sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Unicef!

Löysin harrastuksen, jossa yhdistyvät näpertely ja ompelu, hyväntekeväisyys, kierrätys ja omien kangasvarastojen tuhoaminen. Ompelen Unicefille myytäväksi nukkeja. Tuotto menee maailman lasten rokotuksiin. Saanko esitellä: Veera ja Dina!


Veera (oikealla) on kylän kaunein tyttö, ja taitaa tietää sen itsekin. Vehnänvaalea tukka, joka on niin pitkä, että Veera voi istua sen päällä, vetää painollaan niskan pakostakin hiukan ylvääseen kenoon. Veeran ainut asuste, jota ei voi riisua, on hiuksiin kiedottu punapaula. Veera sai sen Villeltä ennen kuin Ville lähti merille...

Dina (vasemmalla) on Venäjän Karjalan tyttöjä. Dina on järkevä ja tunnollinen, onhan hän monipäisen sisarusparven vanhin. Dina ei ehdi paljon poikien perään katsella, eivätkä pojatkaan ole vielä huomanneet pilkettä Dinan sinisissä silmissä. Hiuksetkin on ommeltu pysyvästi tiukalle lettikruunulle.

Täysin mihinkään liittymättä, tyttöjen jalkojen juuressa kaksi puuvillalangasta neulottua mansikkaa. Ohje: http://www.flickr.com/photos/51146511@N00/133734949/in/set-72057594117848889/

Tytöt lähtevät parempiin koteihin asianmukaisen adoptiotodistuksen kanssa viimeistään syksyllä. Jos kiinnostuit adoptoinnista, laita viestiä! Hinta 30 e/kpl menee lyhentämättömänä Unicefille. Ja lisää on tulossa kaikista maailman kolkista, esim. Japani, Intia, Kenia, Ranska...

Lisätietoja: http://www.unicef.fi/anna_ja_toivo

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Marsipaania

Yritän kovasti olla lipsumatta käsityöblogista lifestyleen, mutta kerrottakoon nyt, että leivoin perjantaina kaverin 30-vuotissyntymäpäiville kakun:


Eiks ole aika hieno! Maalattava kultainen elintarvikeväri on ainut ainesosa, jota ei lähikaupasta tuohon saanut, ja itse asiassa kakku olisi varmaan ollut kauniimpi ilman sitä. Tomusokerilla, marsipaanilla ja nonparelleilla saa ihmeitä aikaan!

Ja onneksi kuvassa ei näy, miten marsipaani ei ihan riittänyt peittämään reunoja joka puolelta... Muuten sen kaulitseminen ja käsittely oli minusta kyllä helpompaa kuin mitä ohjeet antavat ymmärtää. Kiitos kakkuideasta ja täytteiden ohjeista kuuluu jauhotsuussa.blogspot.com :lle.

Kangastuholaiset V

Olen ymmärtänyt realiteetit: kangasvarastojen tuhoaminen voi jatkua hamaan tulevaisuuteen asti, mutta eivät ne vaan lopu. Huomenna olen menossa kaverin työpaikalle, josta ollaan hävittämässä laatikkokaupalla askartelukäyttöön hankittuja kankaita... Tavoitteena olisi tehdä niistä Unicef-nukkeja.

Tällaiseen silkkipalaan törmäsin viimeksi kaupassa. Hintaa oli 3 euroa. Siitä tuli kummitytölle hame. Koko 110 cm, kaava Ottobre-lehdestä. Kaavaa soveltaen lisäsin tyllikerroksen ja vuorikankaan. Silkkipala oli niin pieni että takakappaleeseen tuli ylimääräinen sauma. Hameen väri on vääristynyt salamavalosta, oikeasti kaunis, kiiltävä, "kylmä" pinkki.


Pitkästä aikaa kierrätysompelua: puhki kuluneista miesten verkkareista leikkasin kankaat talteen ja jalostin Pallopäälle verkkareiksi. Koko 100 cm (noin). Polvessa ollut reikä oli niin hankalasti keskellä kangasta, että se piti peittää tekemällä tuollaiset tyylikkäät kaksinkertaiset polvipaikat. Housut on kuvaushetkellä juuri otettu pyykkinarulta, siitä ryppyinen ja hiukan muotopuoli ulkonäkö. Oikeasti ne on ihan hienot. On on! Kierrätettyä (samoista verkkareista) myös vyötärön kuminauha ja nyöri.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Sukka sukkanen

Pallopää nukkuu sitkeästi villasukat jalassa vaikka on jo kesä. Kutaisin bambu-villasta (Novita luxus Cloud) vähän kevyemmät kesäsukat. Bambulanka, bambupuikot :)


Mutta katsokaa miten nopeasti tuo lanka nyppyyntyy! Kuvaushetkellä sukat on olleet yökäytössä neljä (4) yötä. Hmph. Cloud on kuitenkin pehmeää ja ihanaa ja sitä saa joka paikasta, mm. työmatkan varrelta. Onneksi investoin keväällä nypynpoistajaan:
Kymmenen euron vehje on maksanut itsensä takaisin jo moneen kertaan, taloudessa kun asuu villapaitojen suurkuluttaja. Patterit kestävät hyvin ja tätä voi lainata kavereillekin. Sitäpaitsi, voiko söpömpää ja sympaattisempaa teknistä vimpainta olla olemassakaan? Kiitos äiti vinkistä!

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Kapteeni katsoi horisonttiin...


Tällaisilla voin kirjailla vaikkapa niitä pussukoita jatkossa. Jos yhteen pakkaisi pyykkipojat, yhteen aurinkorasvat, yhteen kesäkäsityön ja yhteen uimapuvun... Mitäpä sitä muuta veneellä tarvitsee? Neljä viikkoa kesälomaan \o/ Huomatkaa miten hyvin olen lukenut koulukirjani, Gestaltin hahmolakien mukaisesti pelastusrenkaan köysi näyttää jatkuvan yhtenäisenä vaikkei sitä oikeasti ole olemassakaan, on vain tyhjää ja satunnaisia sinisiä pilkkuja ;)

Kangastuholaiset IV

Lisää pussukoita Tildan henkeen, vaikken ole koskaan yhtään ohjetta nähnytkään. Kivahan se on söpöstellä, kun ei vaan tarvitse itse niitä katsella valmiina ;) Näillekin on hyvä koti jo katsottu.





Jälkimmäisen otin vetoketjunompeluharjoituksena. Vakosametti on hiukan joustavaa, vuorikangas taas ei. Tämä asetti omat haasteensa. Lopulta olen lopputulokseen kuitenkin melko tyytyväinen. Vuori tuota pikkuruutua taas, ruskeassa pussukassa vuori on ruskeaa pellavaa.

Sitten huonot uutiset: lähdin Eurokankaaseen ostamaan vetoketjuja pussukoita varten. Vakaana aikomuksena (noh, ainakin melkein) oli olla kurkistamatta palalaareihin lainkaan... Lopputuloksen voinette arvata. Materiaalit eivät pääse loppumaan kesken, siitä pitävät huolen muovikassillinen silkkiä, intianpuuvillaa, organzaa, nappeja, vuorikankaita...

maanantai 18. toukokuuta 2009

Läksin minä merelle seilaamaan...

... huraa, huraa, hurrataan vaan
siniaalloilta onneani etsimään
minä onnellinen olen vaan...

Kesä ja purjehtuskausi lähenee, sille ei voi mitään. Pallopäällä on jo asianmukainen raidallinen, pääkallokuvioinen t-paita, äidillä ei. Vanha Marimekon t-paita oli pitkään ollut tuunausjonossa, koska oli liian iso ja löysän mallinen. Sovitus paljasti, että asia oli korjaantunut itsestään (köh köh). Jotain sille piti kuitenkin tehdä, joten leikkasin resorit pois sekä hihoista että kaula-aukosta, sekoitin navy-sinisen kangasvärin (jota oli varastossa muinaisen joulukorttiaskarteluprojektin takia) ja leikkasin piirtoheitinkalvosta sabluunan.


Tulos on mielestäni oikein onnistunut. Kompassiruusu on n. 11 cm korkea ja löytyi kuva-googlauksen tuloksena. Olin huolissani ohuista viivoista ja löysän trikookankaan paikallaanpysyvyydestä, mutta turhaan. Koemielessä töpötin kuvion ensin pariin kertaan valkoiselle lakanalle, niistä saa hienoja koristeita johonkin muuhun projektiin.

Kaapissa on sinivalkoraidallinen samanlainen paita. Mitähän siihen keksisi, punaisen pelastusrenkaan?