torstai 3. helmikuuta 2011

Ja toiset tietysti perään

Kun toinenkin villapaita tuli huovutettua, ja olin masutautisen pallopään kanssa kotona tänään, surautin toisenkin setin.


Tämä villapaita oli hiukan tummempi, kaunis metsänvihreä (kun taas edellinen oli lähinnä pistaasia). Tämä oli myös huovutuksesta huolimatta hiukan ohuempi. Lapaset on miesten kokoa, kuvassa sisällä on sisälapaset. Yhdessä nuo muodostavat jo erittäin lämpimän setin.

Pipon pidän varmaan itse. Vyötärön joustinneuletta riitti vain pipon etukappaleeseen. Tekisi mieli koristella tätä jotenkin. Muistaakseni kaverilla on huovutettuja, punaisia villapaitoja... Ehkä pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tilkkujen vaihtamisessa.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Jan-Erik Lapanen

Tämä projekti on seuraavien yhteensattumien summa:
1) rintasyöpä
2) teräväkyynärpäinen aviomies
3) äkillisesti parantunut rahatilanne
4) työkaverilta lainattu lehti
5) Facebookin käsityöhaaste


Näinkin nopea pikatikki, noin yhden tunnin leikkely ja ompelu, olisi varmasti jäänyt tekemättä ilman seuraavaa tapahtumaketjua:

Teräväkyynärpäinen mieheni kuluttaa villapaitoja, jotka parin paikkauskerran jälkeen yleensä ovat käyttökelvottomia. Ainakin julkisella paikalla. Ja metsävillapaitoja tuolla on jo ihan tarpeeksi. Tämä keväisen versonvihreä villapaita joutui siis jokin aika sitten pesukonehuovutukseen (60 astetta, lakanapyykki) ja tuli ulos ihanteellisesti tiivistyneenä. Sitten se odotti inspiraatiota.

Keskustelupalstallani eräs epäonnekseen rintasyöpään sairastunut, urhea nainen päätti piristää elämäänsä taideproduktiolla. En tiedä tästä taiteesta vielä sen tarkemmin, mutta hän kaipasi työhönsä reikäisiä villavaatteita. No, niitähän meillä riittää! Sukkia löysin useampia, ja tästä huovutetusta ja eräästä toisestakin vihreästä villapaidasta leikkasin hihat tähän tarkoitukseen. Leikelty, huovutettu palanen jäi keittiön pöydälle lojumaan.

Parantuneen taloudellisen tilanteeni ilahduttamana ajattelin tilata itselleni taas jonkin lehden. Pyysin Kerttuselta lainaan muutamia vanhoja Taito-lehtiä, nähdäkseni onko se sellainen lehti jonka haluaisin tilata. (Ei muuten taida olla, tästä pitkästä tarinasta huolimatta.) Taito 1/2009 esitteli helppoja kierrätysasuja mm. huovutetuista villavaatteista. Katseeni eksyi saman tien lapasohjeesta pöydällä lojuvaan villapaitaan.

Valmiit neliöpipo (mitat otin omasta trikoisesta Kimperi-pipostani) ja lapaset ovat kivat, mutta eivät ihan minun väriseni. Sen sijaan kolmas uhri, joka ilmoittautui Facebookin käsityöhaasteeseeni, on vihreän fani.

Oikean käden lapaseen tähtäsin villapaidan rintamuksessa olleen pienen brodeerauksen. Pipon reuna on paidan alareunan resoria. Se joustaa edelleen vähän, huovutuksesta huolimatta. Tykkään näistä! Toivottavasti saajakin tykkää. Ja tuo nimi? Lapasta katsoessani tuli vain mieleen tuore, mahtava Ketosen & Myllyrinteen pro-feministi. Tällainen vain aavistuksen vinoon menevä huumori kolahtaa meikäläiseen :D

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Amigurumi

Osallistuin Facebookin luovuuteen innostavaan käsityöhaasteeseen. Minulta toivottiin amigurumi-maskottia, ja vaikka virkkauskokemukseni onkin sangen vähäinen, uskaltauduin kokeilemaan. Amigurumithan ovat siitä helppoja, että tarkoituksena on vain saada tiivis pinta kiinteillä silmukoilla, joita lisäämällä ja vähentämällä muoto syntyy. Ei tarvitse kikkailla kaavioiden ja pylväiden kanssa. Ja valmista tuli yhdessä illassa!



Lanka: 7 veljestä
Koukku: 3,5 mm
Ohje: Baby Dragon

On se söpö, vaikka vähän vino. Luulen että teen tällaisia useampiakin! Tai ainakaan en keksi mitä muuta voisi tehdä tuosta omenanvihreästä sukkalangasta, jota piti siis ostaa 150 g kerä tätä projektia varten... Olen jo käyttänyt sitä harjoitteluun neulakinnaskurssilla.

Silmät ovat pienet napit, ratkottu talteen jostain roskiskuntoisesta vaatteesta. "Oikea" puoli on kiiltävän sininen, mutta tämä takapuoli simppeli musta. Minusta nuo korvaavat näin häthätää ihan hyvin ne turvasilmät, joita amigurumeissa usein näkee. Ja uskon että saaja malttaa olla imeskelemättä näitä irti?

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Totoro vol 2.

Heti perään toiset Totorot puikoille. Olen ollut flunssan kourissa kotona pari päivää joten nämä valmistuivat vauhdilla.


Speksit ovat muuten samat kuin edellisen postauksen lapasissa, mutta nyt käytin 3 mm sukkapuikkoja. Lankaa meni gramman verran enemmän. Pitkiä langanjuoksuja välttääkseni, ja kognitiivsta kuormaa keventääkseni, pistin kämmenpuolen mustapallerot marssimaan sotiaallisen täsmällisissä riveissä. Tällainen pienikuvioinen, säännöllinen kirjoneule on ihanan meditatiivista neuloa, tiivistä ja lämmintä.

Tässä vielä kuva, jossa näkyy kokoero 3 mm ja 2,75 mm puikoilla neulottujen lapasten välillä. Ei paljoa!


Huomasin, että ainakin Villapallo kehottaa neulomaan Nalle-langan kirjoneuleet jopa 3,5 mm puikoilla. Sitä täytyykin kokeilla seuraavaksi! Aistin orastavaa kirjoneuleinnostusta... Ainakin kiemuralapaset on saatava.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Naapurini Totoro!

Löysin valloittavan ohjeen kirjoneulelapasiin. Vasta neuloessa tajusin, että edellisestä kirjoneuleesta on vierähtänyt tolkuttoman pitkä aika! En nyt suoraan muista, mutta saattaa olla että olen edellisen kerran vääntänyt kirjoneuletta lukiossa eli toistakymmentä vuotta sitten. Taito ei ollut kuitenkaan täysin unohtunut. Pari virhettä tietysti lipsahti mukaan, mutta pitäähän ne itse tehdyiksi tunnistaa, eikös?


Lanka: Novita Nalle
Puikot: 2.75 mm
Ohje: Totoro-lapaset
Langan menekki: 50 g
Koko: lapsi

Ohje oli kirjoitettu naisten kokoisille lapasille mutta eri langalle. Jostain syystä poimin käteeni nuo pienemmät puikot, vaikka normaalisti neulon Nallea 3 mm puikoilla. Kirjoneuleessa on pitkiä langanjuoksuja, ja vaikka oikeaoppisesti kiedoin langat toisiinsa 4-6 silmukan välein, vetää kirjoneule aina vähän kasaan eikä jousta niin hyvin. Lopputulos: Pallopäälle (ensi viikolla 6 v.) sopivat lapaset. Kyllä minäkin saan ne tungettua käsiini, mutta... Onneksi Pallis rakastaa Totoroa!

Ruskeansävyinen (Innossa sanottaisin lilertävä, joka on sinällään minusta riittävä peruste häpeäpaalulle ja julkiselle pieksemiselle) lanka on marja-aronialla värjäämääni. Ulkona luonnonvalossa se on lähes lila, sisällä sähkölampun alla mudanruskea. Ja välillä harmaakin. Minusta se sopii hienosti sekä kirjoneuleeseen yleensä, että tämän luonnonvalkoisen kanssa, ja aivan erityisesti Totorolle! Kirjoneuleen kanssa hyytyminen iski vasta peukaloissa: ohjeessa niihinkin kirjaillaan pienet Totorot. Tein kuitenkin kaksiväriset, jotta ne olisivat yhtä paksut ja lämpimät kuin muukin tumppu.

Muita uutisia: haksahdin tuhlaamaan ja tilailin netistä käsityötarviketta. Viipsinpuu on tulossa Toikalta, ja ihana, tuoksuva, katajainen kinnasneula kolahti jo postilaatikkoon Vuorelmalta. Huom: ei postikuluja! Tietysti kinnasneulalle pitää olla käyttöäkin, joten ilmoittauduin Espoon työväenopiston neulakinnaskurssille.

Ja Hobboksissa on ale...

lauantai 15. tammikuuta 2011

Pitkällisen projektin loppuhuipennus

Aloitin nämä sormikkaat lokakuussa, pariksi nopeasti valmistuneelle Knotty but nice-pipolle. Sitten äiti esittikin muita joululahjatoiveita, ja muutenkin joulu puski päälle niin että nämä jäivät puolivalmiiksi. Vasta tammikuussa ehdin saattaa päätökseen projektin, joka ehti ottaa päähän moneen kertaan.


Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 2,5 mm
Ohje: Knotty gloves
Langan menekki: 67 g

Puikot olivat liian isot joten neule on löysää. Valmiit sormikkaat ovat turhan isot. Alpakkalanka on kutittavaa ja karvaavaa. Eniten ärsyttää kuitenkin, että toisen sormikkaan varsi on pidempi, enkä tajua miksi. Ilmeisesti (tämän näkee kuvastakin) toisen palmikko-osuus on pidempi koska olen tehnyt jotain ylimääräisiä kerroksia palmikonkiertojen väliin. Mutta miksi?? Pidempi sormikas on se joka valmistui lokakuussa joten tarkkaa muistikuvaa ei ole. En kuitenkaan usko muokanneeni ohjetta jotenkin tahallani.

Noh. Aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta. Yritän tyrkyttää näitä kuitenkin äidille, yhdessä sen vähän ison pipon kanssa... Tai sitten heitän satsin pesukoneeseen ja kokeilen huopuuko alpakka. Kaiken huipuksi tuota lankaa on vielä liki kaksi kerää jäljellä. Liian vähän huiviin, liikaa pois heitettäväksi. Ehkä kaksinkertaisena voisi neuloa aluslapaset? Värjätäkin sitä voisi.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Karhuntassut

Samanlaiset läppälapaset kuin aikaisemmat Ilapaset.



Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3 mm
Menekki: 67 g

Mallia en ottanut oikein mistään, paitsi taas silmukoiden jakamiseksi sormille kirjasta Lankatöitä omin käsin. Lapanen on tarkoituksella vähän leveä ja lyhyt, saajan tas... kädet kun ovat sellaiset. Ei neulahuovutuskoristetta ainakaan toistaiseksi.

Edelliseen kaulahuiviin väkersin muuten vielä pyöreät tupsut eli pompomit nurkkiin. Neljään tupsuun meni n. 30 g Nalle-lankaa. Tein pahvista kiekot joiden halkaisija oli n. 7 cm ja valjastin Pallopään pujottelemaan lankaa. Ei hän kovin pitkään lopulta jaksanut, joten jouduin itse hommiin. Vasta kun tajusin, että voin pujottaa kerralla kaksin- tai vaikka nelinkertaisen langan, alkoi homma toimia. Viimeksi olin tehnyt tupsuja vuonna 1987.