YSV:llä (tuttujen kesken "hörhöpalsta") organisoitiin yhteiskampanjaa, tavoitteena tuhota kangasvarastoja ja olla ostamatta uusia, touko-kesäkuun ajan. Ensimmäiseksi tartuin palalaarista löytämääni pellavaan. Uutena piti ostaa hiukan organzaa kaula-aukkoon ja helmaan (palalaarista tämäkin), vetoketju oli omasta takaa. Kaava uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä 5/09. Juhlanumeron myötä minustakin tuli tilaaja!


Pellavaa oli n. metrin pala (leveys 150 cm). Se riitti juuri ja juuri! Mekon helmaa piti hiukan lyhentää ja saumavaroja pienentää, mutta onneksi olin leikannut kaavat reiluun kokoon jo valmiiksi. Mekko on siis aivan passeli. In action-kuvia tulossa kenties myöhemmin. Ompelukin sujui ongelmitta, jopa vetoketjun asentamiseen olen melko tyytyväinen.

Kaava on kiva. Muistiin merkitsen itselleni, että vyötäröä, eli helmakappaleita varsinaisen vyötärökappaleen alapuolelta, voisi hivenen kaventaa jos teen toisen samanlaisen. Vaikkapa 1 cm joka kappaleesta. Ehkä seuraavaksi uhriksi pääsee kirpparilta löytämäni upea, fuksianpunainen silkkikangas, jos löydän sille sopivan sävyistä organzaa seuraksi. Sitä ennen täytynee kuitenkin askarrella-paskarrella kaikkea pientä, korjausompelua, pyörän satulansuojaa jne.

Huomioikaa upea vaateripustin, jonka sain Pallopäältä äitienpäivänä. Olivat Ihan Itse maalanneet tarhassa. Hieno on!

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Lahjontaa

Pallopään tarhan kevätjuhlapäivänä minulle kirkastui ajatus: eikös niille tädeille ole tapana viedä jotain lahjuksia??? Mutta ei hätää! Käsin tehtyä saippuaa, sopivan pieni ja harmiton luksuslahja kelle tahansa, oli runsaasti varastossa. Samanlaiset palaset hyvin kypsynyttä maito-hunaja-manteliöljysaippuaa löytyi kaikille tädeille. Vähän paketoin:


Isoisäni täyttää ensi viikolla kunnioitettavat 85 vuotta. Kun en parempaakaan lahjaa keksinyt, ajattelin että villasukkia tarvitsevat aina ja kaikki. Uusi Mokkasukka hyppäsi puikoille (2 mm) ja alkoi muotoutua yksinkertainen, mutta taidokas (hehe), miehekäs mutta kaunis sukka. Sukkaa esittelee tässä oma karvainen jalkani, joka on varmaan hiukan pienempi kuin vastaanottajan. Sukalta puuttuu vielä pari, mutta onhan tässä toista viikkoa aikaa. Ohuesta langasta huolimatta tämä sukka syntyi kolmessa päivässä.


Palmikot eivät erotu kunnolla kuvassa. Todellisuudessa ne näkyvät hyvin langan kirjavahkosta värjäyksestä huolimatta.

Mokkasukka on ihanaa. Pehmeää, kaunista, kestävää, tuoksuvaa, helppoa.
Muistio itselle: jos neuloo bussissa, altistuu mummojen, juoppojen ja muiden puheliaiden keskustelunavauksille.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Afrikkahuivi


Ajoissa valmis! Sain tämän langan tuliaisina Tallinnasta, niitä liukuvärisiä villalankoja taas. Väreistä tuli mieleen Afrikan punainen hiekka ja kuumat yöt. Äitienpäivä lähestyi, ja niin huivi muuttui Revontuli-mallia mukaillen hartiahuiviksi. Koristeekseen se sai sävy sävyyn muovihelmistä kootut hapsut.


Lankaa kului vajaa 200 g. Pitkästä aikaa käytin pitkiä metallipuikkoja (3 mm) bambupyöröjen sijaan. Bambuilla kun oli toinen projekti kesken.
Neule valmistui lauantai-iltana puolenyön maissa. Liotus huuhteluainevedessä, puristelu kuivaksi ja pingotus sängynpatjan väliin nuppineuloilla. Tänä aamuna suunnittelin ja ompelin helmikoristeet ja päättelin langanpäät.
Nyt se täytyy enää paketoida, ja aikaakin jää vielä useampi tunti ennen kuin lähdetään äitiä onnittelemaan :)

lauantai 2. toukokuuta 2009

Ostosreissu Hämeenlinnaan

Lähdimmä tyttöporukalla aurinkoisena lauantaina Hämeenlinnaan. Kohteena oli itseoikeutetusti Villa Mokka. Lisäksi pistäydyimme Wetterhoffilla ja ihan pikaisesti vain parissa askartelukaupassa. Tässä hiukan hankintoja:

Neljää väriä Mokka Sukkaa.


Mustaa pellava-puuvillaa kesätoppiin.


Wetterhoffin alekorista tunnistamatonta sukkalankaa (kuulemma 40 % tekokuitua, loput villaa) viisi kerää sekä pehmoista ohutta silkki-villaa kaksi vyyhteä.

Sitten ostin vielä vähän muovihelmiä erään huivin koristeeksi, ja kopioin Villa Mokan valtaisasta lehtipinosta pari kiinnostavaa ohjetta. Tämän jälkeen olikin aika suunnata syömään (jotenkin sopivasti reitille osui Ravintola Huviretki) ja kotiinpäin. Kerrottakoon vielä että kaikki viisi matkassa ollutta sortuivat ostamaan lankaa, useat jopa melko paljon. Pallopää kysyikin osuvasti aamulla lähtiessäni: "Miksi te ette ota yhtään poikaa mukaan?" Niin, miksiköhän ei?

Lisäys: laskimpa tuossa, että ostin tänään yli kilon lankaa. Kauhistuin, kunnes laskeskelin lisää ja huomasin tänä vuonna valmistuneen jo reilusti yli kilon edestä neuleita. Eli ehkä nuo on mahdollista joskus kuluttaa pois? Ennestään varastossa oli yhteensä vain pari kiloa, kaikki parittomat ja jämäkerät mukaan lukien. Ja kaikille isommille erille on käyttötarkoitus mietittynä valmiiksi.