
Joulupaketin jatkeeksi isä sai synttärilahjaksi nämä tumput. Lanka on edelleen Novita Stone. Palmikkokuvio sama peuransarvi kuin sukissani, muuten malli omasta päästä. Ja sen kyllä huomaa. Peukalokiilat on liian leveät, olisi pitänyt lisätä joka kolmannella kerroksella joka toisen sijaan, kun lanka on näin paksu. Muuten olen ihan tyytyväinen.

Leikkikeittiö, leikkiruuat ja leikisti leipominen ovat Pallopään suosiossa. Huvikseni kokeilin miltä lempiruoka, makaroni ja lihapullat, näyttävät villasta tehtynä.
Pullat ovat sitä Stonea edelleen (ja jäljellä on vieläkin muutama kerä, joku taisi hiukan innostua Anttilan alessa, köh). Käärin pikku kerälle, neulahuovutin sen verran että pysyy kasassa ja laitoin pullat pesupussissa koneeseen.
Kierremakaronit on virkattu beigestä puuvillalangasta (Viola) koukulla kokoa 1½. Ja minähän siis en osaa virkata.
Pallopää juhli myös synttäreitään. Kaverit pääsivät onkimaan tällaisia vonkaleita. Niiden sisään oli ahdettu suklaapatukka ja tarroja jokaiselle. Jostain syystä (???) vieraat eivät halunneet kaloja kotiin mukaansa joten niille täytyy keksiä uusiokäyttöä. Anyone? Masu suljetaan tarralla ja kalat ovat kaikki eri (jämä)kankaista.
Lisäksi olen ommellut Pallopäälle yhdet lakanat Eurokankaan ale-paloista sekä tuparipahjaksi kavereille patakintaita jemmakankaista. Niitä en vaan jaksanut kuvata. Pari erää saippuaakin on taas kypsymässä.
Ai niin, ja tässä yksi myöhästynyt joululahjapostaus:

"Kun pikku tiikeri oli syönyt, siitä tuntui hiukan paremmalta. Mutta sitten sen vointi taas hiukan huononi. Se halusi päästä nukkumaan.
- Minä vien sinut vuoteeseen, pikku karhu sanoi.
- Ei kun sohvalle pehmeiden tyynyjen keskelle, pikku tiikeri sanoi. - Ja leopardihuopa peitteeksi."
Tämän sai siis äitini. Janoschin pikku karhu ja pikku tiikeri-kirjat ovat koko perheen lemppareita. Kesällä äiti katkaisi jalkansa ja joutui kökkimään sohvalla enemmän kuin tarpeeksi. Mutta leopardikuvioista huopaa ei ollut. Nytpä on!
Kaksinkertaista polyesterifleeceä. Yksivärinen harmaa ja leopardikuvioinen on tikattu yhteen n. 30 cm:n välein. Huovan koko on n. 150*200 cm. Reunakanttaus kullanvärisellä satiinivinonauhalla.
Niin. Että kyllä täällä jotain tapahtuu. Jonkinlainen käsityö- ja blogausväsymys vaan on iskenyt, ei jaksa kiinnostaa enkä tunnu saavan mitään valmiiksi. Toisaalta muutama varsin mielenkiintoinen projekti odottaa...
P.S. Taisin tajuta että tuo käsityöplääh johtuu eräästä melko kunnianhimoisesta projektista. Mutta nyt on kaikki kahdeksan kierremakaroniannosta ja 56 villalihapullaa valmiina, joten voin innostua taas jostain uudesta.
1 kommentti:
Kivan näköiset nuo kalat :)
Kyllä mä olisi ainakin kelvottanut kotiinkin tuollaisen uiskentelemaan. Jatkokäyttöä en heti kyllä keksi, joku säilytyspussukka?
Lähetä kommentti