lauantai 20. marraskuuta 2010

Kurssilla taasen

Tänään oli toisen syksyn kurssin vuoro: vetoketjun ompelupäivä. Mahtavaa, että tuollaisia lyhyitä (klo 10-17) teemapäiviä kinkkisistä aiheista järjestetään työväenopistossa! Kurssitilana toiminut koulun käsityöluokkakin oli luksusta. Paljon valoa, tilaa ja korkeita leikkuupöytiä!

Suurin osa päivän luennoista kiisi allekirjoittaneen hilseen yli kovaa ja korkealta, luulen että olen enemmän sitä tyyppiä joka oppii tekemällä. Olin varannut päivän projektiksi pussukan, kun muut vaihtoivat vetoketjuja vaatteisiin tai ompelivat hienoja kotelomekkoja... Sain kuitenkin aikaan kaksi hienoa pussukkaa ja lukuisia hyviä neuvoja.


Pussukoissa on vetoketju (tietysti) ja kosteudenpitävä vuori, vaippakaupasta tilattua valkoista PUL-kangasta. Kankaat ovat tukevaa huonekalupuuvillaa, Eurokankaan palalöytöjä. Mustan kaava on muokattu Hipun pussukasta, punaisen kukallisen tein opettajan ohjeiden mukaan. Siinä vetoketju on ommeltu ensin muutaman sentin levyiseen kaitaleeseen, mustassa se on suoraan pussukan sivukappaleissa.

Muutama viikko sitten kaivoin taas kaapista saippuantekotarvikkeet ja keittelin erän perussaippuaa. Ei väriaineita, ja tuoksutkin ovat luonnollisista mausteista: neilikkaa, kanelia, hiukan muskottia ja maustepippuria. Rasvoina käytin munkkirasvaa, kookosrasvaa, oliiviöljyä ja auringonkukkaöljyä.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa

Edellisestä revontuli-huivista onkin vierähtänyt aikaa! Ja aivan suotta, yhtä kiva se on kuin ennenkin.


Lanka: Evilla artyarn 8/2
Menekki: aika tasan 200 g
Puikot: 3,5 mm
Malli: Revontuli

Kokoa on paljon eli sopivasti. Ihan ei mahtunut pingottamaan 160 cm leveän parisängyn päälle. Lankaa olisi ollut vielä yhteen vaaleanruskeaan raitaan (30 g) mutta minusta tämä oli nätimpi näin.

Pukinkonttiin.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Paketteja suuntaan ja toiseen

Tänään olen jälleen vuoden vanhempi. Ja vähän rikkaampi, sain hurjan kivoja lahjoja! Mm. käsin tehdyn ehdottomasti parhaimman muotoisen kässäpussin. Ja huovutuskirjan! Ja punaviiniä!

Kirjan ohjeista pääsin ensimmäiseksi kokeilemaan huuhkajaa, isälleni eli Pallopään vaarille isänpäivälahjaksi. Vaari kun on innokas lintubongari.


Ei se ehkä ihan samalta näytä kuin kannessa, mutta idea tullee selväksi. Pöl... anteeksi, huuhkaja myös seisoo ihan oikeasti omilla jaloillaan, villakerät takana ovat vain kuvausrekvisiittaa. Jalat on ohjeen mukaan taivutettu rautalangasta, joka on päällystetty tiukkaan käärityllä keltaisella villalangalla. Muuten pöllö on kokonaan villaa.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Pukinpaja kiihdyttää

Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että jouluun on alle 7 viikkoa aikaa, ja täytyy laatia tiukka suunnitelma, jotta kaikki käsityölahjat valmistuvat ajoissa. Olenko jo mainostanut, että minulla on tänä syksynä muutama ylimääräinen vapaapäivä, jotka olen päättänyt pyhittää yksinomaan käsitöille? Olen vielä niin sika, että vien Pallopäänkin tarhaan, jotta voin joka toisen perjantain rauhassa kehrätä, huovuttaa, keittää, värjätä, neuloa, ommella... Näin säästyneille kesälomapäiville saa mielestäni parhaan hyötysuhteen.

Tällä viikolla tontut käärivät pakettiin tällaiset:


Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm
Menekki: 140 g
Koko: 43

Perussukka. Kantapään jujuna on vahvistettu neulos, jossa joka toisella kerralla nostot on tehty eri kohdassa. Näin tulee hiukan ruutumainen pintaneule. Kantapää on ranskalainen malliltaan, tykkään siitä ja teen nykyään aina sellaisen. Tykkään myös tästä vaaleanruskeasta väristä ja klassisista raidoista, mutta ensi kerralla neulon kyllä vähän erilaiset sukat. Vaikka 3o1n-ribbiä tai jotain...

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Reklamaation paikka!

Pallopää tarvitsi ohuemmat sukat talvikenkiinsä. Tallinnasta hamstrattuja sukkalankoja oli onneksi valittavaksi asti.


Lanka: Austermann Step mit Aloe Vera und Jojoba Öl
Puikot: 2,5 mm
Koko: 31
Menekki: 38 g

Huomaatteko raidoissa mitään outoa? Minä huomasin. Ensimmäistä sukkaa (kuvassa oikealla) neuloessani tuli vastaan solmu pian kantapään jälkeen. No, tämähän on tuttua eikä sinänsä haittaa mitään, kunhan malttaa purkaa sen solmun ettei se jää painamaan ikävästi jalan alla. Mutta solmun jälkeen tapahtui kummia: raitavärit, jotka vyötteen kuvassa olivat varsin tasaiset, kääntyivät päinvastaiseen suuntaan! Lisäksi seuraava raita oli lyhyempi kuin muut, ja välissä oli outo parinkymmenen sentin pätkä ihan väärää väriä. Solmu on siis kantapään jälkeen ekassa petroolinvihreässä raidassa.

Lähetin tästä palautetta Austermannille. Saa nähdä viitsivätkö vastata. Muuten olisin ehkä vienyt langan takaisin kauppaan, mutta se on tosiaan ostettu Tallinan Karnaluksista, eikä sinnepäin ole juuri nyt asiaa... Ehkä ennen joulua kuitenkin vielä!

Jokatapauksessa sukat ovat käyttökelpoiset eikä eripariraitaisuus minua oikeasti niin paljon haittaa. Ehkä vain toivon että lähettävät kompensaationa lisää lankaa :P

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Vihdoin jotain näytettävää!

... mutta osa materiasta on kadonnut matkan varrella. Olin melko varma että mustaa ja tummanharmaata villaa oli yhteensä n. 200 g. Valmis lanka painaa kuitenkin vain 135 g. Aika iso eranto minusta :?


n. 195 m/135 g
Kuitu: 100% Suomenlammas

Rrrrrrrrakastan tätä. Olin suunnitellut huivilangaksi, mutta ei tuota taida olla tarpeeksi. Pitänee siis säilöä (ja paijailla iltaisin) ja kehrätä lisää samanlaista. Näytille se pääsee ainakin, viikonloppuna mennään mummolaan, josta rukin vajaa 2 kk sitten sain :)

Käväisin tänään ja viime viikolla työväenopiston kehruukurssilla. Opettajana oli legendaarinen Maikki Karisto. Pääsin kokeilemaan karstamyllyä, mutta totesin ettei se ole mikään oikotie onneen. Maikin myymät silkkikuidut sen sijaan... oih <3 Myös pikku nöttönen alpakkaa, ja vähän isompi pötkylä hamppua lähti mukaani. Kokeilin työväenopiston perinnerukkia ja aika samalta se tuntui kuin omanikin. Pyörä on ehkä hivenen isompi, ja lyhdyn hampaat harvemmassa, mutta hyvin samanlainen.

torstai 21. lokakuuta 2010

Henkilökohtainen ongelma

... nimeltä palmikkolapaset. Osa kaksi.


Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3, 5 mm (olisi pitänyt olla isommat!)
Ohje: Chevalier-lapaset
Menekki: 95 g

Don Rosan sarjakuva Musta ritari aiheuttaa edelleen, ties monennellako lukukerralla, huutonaurukohtauksia. Siksi en voinut vastustaa tätä chevalier-nimitystä. Harmaasta langasta toteutettuna nämä muistuttavat mielestäni haarniskaa. Tein ihan ohjeen mukaisen koon ja ovat kyllä minulle isot, eli miehenpuolelle juuri sopivat. Ja tiiviit! Hyvä.

Ohje oli hämäävän yksinkertainen. Ehkä jopa liikaakin yksinkertaistettu, oli vaikea ulkomuistista tietää milloin palmikonkierron takasilmukat pitäisi neuloa oikein ja milloin nurin. Mutta eipä sitä valmiista neuleesta niin kauheasti huomaakaan.