tiistai 6. lokakuuta 2009

Puro!


Pitkään osasin olla ostamatta Puroa. Sitten näin leikkikentällä jollain äidillä puro-tuubihuivin ja tajusin välittömästi tarvitsevani sellaisen. Joten. Ei kun Prismaan, onneksi Novitan lankoja saa joka niemennotkosta ja saarelmasta. Väriksi olin jo aiemmin valkannut Iltanuotion.

Neulekokemusta joku kuvasi Ravelryssa terapeuttiseksi, ja sitä se todella on. Lanka on unelmanpehmeää ja nopeaa neuloa. Värit vaihtuvat kuin ihmisen elämässä; auringon viimeisten hiipuvien säteiden kautta pimeään ja siitä itkettävän kauniiseen valoon asti. Valokuvissa värit kiiltävät, vääristyvät, latistuvat. Valokuvaan ei saa mukaan lämpöä, joka tälläkin hetkellä leviää harteilleni vaikka ulkona mittari on painunut nollaan.

In action-kuvankin otin mutta se ei nyt suostu latautumaan Ravelrysta tänne. (Muoks: no nyt onnistui!) Neuloin kuitenkin 4o, 2n-ribbiä kolmen kerän verran pyörönä, 180 s kerroksessa. 5 mm bambupyöröpuikot. Muutama ilta ja työmatka.

Ostin puroa reilusti, voisin tehdä toisen samanlaisen tai sitten lapaset, pipon, kaulaliinan tms. Käyttämättä eivät kerät varmasti jää!

maanantai 28. syyskuuta 2009

Joulusukat

Oikealla näkyvän napin tarjoaman informaation mukaisesti ajattelin tehdä joulusukat. Lanka on konepestävää (Nallea, tarkemmin) ja värikin kivan jouluinen. Palmikkokuvio ei taas erotu kuvassa mutta löysin sen ravelrysta, nimikkeellä Viking Socks. Jaksoin tosin seurata kaaviota n. kolme riviä, sitten aloin tehdä silmämääräisesti. Hauskaa.


Mutta en mä nyt sit tiedä kuitenkaan. Onko nuo liian lyhytvartiset? Joustaako palmikko niin että sukka on mukava? Tekisi mieli ostaa jotain unelmanpehmeää merinoa sairaalasukiksi, mutta onko se sitten enää konepestävää? Ja jos teen niin, mihin mä nämä punaiset sitten työnnän? Itselleni ne ovat pikkuisen pienet, luulisin että n. kokoa 38.

Viikonloppuna haksahdin kahteen vyyhtiin Jitterbugia, eli juurikin sitä pehmoista merinoa. Toista ajattelin huiviksi vaihdossa saamani sinisävyisen pariksi, mutta se onkin hiukan paksumpaa. Toisen taas näin sieluni silmin 93-vuotiaan Pappani jaloissa sukkina, mutta sitten päästään taas siihen konepesuongelmaan. Ehkä vaan teen ne ja jätän muiden huoleksi sukkien huoltamisen ja pesemisen?

Neulekorissa odottelee myös monta kerää Puroa, kun vihdoin keksin mitä siitä tekisin. (Neulekorista tuli mieleen, että käsityötarvikkeet ovat kuin itsestään maastouttaneet itsensä niin ettei niiden todellista määrää huomaa. Huovutusjutut asuvat rahin sisällä, puolivalmiit leikkiruuat majailevat pianon päällä ja koruhelmet keittiössä. Neulekorin paikka on itsestäänselvästi sohvan vieressä ja ompelutarvikkeet asuvat makkarissa, silloin kun niitä ei akuutisti tarvita. Silloin ne ovat levällään juuri tasan siinä missä niitä tarvitaan. Meillä on liian pieni asunto.)

(Toinen sivuhuomautus: tekstissä vilahtelevat vanhukset ovat todellisia henkilöitä. Vaikka täytän itse ihan just 30, minulla on ollut ilo saada pitää kaikki isovanhempani elossa tähän asti. Pitkäikäistä sukua molemmin puolin!)

perjantai 25. syyskuuta 2009

Suomalaisnainen synnytti kymmenikön - kaikki elossa!


Tässä he nyt ovat, kaikki yhdessä monikansallisessa luokkakuvassa. Vasemmalta ylärivistä:
Veera (Suomi)
Neela (Intia)
Chapa (USA)
Ayanna (Somalian tasavalta)
Dina (Venäjä)

Vasemmalta alarivissä:
Kiku (Japani)
Marie (Ranska)
Barika (Kenia)
Kefilwe (Botswana)
Erzulie (Haiti)

Ja äiti on vähän väsynyt... Ns. omaa kivaakin oli välillä, järjestin mm. kaikille tummanruskeille nukeille lopuksi passiarpajaiset. Muut syntyivät jonkin vision tuloksena, mutta loppuvaiheessa vain tehtailin Ayannalle, Barikalle ja Kefilwelle vaatteet, googletin sopivat nimet (tiesittekö, että netti on väärällään sivustoja, joissa annetaan vinkkejä odottaville äideille lapsen nimen valintaan?), kirjoitin kortit ja lätkin ne omistajilleen kuin paraskin elämäänsä kyllästynyt maahanmuuttoviranomainen.

Toisia taas, kuten Kikua, Marieta ja Chapaa (joka on muuten Siouxin kieltä ja tarkoittaa majavaa) suunnittelin pitkään ja hartaasti, monissa tylsissä kokouksissa.

Papukaijamerkki kaikille, jotka tunnistavat muutamien nimien kirjallisuusviitteet.

Vielä jäi muutama idea kaivertamaan mieleen, mutta toisaalta rutistus oli niin iso, ja muita töitä on taas jonossa, että tämä harrastus taitaa jäädä nyt tauolle. Taitaa tosin olla parasta työntää tytöt postiluukusta Unicef-vastaavalle, ettei hän saa houkuteltua minua tekemään "ihan paria vielä".

Huomioikaa kuvaa tiiratessanne myös korut, jotka olen omin kätösin vääntänyt jämähelmistä. Ja kasvot, jotka on kaikki siis maalattu ihan samalla tekniikalla ja vapaalla kädellä. Melko persoonallisia tyttösiä!

Yhyy

Ei raportoitavaa. Neulerintamalla olen vain harjoitellut palmikoita isoa paitaprojektia varten. Alkamassa on siis Durrow Hei, osaan tehdä linkin!

Niin, ja postista kolahti vyyhti unelmanpehmeää merinoa meren sävyissä, nyt pohdin kuumeisesti mitä siitä tekisin. Kaulaliinana se ainakin olisi pehmeä, mutta kirjava lanka vaatii yksinkertaisen mallineuleen, ja jännittää riittääkö 4 unssia (n. 112 g) siihen.

Aikani kuluksi lisäsin tuohon oikeaan reunaan napin, joka viestittää minun osallistuvan joulusukka-kampanjaan. Ainakin nyt valmistuvat punaiset palmikkosukat päässevät Kuopioon.

Ompelusaralla on tapahtunut; Unicef-nuket ovat ihan just kohtakohta valmiina. Kuvaan ja bloggaan heidät sitten kaikki kerralla. Tiistaina tytöt lähtevät jo maailmalle!

Hauskimmaksi ja haastavimmaksi on osoittautunut kasvojen maalaus, aivan kuten arvelinkin. Välineinä on ollut musta ohut kangastussi, hyytelömäiset kangasvärit (sininen, punainen, keltainen ja valkoinen) ja ohuenohut sivellin. Ilman kasvoja nukke on todella hengetön ja persoonaton, vasta silmien ja suun maalaaminen herättää heidät henkiin. Ilmeet ja fiilis tulevat vähän arvalla, kun vapaalla kädellä piirtää eikä jälkeä voi kumittaa.

Tyhmintä on tähän mennessä ollut hiusten ompelu, joka on todella aikaa vievää ja raskasta nykertämistä. Selkäkin siinä kipeytyy, eikä kotikutoisista materiaaleista kovin kummoisia hiuksia saa aikaan. Melko monella onkin jokin päähine.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Nämä meinasivat unohtua!

Edellä esitellyt Syksy-sukat valmistuivat jo. Ja uusi kotikin niille on tiedossa, samoin kuin näille jo aikaisemmin valmistuneille, jotka jäivät jostain syystä silloin bloggaamatta:


MokkaSukkaa nämäkin. Varresta tuli harmiteltavan lyhyt, onneksi tuon värisen jämälangan voi käyttää moneen leikkiruokaprojektiin.

Nuo pikkupalmikot ovat ärsyttäviä. En pysy laskuissa mukana, olenko jättänyt nyt väliin 7 vai 8 kerrosta ja joko on uuden palmikonkierron aika.

Tarpeetonta lienee myös mainita, että puikoilla ovat uudet sukat. Ostin ison kerän punaista Nallea leikkiruokaa varten. Mansikoiden ohella siitä liikenee myös palmikkosukkiin, tällä kertaa hienoihin sellaisiin!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Arvaa mitä? Sukat!

Viimeinen vyyhti MokkaSukkaa näytti ostettaessa hiukan omituisen kirjavalta. Kerittynä värit jo sopivat paremmin yhteen, ja neulottuun pintaan olen erittäin tyytyväinen. Vihreän nimeen vannovalle kaverille tein siitä sitten sukat.


Salama vetää vähän keltaiseksi kuvaa. Huomatkaa kuitenkin hauska viistoraidoitus, joka syntyy varsinkin sukkien varsiosaan tumman- ja vaaleanvihreiden osuuksien vuorottelusta.

Malli on perus-perus. Nämäkin olisi kannattanut aloittaa kärjestä niin olisi saanut tehtyä vielä pidemmät, ja välttynyt raivostuttavalta jämäkerältä.

Mistä tämä sukkamania oikein syntyi? Vielä alkuvuodesta minulle riitti n. yhdet sukat kuukaudessa. Nyt olen kuukauden sisään neulonut ainakin kuudet, ja seuraavat ovat taas puikoilla. Sukulointimatkan huoltotauko kun sattui Korian ABC:lle, jossa toimii myös Novitan tehtaanmyymälä... Hintataso ei kyllä vakuuttanut; olin juuri asioinut Prismassa, ja tehtaanmyymälässä kaikki maksoi järjestään 10 snt enemmän! Värivalikoimakin on Prismassa lähes yhtä kattava.

Matkan ratoksi poimin kuitenkin mukaan Nalle Four Seasons Syksyä, joka taisi olla ensimmäinen raitalanka jonka kaupassa aikoinaan näin. Sukujuhlien lomassa aloittelin sitten kärjestä sukkaa (tämä herätti runsaasti ihmetystä ja ihastusta vanhemman polven neulojatädeissä!) ja tein päästäni kiilakantapäänkin. Siitä tuli aika hieno, katsokaa vaikka:


Paria tällä ei vielä ole, koska paluumatka autossa tänään meni nukkuessa. Pallopää kun katsoi aiheelliseksi herätä vieraassa paikassa varttia vaille seitsemän X)

perjantai 4. syyskuuta 2009

Ei tullut lapasia, tuli sukat


Kuinka sattuikaan, kun harmittelin jämälankaa :) Ystävä tilasi uudet liinailusukat tyttövauvalleen. Alkuvuodesta tein hänelle ekat, mansikkajäätelönpunaisesta bambusta, mutta ne ovat nyt pienet. Toivottavasti nämä sopivat talvella. Huomenna ehken in-action-kuvia tarjolla! Ja tämä lanka meni näihin sopivasti, muutaman metrin mytty jäi jonka heitin kylmästi pois. Ei enää enempää jemmalankoja tähän talouteen!